Ajattelin aloitaa uuden aiheen kun on niin saatanan tylsää. Oli niin kiva fiilis maanantaina, olin puhelias ja heitin vitsiä, mutta yhtäkkiä kuin salamaniskusta itsetuntoni romahti. En ymmärrä miksi, ei ole mitään erityistä syytä edes. Ei jaksa olla näiden vanhuksien kanssa(vanhempani). Faija huuta joka asiansa. Jos minä saisin valita millainen elämäni olisi, olisi se seuraava:
Minulla olisi ylä-astelaiset kaverini (se oli kiva porukka, meitä oli viisi). Minulla oli useimmiten hauskaa koulussa näiden ihmisten kanssa. Mutta kuin kirouksen, pirullisen epäonnen lailla, kaverit häipyivät elämästäni ylä-asteen jälkeen. Lukiossa minulla olisi myöskin seuraa. Minulla olisi tyttöystävä, ja minulla olisi varaa tarjota lounaita minä päivänä tahansa milloin tahansa hänelle. Saisin vakituista palkkaa ja menestyisin koulussa.
Voisin toivoa että olisin miljonääri ja asuisin huvilassa ja että olisin suuryrityksen pomo. Mutta ajattelin laittaa realistisia toiveita.
Minulla olisi ylä-astelaiset kaverini (se oli kiva porukka, meitä oli viisi). Minulla oli useimmiten hauskaa koulussa näiden ihmisten kanssa. Mutta kuin kirouksen, pirullisen epäonnen lailla, kaverit häipyivät elämästäni ylä-asteen jälkeen. Lukiossa minulla olisi myöskin seuraa. Minulla olisi tyttöystävä, ja minulla olisi varaa tarjota lounaita minä päivänä tahansa milloin tahansa hänelle. Saisin vakituista palkkaa ja menestyisin koulussa.
Voisin toivoa että olisin miljonääri ja asuisin huvilassa ja että olisin suuryrityksen pomo. Mutta ajattelin laittaa realistisia toiveita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tyttöystävää minäkin toivon.
rahaa en juuri kaipaa(kunhan on ruokaan,vaatteisiin ja laskuihin)
ja ystävien saamisessa minulla ei ole ollut ongelmia.
miljonääri toiveet ovat mielestäni hyväosaisten toiveita,hyväosaisilla tarkoitan ihmisiä joilla on perusasiat kunnossa,kuten työ,oma rakas,terveyttä jne.
Kaksi asiaa haluaisin hallita Hyvän tunne älyn ja tilanne tajun.
Voi ne toki kertoa, mutta itse en kovin usein kerro niitä.
Tuo itsetunnon äkillinen romahtaminen tilanteessa, jossa on ollut ensin hyvin itsevarma, on ihan pirun yleistä ihmisten keskuudessa. Siitä ei kannata ajatella: "Nyt minulla on taas huono itsetunto, mitään muutosta ei ole tullut aikaiseksi vaikka olen yrittänyt", vaan kyllä muutoksia on tullut, mutta siitä huolimatta itsevarmuus saattaa ihmisellä aina välillä oikutella. Se on kieltämättä aika kiusallista ja ikävää. :/
..välillä sakkaa, mutta yleensä palaa takaisin jossain vaiheessa... Ei oikeastaan usein ole harmainta aavistusta miksi...
En oikeastaan toivo muuta kuin enemmän ihmisiä elämääni... Niin, ja toisaalta kiva työpaikkakin olisi hyvä löytää...
Tahtoisin vain jonkun jota rakastaa, en juuri mitään muuta. Tai no onhan niitä utopistisempia haaveita, mutta haluan niiden pysyvän vain haaveina.
Kyllä se on niin että parempaa on olla rakastettu ja
omistaa kavereita ku mikään miljonääri yhtiön johtaminen-- mun unelma ei ainakaan tarvitsis olla niin mittava ja rikas, simppeli, normaali elämäki tekis mut onnelliseks...