Tulevaisuus aivan avoinna.

Viimeinen vuosi lukiossa lähestyy loppuaan, eikä yhtään tiedä miksi haluaisi. Ammatinvalinta ahdistaa, ja välillä ei tunnu kiinnostavan mikään. Yliopistoon en tule pääsemään, ammattikouluun en halua ja joten vaihtoehtona on amk. Lukion keskiarvo on jotain 7.8, ja ylppäreistä on odotetavissa jotkut ja c tai m paperit, jos ei ihan huonosti mee. Välivuotta en haluaisi pitää, vaan päästä suoraan opiskelemaan, mutta ongelma onkin että minne alalle. Luonteeltani olen tunnollinen, sisäänpäinsuuntautunut, ujo ja hiljainen, joten tuskin mikään sosiaaliala on omiaan minulle. Ammatinvalintapsykologilla olen käynyt, mutta se ei hirveesti auttanut selkiyttämään suunnitelmia. Onko kellään samanlaisia tuntemuksia?
5722
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Älä mene ainakaan amikseen. Itse tein sen virheen, että menin lukion jälkeen amikseen. Vuoden päästä ei olisi homma voinut enää vähempää kiinnostaa. Hain ammattikorkeaan opiskelemaan rakennustekniikkaa, ja hyvin olen pärjännyt. Mene mieluummin ammattikorkeaan. Amis ei ole mikään kovin hohdokas paikka.

Äänestä

miksi olet sitä mieltä ettet pääse yliopistoon? Sisäänpääsy ei ole lukion päättötodistuksesta tai YO-kirjoituksista kiinni, tiedän kyllä porukkaa jotka ovat C:n tai M:n papereilla yliopistossa. Pääsykokeessa menestyminen yleensä ratkaisee.

Mulla oli samanlaista ahdistusta lukion loppupuolella, että mihin sitten haen opiskelemaan, kun mikään ei erityisen paljoa kiinnostanut. Ahdistusta lisäsi se, että jotkut tiesivät vaippaikäisestä asti, mitä haluavat isona tehdä. Oli semmonen ihme pelko että mitä jos valitsen väärin ja elämä menee pilalle. Jälkeenpäin ajateltuna hölmöä ajatella noin, koska vaikka toteaisikin olevansa väärällä alalla, aina voi muuttaa suunnitelmia ja vaihtaa alaa.

Itse pidin lukion jälkeen välivuoden ja olin työharjoittelussa työkkärin kautta. Erittäin positiivinen kokemus, vaikka en samalle alalle sitten lähtenytkään opiskelemaan. Vuosi toi mukanaan uusia kokemuksia ja ystäviä. Hain sitten perstuntumalla AMK:hon sillä perusteella että "toi vois olla kivaa". Sillä tiellä olen eikä harmita, edelleen voin jatkaa opiskeluja, jos huvittaa tai mennä töihin. Pääasia, että on joku tutkinto taskussa tässä vaiheessa.

Älä siis murehdi, mene sinne minne elämä kuljettaa :)

Äänestä
  • ja c:n papereilla. Se jotenkin heräsi töihin vasta lukion jälkeen.

    Äänestä

..jos ei tiedä minne lähtisi lukion jälkeen. Ei se mikään suuri, paha häpeä ole, jos niin teet!

Oma bilsan opettajani ei myöskään tiennyt lukion jälkeen minne hakisi, joten hän piti välivuoden ja haki sen jälkeen Helsingin Yliopistoon, ja pääsikin sisään.

Itse kun noita yliopistossa olevia olen katsellut, hyvin moni on välivuoden jälkeen sinne pyrkinyt.

Äänestä

Kuulostaa hyvin tutulta tuo tunne, ettei tiedä mitä haluaisi tulevaisuudelta..

Tässä oma tarinani..
Kirjoitin ylioppilaaksi 2003 (ka 8.0 ja ylppäreistä m:n paperit). En halunnut pitää välivuotta ja hain ammattikorkeaan eri linjoille vähän summan mutikassa, mikä nyt sattu kuulostaan vähänki mukavalta. Ensimmäinen vuosi meni ihan hyvin, mutta mietin alan vaihtoa. Koko alan vaihto kuitenkin unohtui, kun meillä oli heti ekan vuoden keväällä työharjoittelua, ja pääsin mukavaan paikkaan.
Mutta heti kun toinen opiskeluvuosi alko, niin olin aivan "kypsänä" ja tulin siihen tulokseen, että en aio enää jatkaa sillä alalla. Se ei kiinostanut tarpeeksi ja en halunnut jatkaa niitä opintoja, koska en haluaisi tehdä loppu ikääni työtä, mikä minua ei oikeasti kiinosta.
Kävin kuitenkin toisen vuoden loppuun, mutta valikoin hieman, että mitä kursseja minun kannattaa käydä. Jätin osan ammattiaineista käymättä ja otin tilalle yleisiä aineita, joista olisi enemmän hyötyä jatkossa, minne sitten päätyisinkin.
Edelliskevään ja kesän työharjoittelupaikka kun oli ollut mukava, niin tein silloin tällöin töitä viikonloppuisin opiskelun ohessa ja olin samassa paikassa vielä seuraavankin kesän, vaikka kyseinen ala ei kiinostanut.

Koko toisen vuoden, heti syksystä alkaen mietin ja tutustuin tarkkaan eri vaihtoehtoihin, mitkä vähänkin kiinostivat. Soittelin koulujen toimistoihin ja kyselin lisätietoja muutamista aloista. Vähitellen osa karsiutui pois eri syistä ja jäljelle jäi vain pari vaihtoehtoa, joista yksi nousi selkeäksi ykköseksi. Sinne siis hain ja pääsinkin.

Sain paljon hyväksiluettua yleisten aineiden kursseja ja aiemmat ammattiaineiden kurssit sain hyväksiluettua valinnaisiin aineisiin. Koulu kestäisi 4 vuotta (amk), mutta yritän nyt valmistua jopa etuajassa.

Joten itse löysin oman alani mutkan kautta. Kaksi vuotta toisen alan opinnoissa ei kuitenkaan missään nimessä mennyt hukkaan! Se aika oli itselleni itsenäistymisen ja kasvun paikka. Ja sainhan hyväksiluettua paljon kursseja aiemmista opinnoistani.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että opintotukikuukausia on nostettavissa vain rajallinen määrä (riippuen minkä asteen kouluun menee), joten montaa vuotta ei kannata miettiä, ettei tukikuukaudet lopu kesken (itselleni riittää nyt niukin naukin).

Netistä löytyy koulujen sivuilta valtavasti tietoa ja kouluilta saa lisätietoa kysymällä. Paljon on myös aloja ja ammatteja, joista ei juuri tiedetä. Itse opiskelen alaa, joka on vielä melko tuntematon ja sitä voi opiskella vain yhdessä amk:ssa, joten saan usein selittää ihmisille, mitä se pitää sisällään.

Välivuosi on hyvä vaihtoehto esim. kokeilla eri alan töitä, matkustella jne.
Jos taas menee kouluun ja huomaa, että se ei kiinostakaan, niin "nou hätä" :)

Itselläni koulumotivaatio on nyt korkeampi kuin koskaan ennen, kun on löytynyt oma ala mikä todella kiinostaa! Ja se näkyy heti myös arvosanoissa. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


toivoton. kirjoitti:

Viimeinen vuosi lukiossa lähestyy loppuaan, eikä yhtään tiedä miksi haluaisi. Ammatinvalinta ahdistaa, ja välillä ei tunnu kiinnostavan mikään. Yliopistoon en tule pääsemään, ammattikouluun en halua ja joten vaihtoehtona on amk. Lukion keskiarvo on jotain 7.8, ja ylppäreistä on odotetavissa jotkut ja c tai m paperit, jos ei ihan huonosti mee. Välivuotta en haluaisi pitää, vaan päästä suoraan opiskelemaan, mutta ongelma onkin että minne alalle. Luonteeltani olen tunnollinen, sisäänpäinsuuntautunut, ujo ja hiljainen, joten tuskin mikään sosiaaliala on omiaan minulle. Ammatinvalintapsykologilla olen käynyt, mutta se ei hirveesti auttanut selkiyttämään suunnitelmia. Onko kellään samanlaisia tuntemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu