En tiedä liittyykö tää varsinaisesti tänne, mutta meillä on parivuotias sesse, jonka kanssa olen hiljain alkanut enemmän harrastaa. Ollaan ihan vaan kotona, mutta otetaan tottista ja etsimistä. Minun ja koiran välille on alkanut tulla entistä vahvempi yhteys ja nyt on alkanut pelottaa se hetki kun sitä ei enää ole. En tiedä miten sen tulen kestämään. Koira on terve ja iloinen, eikä tällaisten asioiden pitäis mielessä olla. Itkettää vaan välillä niin paljon. Se on hyvä koira.
kokoajan itkettää
turhaan..
4635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että kiintymyksesi koiraan tuo myös tunneryöppyjä mukanaan..vaikka koira nuori ja terve onkin.
Kiintymyksessä tulee mukana ne elämän varjopuolenkin pelot, kun koiraa ei enään ole kuinkas sitten jne.
Minun mielestä ihan luonnollista, että elämän matkan varrella nousee erilaisia tunnetiloja pinnalle. Se on sitä henkistä kasvua,asioiden käsittelyä, eheytymistä, jota varmaan jokainen meistä käy mielessään aika ajoin lävitse. Silloinkin kun se ei ole varsinaisesti mitenkään ajankohtaista tai olemassa olevaa aihetta ei ole huoleen...
Yhtä hyvin tuo aiheesi tänne kuuluu, kuin mikä tahansa muukin saksanpaimenkoiraan kuuluva asia.
Onhan kiintymys,menettämisen pelko kuin menettäminenkin hyvin suuri osa ihmisen ja koiran välisen ystävyyden runkoa....
Kun sitten todella surun aika on, niin se koskettaa yhtä hyvin ihmistä kuin koiraakin..Ihminen voi ja saa surra koiraansa siinä missä koirakin voi ja saa surra isäntäänsä/emäntäänsä tämän kuoltua pois..
Vaikka nyt käyt niitä pelottavaltakin tuntuvia asioita lävitse, niin varmasti nautit joka hetkestä entistäkin enemmän, kun olet sisäistänyt senkin tosi asian että kukaan ei selviä elämästä hengissä ja joskus sekin kipeä tosi asia on edessä ja kohdattava vaikka se syvälle sattuukin...
Nyt nautit rakkaasta koirastasi suu hevosen kengällä ja koira sinun seurastasi ja rakkaudestasi niin pitkään, kuin se suinkin on mahdollista!!!Mukavaa loppu vuotta sinulle ja koirallesi =D ja entistäkin parempia yhteisiä tulevia vuosia teille kummallekkin!
sama juttu. Tosin koiruli oli 7 vuotias, kun älysin että sehän vanhenee(mikä ei onneksi näkynyt.)
Monta yötä valvoin itkien. Noh, sitten koitti se karmiva hetki, kun tuli luopumisen aika. Koiruli oli miltei 14 v. "Se olikin sitten tässä." Aikaa ei takaisin saa, vaikka on videoita, valokuvia ja tuhansia muistoja. Aikaa on kulunut pian vuosi ja alkaahan se tuska helpottaa vaikka väliin itkettää vielä ihan hirveästi. Me oltiin maailman parhaat kumppanit. Molemmat jumaloitiin toisiamme.
Sinulle neuvoisin sellasen, että nauti koirastasi, anna sille rakkautesi, niinkuin minäkin tein. Itke sitten kun se aika tulee. Älä pilaa tätä hetkeä turhaan miettimällä sitä aikaa, se voi olla kaukana, monien vuosien päässä.
Hyvää joulua sinulle ja koirulillesi!
Kiitos molemmille viesteistä! Tuli hiukan parempi olo jo. Muuta en tosiaan voi tehdä kuin nauttia hetkestä! Mukavaa joulua ja hyvää uutta vuotta!
Olen joskus kuullut tällaisen runon: Elä tätä päivää, eilinen on vainaa, siis elä tätä päivää, huominen on lainaa.
Miten osuvaa, olen menettänyt 4 sakua, 1 meni vanhuuttaan, 3 erilaisiin sairauksiin; yksi 4kk iässä, toinen 2,5 vuoden iässä ja kolmas 1,5 vuoden iässä. Olen rakastanut jokaista ja yllättävät poismenot ovat saaneet mut tolaltaan. Mutta usko tai älä, kaikella on tarkoitus ja sitä paitsi taas eletään uuden koiruuden kanssa, enkä enää jaksa uskoa pahaan, vaan mennään tuon alussa mainitun runon mukaan tätä elämää. Joku mulle joskus sanoi että kun oikein pelkäät ja mietit jotain, niin se toteutuu, eli anna sen tunteen tulla ja sit heität sen huitsin nevadaan. Oikein mukavaa Joulun aikaa sinne!