marjasalali

Nimi on sama, ainakin googlailessani Gaultheria brocumbens'iä joissakin oli käytetty nimeä marjasalali

Etsin viimeviikolla hoitotietoa juuri netistä, kun alekorista tarttui mukaani.

- monivuotinen ulko- ja terassikukka
- ikivihreä, viihtyy ilmeisesti vain happamassa maassa ja tuntuu viihtyvän sekä varjossa että puolivarjossa
-valkoiset kukat alkukesästä ja punaiset marjat syksyllä.
- marjat ovat syötäviä, sisältävät asetyylisalisyyliä (puutarhasta/kukkakaupasta ostettujen marjoja ei kannata syödä, kun voivar sisältää torjunta-ainetta. Vasta seuraava sato silloin).
- kalkinkarttaja
- pintamulta saa kuivahtaa kastelujen välissä

- jos sisällä talven, niin valoisa kasvupaikka
- talvehtii myös kellarissa

Vaan kyllä osaa olla hirveän hajuinen kasvi, tämä marjasalali. Tällaiselle, minun kaltaiselleni hajusteallergikolle. Hieno, kaunis, kiiltävälehtinen viherkasvi, mutta eihän tuota haistele Erkkikään! Sontatunkio, tai mätänevä raato ovat tuoksuvia, tämän rinnalla ja noiden, muka syötävien marjojen maku on sama, kuin koko kasvin tuoksu. Yhhyh!

Pippuri on yhtä voimakkaan makuinen, kuin marjasalali. Pippuri on miellyttävän tulinen, marjasalali inhottava, henkeä salpaava, tuntuu, että tappava!

Voiko suomalainen oppia sietämään tuota kasvia esim. siedätyhoidolla?

Ei tuollaisia haisunäätiä voi pitää sisällä, eikä kuistillakaan.

Minne minä tuon vien haisemaan?

Mistä tuo haisuli oikein on lähtöisin? Kestääkö se talvea ja reilun -30 asteen pakkasta?

Miksi tuollaisia hajupommeja tuodaan Suomeen, elleivät ne pärjää ulkoilmassa? Helposti tapettavia...siksikö?... Eivät karkaa luontoon...

Eiköhän ne ole tarkoitettu paremmin syyskukiksi ulos, erilaisiin istutuksiin, vähän samoin kuin kanervat ja asterit ym.