Lindan ja yöpurjehduksen keskusteluissa tuli esille kysymys, mitä monen purjehtija unelma sapattivuodesta ja purjehtimisesta ehkä Välimerelle tai peräti Karibialle talveksi maksaa.
Tässä vuoden takaisen Karibian reissun todelliset kustannukset.
Veneeksi ostettiin vm 79 vankka kotimainen hintaan 57000 €. Veneessä oli purjekerralla ikää, mutta maileja hyvin vähän. Purjeet olivat erittäin tukevaa tekoa kunnon kankaasta. Itse takila oli myös hyvässä kunnossa. Veneen mittaristo ( tuulen voimakkuus, tuulen suunta, loki, luotain ) toimivat moitteitta. Vene luovutettiin katsastettuna 1-luokkaan.
Harjoittelimme Itämerellä kolmena kesänä. Näiden kokemusten perusteella päädyimme seuraaviin hankintoihin.
Moottori vetolaitteineen ja potkureineen vaihdettiin uuteen 8500 € välirahalla.
Lisänavigointivarustus: tutka 2,4 kW, epirb ja navtex hankittiin USA:sta nettikaupasta. Hinta rahteineen, tulleineen ja alveineen 3000 €. Aurinkopaneeli (65W)ja hyvä säädin yhteensä 600 €.
Targakaari veneen perään haponkestävästä teräksestä antennien ja paneelin kiinnitystä varten 600 €
Kumivene Grand 270 ja vähän käytetty 5 hv Yamaha 2-t. 1500 €.
Karttoja ostimme käytettyinä, vuosilta 2003-2004, Lissaboniin saakka hintaan 150 €.
Hätäraketteja ja savuja päivitimme lisää noin 150 €:n arvosta.
Reedsin Nautical Almanacan ostimme menneessä Saksasta 35 €, eli se oli noin puolet Akateemisen hinnasta. Tässä Yachtmens Bibelissa on hyvät satamakuvaukset ja purjehdus- ym. ohjeita yllin kyllin.
Veneen vakuutus (koko maailman kattava)1200 €.
Henkilövakuutukset normaali matkavakuutus. Kolmen kuukauden jälkeen meillä ei ollut henkilövakuutuksia.
Rokotukset ja veneen lääkekaappi 300 €.
Paluumatkalle ostimme satelliittipuhelimen datakitteineen Karibialta hintaan 1500 US, eli noin 1100 € silloisella kurssilla. Kannettava tietokone ja karttaohjelma oli jo ennestään. Satelliittipuhelimen operaattorina oli France Telecom ja kiinteä kuukausimaksu 35 US ja Airtime 1,35 US/min.
Veneen huoltona oli normaali keväthuolto sillä erolla, että vahasin rungon kaksi kertaa ja myrkkyväriä (International)yksi lisäkerros. Niiden lisäkustannus noin 200 €.
Matkaamme varten siis investoimme veneeseen ja terveydenhoitoon noin 17500 €.
Euroopan rannikolla vuorovesialueella liikuttaessa on lähes pakko yöpyä saamissa, joiden maksut high seasonilla ovat aika suolaisia. Tosin satamien palvelut ovat yleensä korkeatasoisia. Myöskään verovapaata polttoainetta ei saa tankattua. Emme menneet Englannin kautta. Siksi aluksi menot olivat noin 2000 €/kk. Pitää sisällään kaikki kulut, kuten satamamaksut, ruoat, kaasut(paljon kalliimpaa kuin Suomessa). Elimme aika mukavasti. Portugalista eteen päin jo ruoka ja kaasu halpenee.
Karibialla on loistavat ankkurointipaikat, jotka yleensä ovat ilmaisia. Satamissa voi käydä sitten lompakon ja halujen mukaan. Kumivene on ehdottomasti oltava, jotta voi ankkuripaikalta hurautella maissa. Nostimme veneen kerran ylös pohjan myrkkymaalausta varten.
Reissumme kesti 14 kk. Kokonaisbudjetti, joka pitää sisällään kaikki mahdolliset veneen ja miehistön kulut (kaksi henkilöä), oli noin 25000 €, 1800 €/kk.
Palattuamme möimme ne varusteet, joita ei Itämerellä välttämättä tarvitse ( satelliittipuhelin, epirb ja navtex). Näin nettoinvestoinneiksi jäi noin 14500 €.
Sillä rahalla meillä on nyt hyvin varustettu vene Itämeren purjehduksiin. Jos myisin nyt veneemme, niin luulen saavani siitä 65000-70000 €.
14 kk:n eläminen maksaa Suomessakin. Laskimme, että emme olisi selvinneet juurikaan pienemmillä kuluilla kotonakaan kaikkine (omakotitalo, auto ym.) maksuineen.
Joten jos vain psyyke kestää, niin ei kyseisen unelman toteuttaminen välttämättä ole rahasta kiinni. Edellyttää tietenkin, että reissussa ei tapahdu mitään järisyttäviä rikkoontumisia. Tällaisia yllättäviä tapauksia varten meillä oli valmiiksi puhuttu laina pankista, jonka olisi voinut aktivoida puhelinsoitolla. Mutta onneksi neillä ei mennyt edes yhtään purjetta rikki.
Budjettia voi tietysti täyttää huomattavasti, jos vuokraa asuntonsa matkan ajaksi. Me emme sitä tehneet.
Tässä tuoretta tietoa pitkän matkan purjehduksen kustannuksista. Ei muuta kuin antakaa unelmien toteutua.
Hyvää Joulua kaikille, jotka jaksoivat näin pitkälle lukea.
Tässä vuoden takaisen Karibian reissun todelliset kustannukset.
Veneeksi ostettiin vm 79 vankka kotimainen hintaan 57000 €. Veneessä oli purjekerralla ikää, mutta maileja hyvin vähän. Purjeet olivat erittäin tukevaa tekoa kunnon kankaasta. Itse takila oli myös hyvässä kunnossa. Veneen mittaristo ( tuulen voimakkuus, tuulen suunta, loki, luotain ) toimivat moitteitta. Vene luovutettiin katsastettuna 1-luokkaan.
Harjoittelimme Itämerellä kolmena kesänä. Näiden kokemusten perusteella päädyimme seuraaviin hankintoihin.
Moottori vetolaitteineen ja potkureineen vaihdettiin uuteen 8500 € välirahalla.
Lisänavigointivarustus: tutka 2,4 kW, epirb ja navtex hankittiin USA:sta nettikaupasta. Hinta rahteineen, tulleineen ja alveineen 3000 €. Aurinkopaneeli (65W)ja hyvä säädin yhteensä 600 €.
Targakaari veneen perään haponkestävästä teräksestä antennien ja paneelin kiinnitystä varten 600 €
Kumivene Grand 270 ja vähän käytetty 5 hv Yamaha 2-t. 1500 €.
Karttoja ostimme käytettyinä, vuosilta 2003-2004, Lissaboniin saakka hintaan 150 €.
Hätäraketteja ja savuja päivitimme lisää noin 150 €:n arvosta.
Reedsin Nautical Almanacan ostimme menneessä Saksasta 35 €, eli se oli noin puolet Akateemisen hinnasta. Tässä Yachtmens Bibelissa on hyvät satamakuvaukset ja purjehdus- ym. ohjeita yllin kyllin.
Veneen vakuutus (koko maailman kattava)1200 €.
Henkilövakuutukset normaali matkavakuutus. Kolmen kuukauden jälkeen meillä ei ollut henkilövakuutuksia.
Rokotukset ja veneen lääkekaappi 300 €.
Paluumatkalle ostimme satelliittipuhelimen datakitteineen Karibialta hintaan 1500 US, eli noin 1100 € silloisella kurssilla. Kannettava tietokone ja karttaohjelma oli jo ennestään. Satelliittipuhelimen operaattorina oli France Telecom ja kiinteä kuukausimaksu 35 US ja Airtime 1,35 US/min.
Veneen huoltona oli normaali keväthuolto sillä erolla, että vahasin rungon kaksi kertaa ja myrkkyväriä (International)yksi lisäkerros. Niiden lisäkustannus noin 200 €.
Matkaamme varten siis investoimme veneeseen ja terveydenhoitoon noin 17500 €.
Euroopan rannikolla vuorovesialueella liikuttaessa on lähes pakko yöpyä saamissa, joiden maksut high seasonilla ovat aika suolaisia. Tosin satamien palvelut ovat yleensä korkeatasoisia. Myöskään verovapaata polttoainetta ei saa tankattua. Emme menneet Englannin kautta. Siksi aluksi menot olivat noin 2000 €/kk. Pitää sisällään kaikki kulut, kuten satamamaksut, ruoat, kaasut(paljon kalliimpaa kuin Suomessa). Elimme aika mukavasti. Portugalista eteen päin jo ruoka ja kaasu halpenee.
Karibialla on loistavat ankkurointipaikat, jotka yleensä ovat ilmaisia. Satamissa voi käydä sitten lompakon ja halujen mukaan. Kumivene on ehdottomasti oltava, jotta voi ankkuripaikalta hurautella maissa. Nostimme veneen kerran ylös pohjan myrkkymaalausta varten.
Reissumme kesti 14 kk. Kokonaisbudjetti, joka pitää sisällään kaikki mahdolliset veneen ja miehistön kulut (kaksi henkilöä), oli noin 25000 €, 1800 €/kk.
Palattuamme möimme ne varusteet, joita ei Itämerellä välttämättä tarvitse ( satelliittipuhelin, epirb ja navtex). Näin nettoinvestoinneiksi jäi noin 14500 €.
Sillä rahalla meillä on nyt hyvin varustettu vene Itämeren purjehduksiin. Jos myisin nyt veneemme, niin luulen saavani siitä 65000-70000 €.
14 kk:n eläminen maksaa Suomessakin. Laskimme, että emme olisi selvinneet juurikaan pienemmillä kuluilla kotonakaan kaikkine (omakotitalo, auto ym.) maksuineen.
Joten jos vain psyyke kestää, niin ei kyseisen unelman toteuttaminen välttämättä ole rahasta kiinni. Edellyttää tietenkin, että reissussa ei tapahdu mitään järisyttäviä rikkoontumisia. Tällaisia yllättäviä tapauksia varten meillä oli valmiiksi puhuttu laina pankista, jonka olisi voinut aktivoida puhelinsoitolla. Mutta onneksi neillä ei mennyt edes yhtään purjetta rikki.
Budjettia voi tietysti täyttää huomattavasti, jos vuokraa asuntonsa matkan ajaksi. Me emme sitä tehneet.
Tässä tuoretta tietoa pitkän matkan purjehduksen kustannuksista. Ei muuta kuin antakaa unelmien toteutua.
Hyvää Joulua kaikille, jotka jaksoivat näin pitkälle lukea.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Karibialla yleinen kiinnittymistapa poijuun ja 25 dollaria/yö. Toki voit olla ankkurissa, mutta silloin ei aivan kehtaa majailla poijujen keskellä, vai??
Kyllä poijujakin löytyy, mutta vapaatakin ankkurointitilaa on aivan riittävästi, ja pohja on useimmiten hienoa hiekkaa, jossa ainakin meillä Danfort ankkurilla oli hyvä pito.
Aivan pohjoisessa Anguillan saarella ja erityisesti Brittiläisillä Neitsytsaarilla on alettu nylkeä veneturisteja.
Siellä useilla alueilla saat kiinnittyä vain poijuun, ja jos oman ankkurin käyttö on sallittu, niin siitäkin peritään huimia maksuja.
Siksi niillä aivan pohjoisilla alueilla näkyy veneiden perässä useimmiten USA:n lippuja.
Sen sijaan St Martinin ja Grenadan välillä voi olla ankkurissa valtaosin ilmaiseksi. Löytyy myöskin maksullisia ja kalliitakin ankkuripaikkoja, kuten St Lucialla Marigot Bay. Siellä paikallinen poijujen haltija pyysi 50 US poijuyöstä. Useat veneet ovat sielläkin omien ankkureidensa varassa ilmaiseksi, vaikka pohjan pito ei olekaan kovin hyvä, mutta laguuni on todella suojainen.
Poijuun kiinnittymien on tosi helppoa, ja suosittuja ankkurialueita lähestyttäessä on usein vastassa poijun tarjoajia, jotka yrittävät houkutella joskus agressiivisestikin kiinnittymään omiin poijuihinsa. Tulija voi myös saada sen käsityksen, että vain kiinnittyminen poijuun on luvallista. Se on heidän toimeentulonsa, mutta kyllä ainakin vielä riittää hyvin tilaa omille ankkureille.
Eipä olisi tullut mieleenkään maksaa 25 USD/yö poijusta! Sillähän se hintataso vähitellen nousee, jos ei tingitä. Kyllä joku paikallinen rastatukkainen businessmies kuten mr. Tiger tai mr. Goldfinger voi pyytää ihan mitä vaan, charterveneet varmaan maksavatkin, tuskin cruiserit. Itse tykättiin ankkuroinnista, joka uesimmiten oli ilmaista. Kyllä poijujen viereenkin voi ankkuroida - miksi ei voisi?
Aina näyttää olevan muita, joilla voisi olla jakaa vastaavaa dataa muttei toimi näin ja kun joku toinen vaivautuu - niin aika detskuja ollaan viistastelemassa. Taitaa mennä kateuden piikiin:)
Tämän kaltaista selvitystä kuluista olen itsekin joskus etsiskellyt, kun jossain vaiheessa aion pitää sapattivuoden jossain muualla kuin tutuissa ympyröissä.
Oli mielenkiintoista kinkkua sulatellessa lukea kiinnostavaa asiaa. Tämä toi ehkä minunkin haaveeni toteutumisen lähemmäksi.
Se pitäisi pystyä toteuttamaan vielä kun sapattivapaita on mahdollisuus saada. Eikös niiden supistamista ole harkittu tulevan työvoimapulan nimissä?
Vakuutusyhtiöissä on paljon eroja, eikä kaikille veneille edes anneta vakuutusta. Suomessa on ilmeisesti vain yksi vakuutusyhtiö, josta on vakuutus ostettavissa valtamerimatkoille.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja mistä olette vakuutuksenne hankkineet? Entä millaisille veneille?
niin saatat saada vastauksia. Eli mikä on se sinun tuntema suomalainen yhtiö, joka myöntää niitä vakuutuksia pidemmille natkoille?
Vakuutus on yleinen pulma pallonkiertäjillä. Itse purjehdin Pacificilla ilman mitään vakuutuksia, koska yksikään kotimainen yhtiö ei ollut halukas edes keskustelemaan kuin korkeintaan Välimerestä tai poikkeustapauksessa Atlantin ylityksestä Karibialle ja takaisin. Muutamista ulkolaisista yhtiöistä voi saada maailmanlaajuisen vakuutusturvan, mutta maksu on korkea - yli 2% veneen arvosta. Vakuutusmaksuilla on oleellinen vaikutus matkabudjettiin. Varsin moni purjehtiikin ilman vakuutusta. Ns. kolmannen osapuolen vakuutuksen voinee saada suht edullisesti ja sitä saatetaan kysyä joissakin venesatamissa. Elämiseen valtamerillä kului huomattavasti vähemmän rahaa kuin kotona normaalissa työelämässä. Ehdottomasti suurin kustannus oli ansiotulon menetys ja kodinhoitokulut retken aikana.
Kerro mikä kotimainen yhtiö myöntää vakuutuksia maailman merille ja minkälaisilla vuosimaksuilla - montako % veneen vakuutusarvosta. Suunnittelen seuraavaa retkeä.
oli Pohjola. Ensin kirjallisesti reittisuunnitelma, aikataulu, tiedot veneestä ja millainen miehistö.
Kun kysyin, millä perusteella vakuutushakemus hyväksytään tai hylätään, sain vastaukseksi, että vahinkotarkastajat hyväksyvät vakuutettavan veneen?
Vakuutus oli kolmiportainen. Normaali venevakuutus korvaa Kielin kanavan Brunsbutteliin saakka. Lisävakuutus siitä Kanarian saarille. Sieltä eteen päin lukee vakuutuskirjassa voimassaoloalueena koko maailma.
Hinta tietysti nousee aina uudelle alueelle siirryttäessä. Vakuutuksen hinta oli noin 2 prossaa veneen arvosta. Bonuksia ei laskettu Kanarian jälkeiselle ajalle. Mielenkiintoista oli se, että valtameripurjehdus päättyy vakuutusyhtiön mukaan Azoreille. Sieltä Englantiin legi 1200 mailia on jo rannikkopurjehdusta Euroopan alueella!
Vakuutuskirja oli kuitenkin selkeä, ja joka alueelle oli oma englanninkielinen vakuutuskirja.
Portugalissa et pääse kaikkiin satamiin ilman venevakuutusta.
Henkilövakuutuksenkin olisi saanut, mutta hinta oli aika suolainen sen kolmen kuukauden jälkeen. Sen tarjouksessa oli valtamerten ylityksille oma lisävakuutus normaalin vakuutuksen laajennuksen lisäksi.
Ulkomailta olisi saanut ehkä halvemmalla, ja korvausmenettelykin on tietojeni mukaan sujuvaa, mutta tällä keralla näin...
Uudelle reissulle sitten mietin uudelleen.
jossa vakuutusalueena on nyt Euroopan vesialueet sisältäen Välimeri kokonaisuudessaan sekä Madeira ja Kanaria. Vakuutusmaksu on 2 x kotivesien vakuutus. Karibialla käytäessä vakuutusmaksu oli 3 x kotivesien vakuutus ja voimassaoloalue oli koko maailma.
Käsittääkseni Pohjola on ainut suomalainen yhtiö, joka myöntää noita vakuutuksia.
Purjehtiminen Välimerellä (ja Karibialla Atlantin saarilla) voi olla hankalaa, jos vakuutusta ei ole, koska marinoihin sisään tultaessa vakuutustodistus on yleensä se paperi, mikä marinaofficea eniten kiinnostaa.