kiinnostaisi tietää millaisia ovat olleet mielisairaalat 20-luvulla? minkälaisia potilaita niissä on silloin ollut hoidettavina, miten heitä on hoidettu yms. "karmivimmat jutut" kiinnostaa eniten... ;)
20-luvun mielisairaalat
mertsi
62152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen ollut muutamaan otteeseen suljetulla osastolla, peijaksessa sekä ihan kellokoskella. Nuorilla yleistä on masennus ja itsetuhoisuus ja erilaiset pakko-oireet, vanhemmilla ihmisillä on harhaluuloja ja ovat muuten harhaisia.
Oiskohan tuolloin vielä ollut kallonporaus. Sotien jälkeen on porattu ohimoon reikä ja sitäkautta leikattu aivoista jokin osa pois. Sitten myöhemmon tuli sähköhoidot jotka on vielä tänäpäivänäkin käytössä kaikkein vaikeimmissa tapauksissa.... Työtä tekivät niin naiset kuin mihetkin,,,,,.,, tuli tv:ssä ohjelma hiljakkoin just aiheesta...............
3.5 1900-luku lyhyesti
1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoleenväliin mielisairaaloiden potilaspaikat monikymmenkertaistuivat kaikissa maissa. (Kaila 1966)
1900-luvun alussa monet lääkärit pitivät yhä mielisairautta parantumattomana. Tämän vuoksi mielisairaita kohtaan suhtauduttiin ennakkoluuloisesti. Potilaat haluttiin eristää muusta yhteiskunnasta ulkopuolella sijaitseviin laitoksiin. (Kalemaa 1996)
1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä käytettiin makuukuureja potilaan rauhoittamiseen, rauhottavina lääkkeinä käytettiin unilääkkeinä vaikuttavia aineita. Vanhoilta ajoilta oli jäänteenä vesihoito. Työterapiaa alettiin käyttää hoitomuotona 20-luvun lopulla. 30-luvulla kokopäiväiset kylvyssä istuttamiset alkoivat väistymään muiden hoitomuotojen osoittautuessa paremmiksi. Shokkihoidot aloitettiin 30-luvun puolivälissä ja niistä tuli vallitseva hoitomuoto: -34 insuliinihoito, -35 kardiatsolishokkihoito, -38 sähköshokkihoito. 40-luvulla kehitettiin lobotomialeikkaus ja 50-luvulla psyykelääkkeet. (Kaila 1966)
Vähitellen psykiatrinen hoito kehittyy yksilöllisemmäksi ja potilas aletaan nähdä kokonaisuutena. Enää ei ollut tiettyjä kaavoja, joita käytettäsiin kaikkiin mielisairaisiin ja -sairauksiin. Tämä johti siihen, että samantapaiset ja samantapaista hoitoa kaipaavat yhdistettiin omaksi hoitoryhmikseen - näin mielisairaaloista kasvoi suuria laitoksia, joissa oli erikoisosastoja. (Sarvilinna 1938)
Nykyään on käytössä mm. monenlaisia terapiamuotoja, esim. psykoterapia ja perheterapia, erilaista lääkehoitoa. Pakkotoimenpiteiden käyttöä on vähennetty ratkaisevasti.
Onko sinulle tuttu "bedlam"?
(En tiedä, kirjoitinko sen oikein.)
Suosittelen sinulle lämpimästi bedlamin historiaa käsittelevien kirjojen/kirjoitusten tutkailemista.
Bedlam on minulle ollut tosi kuuma juttu,
vaikka olenkin oman sairastumiseni myötä saanut tähän mielisairaala-juttuun vähän katkeruuttakin peliin.
Mutta karmeat jutut on aina karmeita juttuja!
Eikös vain sitten lukemaan!
T: MadMistres
Tämä on kylläkin 1940-lukua
Sirkka Tuovinen on kirjoittanat Sipoon kunnan Nikkilän sairaalan historiikin. Kirjan mukaan noin 700 potilasta kuoli nälkään jatkosodan aikana ja sairaalan emäntä kuoli uupumukseen yrittäessään ruokkia potilaita siinä epätoivoisessa tilanteessa.
30-luvulla saksalaisen psykiatrian vaikutus Suomeen oli suuri. Saksalaiset psykiatrit kehittivät hoitokeinon joka suuresti innosti myös suomalaisia psykiatreja. Hoitokeino tunnettiin nimellä mentaalihygienia ja sitä käytettiin jo ennen Adolf Hitlerin tuloa valtaan. Itseasiassa psykiatrit antoivat Hitlerille tarvittavaa tietotaitoa keskityleirien rakentamiseen. Sodan jälkeen suomalaiset psykiatrit "lievensivät" hoitokäytäntöjä mutta vielä tänäkin päivänä suomalaisessa psykiatriassa tuntuu olevan piirteitä vanhasta saksalaisesta psykiatriasta.