Kirjoitin jo ennemmin tänne...otsikolla olen ollut paha äiti...
Sitä olen edelleen,vaikka jo luulin sen olevan ohi...käsiksi en ole käynyt mutta taas kerran huusin 4v todella pahoja asioita...oot sinä niin paska ja voi saatana etkö sinä älyä että toiset jo nukkuu...en pääse siitä eroon,en millään!!!
Nämä sattui kun 4v puri pienempää ja nyt huutelee ja kiukuttelee ettei muut saa nukkua...
Olisipa joku kirjottanut mulle kun pyysin että tuettaisiin toisiamme,en selviä tästä yksin...pilasin koko joulun...
Sitä olen edelleen,vaikka jo luulin sen olevan ohi...käsiksi en ole käynyt mutta taas kerran huusin 4v todella pahoja asioita...oot sinä niin paska ja voi saatana etkö sinä älyä että toiset jo nukkuu...en pääse siitä eroon,en millään!!!
Nämä sattui kun 4v puri pienempää ja nyt huutelee ja kiukuttelee ettei muut saa nukkua...
Olisipa joku kirjottanut mulle kun pyysin että tuettaisiin toisiamme,en selviä tästä yksin...pilasin koko joulun...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yliannos voi tappaa.
niinkuin varmaan tiedätkin. no, mä ymmärrän hyvin sun olon. ihan samma joka toinen päivä meillä, vaikka aina päätän etten huuda, vastasin silloin sulle aiemmin, mulla ihan selvästi tulee lapsuudesta toi huutaminen, kun isä aina huusi, ei edes ensin puhunut normaalisti vaan aina tiuski ja huusi...
se taytyy eka tiedostaa että voi oppia pois siitä. mun lapsi on 2, 5 v. vasta, niin pieni ja viaton. sit istun sohvalla itkemässä kun se on nukkumassa kun on niin paska fiilis!
tärkeä asia: pyydätkö anteeksi huutamista ja otatko stliin sen jälkeen ja kerrotko että rakastat?
tänään huusin kun palosireeni pitkästä aikaa (edistystä nimittäin tapahtuu) nyt on ollut vaan pinna kireellä kun tää joulu on yksinhuoltajalle aika mahdoton (ainakin mulle) hoitaa!
mutta huusiin ja lopetin HETI kun huomasin että kuulostin tosi raa'alta jajulmalta, ja otin lapsen syliin jne.
koitetaan oikeesti yrittää; etkä Vielä pilannut joulua, mmutta se on kyllä totta että ne sanat joita lapsena kuulee haavoittavat lopullisesti...
mäkin koitan KOKO AJAN.
että keskitytään hellimään ja halaamaan ja suukottamaan lapsiamme (onneksi mä oon siinä tosi hyvä sentään!) koko joulu, niin ehkä se huutaminen vähitellen loppuu.
aina kannattaa muistaa että lapsi muistaa pitkään eikä sen luottamus helpolla rakennu uudestaan, joten niin kauan kun huudetaan, niin kauan ne uhmaa.
ja mulla on sama vaiva. tulin ajatelleeksi että pitäiskö sun kaiken varalta pyytää terv. keskus lääkaria määräämään sulle kilpirauhas verikoe? mun omalla äidillä on kilpirauhashäiriö ja lääkityksen jälkeen rauhoittui. se on tosi yleistä. itselläni on testattu eikä kuulemmä ole mitään (vähän ihmettelen) mutta testaa vieläse, ei oo iso juttu!
Voisiko äiti tehdä itsensä kanssa vaikka eräänlaisen sopimuksen siitä, että pyrkii vähentämään huutamista? Jos koko päivä on tähän mennessä voinut mennä huutaen, on todennäköistä, ettei sitä saa kerralla loppumaan kokonaan. Silloin realistinen tavoite voisi olla, että pyrkii tietoisesti karsimaan huutamista vähitellen. Apuna tässä voisi käyttää esimerkiksi sitä, että hankalassa tilanteessa laskee kymmeneen, pysyttelee hetken ihan hiljaa tai poistuu toviksi.
Olisi hyvä mielessään pohtia, minkälaisissa tilanteissa pinna palaa helpoimmin ja voisiko etukäteen suunnittelulla ja ennakoimisella saada sitä vähenemään. Voisiko osan lapsen huonosta käyttäytymisestä yksinkertaisesti jättää huomiotta silloin, kun se on mahdollista.
Huutamisentarvetta vähentää sekin, että puhuu lapselle lähietäisyydeltä, yksinkertaisesti ja katsekontaktin säilyttäen. On hyvä heti varmistaa, että lapsi on ymmärtänyt, mitä on sanottu. Kannattaa antaa tunnustusta aina, kun lapsi toimii toivotulla tavalla. Kun vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä taas muuttuu myönteisemmäksi, tulee lapsi varmasti syliinkin. Rakkautta ja läheisyyttä voi näyttää muullakin tavoin.
Kiitos teille vastauksistanne!
Minulla voi kestää hermot toisinaan pitkäänkin etten huuda ja raivoa,mutta aikansa kun minua ärsyttää...sitten se taas tulee!!
Aina pyydän anteeksi,sovin riidan-sovitaan lapsen kanssa ettei riidellä ja päivittäin sanon että rakastan.En saa pienempää hoitoon kenenkään luokse että voisin olla isomman kanssa kahdestaan,se olisi varmasti isommalle tärkeää...hirveän mustasukkainen on ollut ja kun aikani ei riitä kaikkeen...
Taas uusipäivä,joulu aatto,jolloin voin yrittää lopettaa huutamisen...voi että kun pääsissin siitä lopullisesti eroon!!!
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!!!!
Eli jouluhan on vasta alkamassa. Olet hei ottanut ison askeleen, kun et ole käsiksi enää käynyt. Noin se mullakin meni että huutamisen kautta pääsin eroon siitä. Eli ensin lopetin käsirysyn, huuto oli "se henkireikä" kunnes en sallinut sitäkään. Kannattaa panostaa siihen, mitä huutaa, eli älä huuda julmimpia asioita joita tiedät, vaan esim ennemmin suoraa huutoa tai jotai "voi hyväthyssykät sentään..."-tyyppistä, ettei muksulle tulis niin paha mieli, sehän ei ole tarkoitus. Nää vinkint on nyt vähän tämmösiä, mut koittakaa pärjäillä.Hyvää joulua!
Minä olen joskus huutanut lapselle kun hän on ollut vasta pieni (koliikki)vauva ja itsellä on ollut pinna kireällä kovan väsymyksen vuoksi.
No mitä tapahtui, vauva ei ainakaan siitä paremmalle päälle tullut, kuten ei varmaan 4-vuotiaskaan lakkaa kiukuttelemasta.
Huudatko myös vaikkapa työkavereille, ystävillesi, kaupan kassalle jne. jos suututtaa?
Et varmaankaan, mutta miksi et? Miksi lapselle?
Monesti se lapsi kuitenkin käyttäytyy omalla tasollaan paljon paremmin kuin esim. työkaverit.
Toivottavasti saat mielesi rauhoittumaan ja saisit myös lapsia hoitoon välillä, että saisit vanhempien paljon kaipaamaa omaakin rauhaa välillä. Sitä tarvitsee meistä jokainen.
Etkä ole joulua pilannut, etkä varmasti mitään muutakaan jos saat vain tuon raivoamisen loppumaan nyt hyvin äkkiä.
Jos ei omat konstit riitä, käy lääkärissä tai neuvolassa tai jossakin keskustelemassa. Kyllä asioilla on tapana aina järjestyä parhain päin.
Lasten isä huusi aina lapsille, minä yritin pitää sisälläni, mutta riitoja tottakai tuli. Jälkikäteen ajattelin asiaa- isällä ei ollut parempaakaan kasvatusmallia- oma isänsä oli ollut väkivaltainen.
Eron jälkeen voimme lasten kanssa vielä jonkin aikaa pahoin. Lapset olivat tottuneet huutamiseen, eivät totelleet muuta. Pikku hiljaa elämä on rauhoittunut, kun olen päättäväisesti etsinyt muita tapoja kasvattaa. Lukemalla kirjoja ja lehtiä. Esim. perhelehdestä olen löytänyt vinkkejä. Kuulostaa tyhmältä, mutta kaikki keinot on käytettävä. Lehti löytyy muuten kirjastosta.
Minä huusin paljon väsymystäni ja pahaa oloani eron jälkeen lapsille. Sitten pysähdyin miettimään, miksi olen näin vihainen. Löysin syyn- en ole hyväksynyt sitä, että joudun yksin huolehtimaan nämä lapset. En saanut apua mistään ja arki oli rankkaa. Varsinkin loppuviikosta olimme kaikki tosi väsyneitä.
Päätin hyväksyä tilanteen. Nyt on näin ja minä kyllä selviän tästä ja aion muuttaa elämämme niin, että meillä on hyvä olla.
Samoin olen huomannut, että lapsen uhmaa on vaikea kohdata, koska omienkin tunteiden käsittelemisessä on vaikeuksia.
Tässä sinulla ja muille vastaavassa tilanteessa oleville pohtimista.. Toivottavasti helpottaa.
Rauhallista joulunaikaa!
Kirjoituksesi oli HYVÄ! Ja toivottavasti myös kannustava niille, jotka TOSISSAAN haluavat muuttaa käytöstään ja pyrkiä paremmaksi kasvattajaksi.
Vielä joskus saa lukea sellaisia hölmöjä kommentteja kuín "ei lasta kasvateta oppaan avulla". Eipä tietenkään, kuka näin tekee oikeasti edes? EI KUKAAN. On olemassa hyvin erilaista kirjallisuutta, jokainen valitsee sieltä sen mikä kiinnostaa. Jos lukeminen kiinnostaa. Tietoa voi hankkia myös esim. keskustelemalla tai netin välityksellä. Tärkeintä on, ettei kuvittele olevansa valmis ja täydellinen kasvattaja, vaan on avoin ja nöyrä ottamaan vastaan uuttakin tietoa. Mitä tyhmää on siinä, että on kiinnostunut rakkaiden lastensa kasvatuksesta ja hyvinvoinnista?
Ja Perhe-lehti on muuten minunkin mielestä tosi hyvä tiedonlähde!!
Mielestäni olet hienosti käsitellyt tunteistasi ja oivaltanut tärkeitä asioita.
Oli myös kiva lukea kommenttisi siitä, että päätit hyväksyä tilanteenne. Olet yksinhuoltaja ja elämänne on varmasti toisinaan rankkaa, mutta eihän se ole lasten vika eikä tilanne parane surkuttelemalla. Aina ei ole voimia hyväksyä vaikeita asioita, toisinaan ei "ymmärrä" hyväksyä niitä. Hienoa, että sinä oivalsit!