Koska

Elämä jatkuu normaalisti?

Monet vapautetut joutuvat varmasti tilanteisiin, jossa joku kysyy: "Missä kävit intin?"

Jos vapautettu istuu pyörätuolissa, kysymystä ei kukaan kysy, kun vastauksen voi nähdä päälle päin. Todelliseen syyhyn perustuvat vapautukset on ihan oikein. Ei siinä ole mitään pahaa.

Jos vapautukseen on rehellinen syy, niin voi rehellisesti vastata: "Minut on vapautettu (jokin syy)..."

Mikäli on teeskentelemällä saanut vapautuksen, niin joutuu edelleen valehtelemaan. "Sain hullun paperit, mut en mä oikeesti oo hullu."

Moni työnantaja on kiinnostunut varusmiespalveluksen suorittamisesta. Varmasti kiva alkaa vastailemaan: "No siinä vaan sanotaan, että mulla on mielialahäiriö, vaikka ei mulla oikeesti sellasta ole." Voi hyvinkin olla, että työnantajat ajattelevat: "No kun ei sen terveys kestäisi inttiä, niin tuskinpa se pärjää tässä työssä. Henkinen kantti ei taida kestää työpaineita. Onkohan kysymys pelkästä asenneongelmasta?"

Toimi rehellisesti, et joudu valehtelemaan ja teeskentelemään. Voit reilusti katsoa peiliin häpeilemättä itseäsi.

reservin pioneeri kirjoitti:

Elämä jatkuu normaalisti?

Monet vapautetut joutuvat varmasti tilanteisiin, jossa joku kysyy: "Missä kävit intin?"

Jos vapautettu istuu pyörätuolissa, kysymystä ei kukaan kysy, kun vastauksen voi nähdä päälle päin. Todelliseen syyhyn perustuvat vapautukset on ihan oikein. Ei siinä ole mitään pahaa.

Jos vapautukseen on rehellinen syy, niin voi rehellisesti vastata: "Minut on vapautettu (jokin syy)..."

Mikäli on teeskentelemällä saanut vapautuksen, niin joutuu edelleen valehtelemaan. "Sain hullun paperit, mut en mä oikeesti oo hullu."

Moni työnantaja on kiinnostunut varusmiespalveluksen suorittamisesta. Varmasti kiva alkaa vastailemaan: "No siinä vaan sanotaan, että mulla on mielialahäiriö, vaikka ei mulla oikeesti sellasta ole." Voi hyvinkin olla, että työnantajat ajattelevat: "No kun ei sen terveys kestäisi inttiä, niin tuskinpa se pärjää tässä työssä. Henkinen kantti ei taida kestää työpaineita. Onkohan kysymys pelkästä asenneongelmasta?"

Toimi rehellisesti, et joudu valehtelemaan ja teeskentelemään. Voit reilusti katsoa peiliin häpeilemättä itseäsi.

Miksi oletat, että työnantajalla olisi mitään perusteita nähdä tuota niin kovin mystistä vapautuspaperia? Sellaisen pyytäminen nähtäväksi on laitonta. Vai oletko joskus vienyt työhaastatteluun lääkäritodistusta? Täten vapautuksen syy ei tule missään yhteydessä selville, joten syyn voi päättää itse jos se työnantajaa kiinnostaa. Itse olen 35-vuotias ja 8 työpaikassa ollut (IT-ala) eikä minulta ole kertaakaan kysytty vapautuksen syytä eikä mitään muutakaan armeijaan liittyvää työhaastatteluissa. Nykyään ammattitaito merkitsee metsäleikkejä enemmän.

Elämme kansainvälisessä maailmassa. Armeijan suorittamisen kysyminen on sivistymätöntä ja tämä jo yritysmaailmassa ymmärretäänkin suurimmaksi osaksi. Ymmärrä kyllä että jossain Peräseinäjoen autokorjaamolla työnantajaa voikin tuollainen asia kiinnostaa, mutta se on sitten voivoi.

reservin pioneeri kirjoitti:

Elämä jatkuu normaalisti?

Monet vapautetut joutuvat varmasti tilanteisiin, jossa joku kysyy: "Missä kävit intin?"

Jos vapautettu istuu pyörätuolissa, kysymystä ei kukaan kysy, kun vastauksen voi nähdä päälle päin. Todelliseen syyhyn perustuvat vapautukset on ihan oikein. Ei siinä ole mitään pahaa.

Jos vapautukseen on rehellinen syy, niin voi rehellisesti vastata: "Minut on vapautettu (jokin syy)..."

Mikäli on teeskentelemällä saanut vapautuksen, niin joutuu edelleen valehtelemaan. "Sain hullun paperit, mut en mä oikeesti oo hullu."

Moni työnantaja on kiinnostunut varusmiespalveluksen suorittamisesta. Varmasti kiva alkaa vastailemaan: "No siinä vaan sanotaan, että mulla on mielialahäiriö, vaikka ei mulla oikeesti sellasta ole." Voi hyvinkin olla, että työnantajat ajattelevat: "No kun ei sen terveys kestäisi inttiä, niin tuskinpa se pärjää tässä työssä. Henkinen kantti ei taida kestää työpaineita. Onkohan kysymys pelkästä asenneongelmasta?"

Toimi rehellisesti, et joudu valehtelemaan ja teeskentelemään. Voit reilusti katsoa peiliin häpeilemättä itseäsi.

ei kysellä..
ja jos kyseltäis niin en sellaselle moloperseelle työskentelisi muutenkaan

eräs vapautettu kirjoitti:

Miksi oletat, että työnantajalla olisi mitään perusteita nähdä tuota niin kovin mystistä vapautuspaperia? Sellaisen pyytäminen nähtäväksi on laitonta. Vai oletko joskus vienyt työhaastatteluun lääkäritodistusta? Täten vapautuksen syy ei tule missään yhteydessä selville, joten syyn voi päättää itse jos se työnantajaa kiinnostaa. Itse olen 35-vuotias ja 8 työpaikassa ollut (IT-ala) eikä minulta ole kertaakaan kysytty vapautuksen syytä eikä mitään muutakaan armeijaan liittyvää työhaastatteluissa. Nykyään ammattitaito merkitsee metsäleikkejä enemmän.

Elämme kansainvälisessä maailmassa. Armeijan suorittamisen kysyminen on sivistymätöntä ja tämä jo yritysmaailmassa ymmärretäänkin suurimmaksi osaksi. Ymmärrä kyllä että jossain Peräseinäjoen autokorjaamolla työnantajaa voikin tuollainen asia kiinnostaa, mutta se on sitten voivoi.

Ei lääkärintodistusta oteta mukaan työhaastatteluun. Työnantaja ei saa kysellä terveydentilasta. Tehtävään valitun tulee yleensä toimittaa lääkärintodistus terveydentilastaan työstä suoriutumisen osalta tai osallistua lääkärin tekemään työhöntulotarkastukseen.

Yleensä varusmiespalveluksen suorittaminen ja sotilasarvo on yhtenä osana ansioluetteloa. Ainakin minä olen sen maininnut siellä. Ei siitä ainakaan mitään haittaakaan ole CV:ssä. Työnantajan ei siis tarvitse sitä minulta kysyä, kun hän voi lukea sen paperista.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että en voi kunnioittaa ihmisiä, jotka ovat huijanneet vapautuksen teeskentelemällä sairaiksi. Jos on jokin oikea terveydellinen syy, niin se on ihan ok. Jos ei ole, niin en voi ymmärtää. Se ei ole normaalia. Se on jotain muuta!

vapautettu123 kirjoitti:

ei kysellä..
ja jos kyseltäis niin en sellaselle moloperseelle työskentelisi muutenkaan

Yleensä sotilasarvo on mainittu CV:ssä, joten sitä ei tarvitse erikseen kysellä. Mitä korkeampi arvo, sitä vähemmän sen mainitsemisesta on haittaa.

reservin pioneeri kirjoitti:

Elämä jatkuu normaalisti?

Monet vapautetut joutuvat varmasti tilanteisiin, jossa joku kysyy: "Missä kävit intin?"

Jos vapautettu istuu pyörätuolissa, kysymystä ei kukaan kysy, kun vastauksen voi nähdä päälle päin. Todelliseen syyhyn perustuvat vapautukset on ihan oikein. Ei siinä ole mitään pahaa.

Jos vapautukseen on rehellinen syy, niin voi rehellisesti vastata: "Minut on vapautettu (jokin syy)..."

Mikäli on teeskentelemällä saanut vapautuksen, niin joutuu edelleen valehtelemaan. "Sain hullun paperit, mut en mä oikeesti oo hullu."

Moni työnantaja on kiinnostunut varusmiespalveluksen suorittamisesta. Varmasti kiva alkaa vastailemaan: "No siinä vaan sanotaan, että mulla on mielialahäiriö, vaikka ei mulla oikeesti sellasta ole." Voi hyvinkin olla, että työnantajat ajattelevat: "No kun ei sen terveys kestäisi inttiä, niin tuskinpa se pärjää tässä työssä. Henkinen kantti ei taida kestää työpaineita. Onkohan kysymys pelkästä asenneongelmasta?"

Toimi rehellisesti, et joudu valehtelemaan ja teeskentelemään. Voit reilusti katsoa peiliin häpeilemättä itseäsi.

Sivareita pitäisi kans kohdella samalla tavalla kuin armeijan käyneitä!

Kerta suomessa saa valita intti tai armeija niin ei sais sit sen takia syrjiä tai ei sais työpaikkaa jos on ollu sivarissa!

Ja sieltähän sitä työelämään valmentautumista saa! 12kk työsopimus!