Olin vuosikymmeniä sitten kavereiden kanssa mökillä järven rannalla. Yöllä mentiin nukkumaan, hyvissä tunnelmissa (ilman alkoholia) kaupunkilaisena laitoin ovet kiinni ja lukkoon. Se oli varma koska pimentyvään elokuun lopun iltaan tuli ystäväni mukaan lukitsemaan ovia.
Aamuyöllä mökin kuistilta kuului kaamea kolahdus ja huuto, luulin, että jotain oli sattunut ja juoksin ovella, huomasin kuitenkin, että toisessa huoneessa nukkuneet kaksi muuta kaveria juoksivat ovelle myös. Meitä pelotti niin ottaa selvää, että kuka oven takana huusi, eikä seinässä ollut ikkunaa. Muistan, että me neljä tyttöä istuttiin alas oven eteen ja kuunneltiin aivan hiljaa ulos siihen saakka kunnes tuli aamu.
Aamulla juttu alkoi jo naurattaa, avasimme siis ovet ja ikkunat ja mentiin ulos. Tuli luonnollisesti seuraava yö, jolloin koko tapahtuma toistui, mutta silloin
huuto kuulosti vieläkin pahemmalta, edellisenä illallaoltiin uskottu sen olevan jopa kuikka tai muu lintu, mutta enää ei voitu erehtyä siitä, että ihmiseltä se todella kuulosti. Juoksimme tällä kertaa vaan toiseen huoneeseen kahden muun tytön kanssa samaan sänkyyn ja maattiin ihan hiljaa taas.
Hiljaisuuden rikkoi se että alakerran
lukittu ovi rävähti auki niin että kolisi, se jäi hakkaamaan ehkä kymmeneksi kertaa vasten karmeja, niin ettei kuultu että tuliko joku mökin vintille rappusia pitkin, jossa makuukamarit oli. Sitten tuli taas hiljasta, mutta huoneessa alkoi tuntua niin kylmältä, että sormet alkoi kangistua (normaalia kai henkien yhteydessä). Me parikymppiset tytöt oltiin jäykkinä pelosta eikä liikuttu mihinkään.
Me kuitenkin nukahdettiin taas kun linnut alko laulaa ja aurinko paistaa. Iltapäivällä kun herättiin, kolme neljästä likasta oli nähnyt samaa outoa unta. Siinä unessa, jonka itsekin näin vanha nainen kutsui minut taloonsa jossa oli vanhoja antiikkiesineitä, ja joka näytti aivan meidän mökiltä, mutta jossa oli mielettömän iso, salimainen kellaritila. Nainen sitoi minut tuoliin ja alkoi työntää metallikampaa kädestäni läpi, katsoen minua välinpitämättömästi.
Pelko palasi auringonpaisteesta huolimatta, kun tajusimme, että uni oli ollut jotenkin kollektiivinen juttu.
Pakkasimme tavaramme ja lähdimme kotiin.
Vuosia myöhemmin aloimme samassa likkaporukassa puhumaan tästä ja päätimme lähteä miestemme turvaamina käymään mökillä, joka oli siirtynyt sisarusparveni omistukseen vuosien saatossa.
Miehet päättivät tehdä sen mitä mekin olisimme tehneet, jos olisimme uskaltaneet, nimittäin katsastaan tämän suuren "salin" eli kellarin, joka ei tietenkään ollut iso tai hieno muuta kuin unessa. Menimme kaikki alas portaita pitkin tilaan, jossa oli maalattia. Tajusin, että jostain kumman syystä, en ollut itsekään koskaan käynyt siellä ennen tai nähnyt äidin ja isänkään käyvän. Kuitenkin kyseessä oli mökki, joka oli ollut suvussa vuosia?
Maalattia haisi vanhalle puulle ja mullalle, minua vaivasi, tuskin ainoana, tunne että joku tuijotti minua takaapäin. Yläkerrasta alkoi melkein samassa kuulua askelia, viisi kovaa korkokengän kolahdusta ja stop. Askel kuulosti pysähtyvän juuri minun pääni päälle. Tein paikalleni hädissäni ristinmerkin maalattialle ja siirryin sivuun. En tiedä miksi tein sen, koska en ole edes uskonnollinen, mutta olin nähnyt niin tehtävän elokuvissa ja toimin jotenkin alitajuisesti?
Me kuitenkin olimme siltä osin saaneet tarpeeksemme emmekä jääneet edes uimareissulle kuten oli ollut tarkoitus alkujaan. Mökillä viihtyvä sisarukseni kertoi myöhemmin, että käyntimme jälkeen talosta on tullut jotenkin viihtyisämpi ja lämpimämpi. Sisarukseni ei tiennyt meidän ristinmerkkitempauksestamme mitään.
Minun vakaa epäilykseni on, että kyseessä oli jokin levoton sielu tai selvittämätön asia, joka vaati saada rauhaa ja ratkaisua.
Kokemus kasvatti minut uskomaan ja näkemään toisen maailman olemassaolon.
Aamuyöllä mökin kuistilta kuului kaamea kolahdus ja huuto, luulin, että jotain oli sattunut ja juoksin ovella, huomasin kuitenkin, että toisessa huoneessa nukkuneet kaksi muuta kaveria juoksivat ovelle myös. Meitä pelotti niin ottaa selvää, että kuka oven takana huusi, eikä seinässä ollut ikkunaa. Muistan, että me neljä tyttöä istuttiin alas oven eteen ja kuunneltiin aivan hiljaa ulos siihen saakka kunnes tuli aamu.
Aamulla juttu alkoi jo naurattaa, avasimme siis ovet ja ikkunat ja mentiin ulos. Tuli luonnollisesti seuraava yö, jolloin koko tapahtuma toistui, mutta silloin
huuto kuulosti vieläkin pahemmalta, edellisenä illallaoltiin uskottu sen olevan jopa kuikka tai muu lintu, mutta enää ei voitu erehtyä siitä, että ihmiseltä se todella kuulosti. Juoksimme tällä kertaa vaan toiseen huoneeseen kahden muun tytön kanssa samaan sänkyyn ja maattiin ihan hiljaa taas.
Hiljaisuuden rikkoi se että alakerran
lukittu ovi rävähti auki niin että kolisi, se jäi hakkaamaan ehkä kymmeneksi kertaa vasten karmeja, niin ettei kuultu että tuliko joku mökin vintille rappusia pitkin, jossa makuukamarit oli. Sitten tuli taas hiljasta, mutta huoneessa alkoi tuntua niin kylmältä, että sormet alkoi kangistua (normaalia kai henkien yhteydessä). Me parikymppiset tytöt oltiin jäykkinä pelosta eikä liikuttu mihinkään.
Me kuitenkin nukahdettiin taas kun linnut alko laulaa ja aurinko paistaa. Iltapäivällä kun herättiin, kolme neljästä likasta oli nähnyt samaa outoa unta. Siinä unessa, jonka itsekin näin vanha nainen kutsui minut taloonsa jossa oli vanhoja antiikkiesineitä, ja joka näytti aivan meidän mökiltä, mutta jossa oli mielettömän iso, salimainen kellaritila. Nainen sitoi minut tuoliin ja alkoi työntää metallikampaa kädestäni läpi, katsoen minua välinpitämättömästi.
Pelko palasi auringonpaisteesta huolimatta, kun tajusimme, että uni oli ollut jotenkin kollektiivinen juttu.
Pakkasimme tavaramme ja lähdimme kotiin.
Vuosia myöhemmin aloimme samassa likkaporukassa puhumaan tästä ja päätimme lähteä miestemme turvaamina käymään mökillä, joka oli siirtynyt sisarusparveni omistukseen vuosien saatossa.
Miehet päättivät tehdä sen mitä mekin olisimme tehneet, jos olisimme uskaltaneet, nimittäin katsastaan tämän suuren "salin" eli kellarin, joka ei tietenkään ollut iso tai hieno muuta kuin unessa. Menimme kaikki alas portaita pitkin tilaan, jossa oli maalattia. Tajusin, että jostain kumman syystä, en ollut itsekään koskaan käynyt siellä ennen tai nähnyt äidin ja isänkään käyvän. Kuitenkin kyseessä oli mökki, joka oli ollut suvussa vuosia?
Maalattia haisi vanhalle puulle ja mullalle, minua vaivasi, tuskin ainoana, tunne että joku tuijotti minua takaapäin. Yläkerrasta alkoi melkein samassa kuulua askelia, viisi kovaa korkokengän kolahdusta ja stop. Askel kuulosti pysähtyvän juuri minun pääni päälle. Tein paikalleni hädissäni ristinmerkin maalattialle ja siirryin sivuun. En tiedä miksi tein sen, koska en ole edes uskonnollinen, mutta olin nähnyt niin tehtävän elokuvissa ja toimin jotenkin alitajuisesti?
Me kuitenkin olimme siltä osin saaneet tarpeeksemme emmekä jääneet edes uimareissulle kuten oli ollut tarkoitus alkujaan. Mökillä viihtyvä sisarukseni kertoi myöhemmin, että käyntimme jälkeen talosta on tullut jotenkin viihtyisämpi ja lämpimämpi. Sisarukseni ei tiennyt meidän ristinmerkkitempauksestamme mitään.
Minun vakaa epäilykseni on, että kyseessä oli jokin levoton sielu tai selvittämätön asia, joka vaati saada rauhaa ja ratkaisua.
Kokemus kasvatti minut uskomaan ja näkemään toisen maailman olemassaolon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli kummitusjutuille usein nauretaan ja ihmetellään miten kukaan järkevä ihminen voi sellaisiin uskoa..kunnes sellainen tapaus sattuu omalle kohdalle.
-Pete
tuttu tunne!
"sahankaaren Rouva -järvenpää"