Uskalla olla erillainen

Olen aina ollut erillainen kuin muut. Se, että minulla oli hyvä muisti, ja sain hyviä numeroita kokeista, sai aikaan sen että minua kiusattiin ala-asteella. Myös oma tyylini ärsytti muita. En mennyt mihinkään mukaan vain sen takia kun se oli in. Ylä-asteella homma muuttui raaemmaksi, koska viimeistään silloin minun olisi pitänyt alkaa käyttää samanlaisia vaateita kuin muut, olla kuin he. Minua ei nyt vaan kamalasti innosta ryypätä joka viikonloppu, naida ketä tahansa, vaihtaa paria kuin sukkia.
Joskus itkin kaikkea sitä mitä minulle sanottiin. Mutta silti en muuttunut. Olin aina se kuka halusinkin olla. Minulla ei juurikaan ollut ystäviä erillaisuuteni vuoksi, mutta en halunnut että minusta pidetään sen takia kun menen muottiin mukaan.
Loppuihan se koulu lopulta. Minä ja ystäväni, toinen tyttö joka uskalsi olla oma itsensä, nauroimme kun toiset tytöt halasivat ja itkivät, vannoivat pitävänsä yhteyttä. Nykyään kun heitä näkee, he eivät vilkaisekkaan toisiinsa, sanovat ehkä moi. Missä heidän ystävänsä ovat nyt?
Olen vieläkin oman asuinpaikkani outolintu. Minua katsotaan pitkään kaduilla,mutta en välitä. Kävelen ohi pää pystytssä, ylpeänä että osaan ja uskallan olla se mikä olen. Jos se ei kelpaa muillé, ei kelpaa. Se taas ei ole minun ongelmai.
Uskaltakaa erottua massasta!
0161
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Sudenmieli kirjoitti:

Olen aina ollut erillainen kuin muut. Se, että minulla oli hyvä muisti, ja sain hyviä numeroita kokeista, sai aikaan sen että minua kiusattiin ala-asteella. Myös oma tyylini ärsytti muita. En mennyt mihinkään mukaan vain sen takia kun se oli in. Ylä-asteella homma muuttui raaemmaksi, koska viimeistään silloin minun olisi pitänyt alkaa käyttää samanlaisia vaateita kuin muut, olla kuin he. Minua ei nyt vaan kamalasti innosta ryypätä joka viikonloppu, naida ketä tahansa, vaihtaa paria kuin sukkia.
Joskus itkin kaikkea sitä mitä minulle sanottiin. Mutta silti en muuttunut. Olin aina se kuka halusinkin olla. Minulla ei juurikaan ollut ystäviä erillaisuuteni vuoksi, mutta en halunnut että minusta pidetään sen takia kun menen muottiin mukaan.
Loppuihan se koulu lopulta. Minä ja ystäväni, toinen tyttö joka uskalsi olla oma itsensä, nauroimme kun toiset tytöt halasivat ja itkivät, vannoivat pitävänsä yhteyttä. Nykyään kun heitä näkee, he eivät vilkaisekkaan toisiinsa, sanovat ehkä moi. Missä heidän ystävänsä ovat nyt?
Olen vieläkin oman asuinpaikkani outolintu. Minua katsotaan pitkään kaduilla,mutta en välitä. Kävelen ohi pää pystytssä, ylpeänä että osaan ja uskallan olla se mikä olen. Jos se ei kelpaa muillé, ei kelpaa. Se taas ei ole minun ongelmai.
Uskaltakaa erottua massasta!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu