Tuumasin kirjottaa tänne oman tarinan kun aikoinaan täältä apua etsiskelin. Tyttö nyt 3,5kk. Synnytyksen jälkeen viikon verran oltiin sairaalas ja siel kaikki meni hyvin. Kotia kun päästiin niin alko itkut...tai noh pari eka viikkoa meni helposti. Yöllä heräiltiin syömään 2-3kertaa, tyttö kun syntyi 3-viikkoa etuajas niin yritin pitää kiinni tuosta kolmen tunnin syöttövälist. Syötöt kesti kauan jopa 1,5tuntia. Nukahtaminen omaan sänkyyn oli alkujaan vaikeita. Aina kun nukahti syliin ja siirti sänkyyn niin heräs. Siinä sitä rumpaa tehtiin edes takas ja kun oli tarpeeks väsyny niin nukahtihan sit sänkyynsä. Noh sit alko iltaitkut ja muutenkin itkut. Illalla kun kello tuli 19 niin huuto alko...kanniskelut ja hyssyttelyt ei auttanu. Tissiä välillä suuhun ja itku sen jälkeen. Välillä pelotti katsoa kelloa et joko on 19 kohta. Itkut jatkui puolilleöihin saakka. Välillä kokeiltiin korvikkeita jos vaikka ei maitoa saiskaan tarpeeks ja tissien tyhjennksen jälkeen lisuketta uppos vielä. Ja kokeiltiin vöhyketerapiaa, rela-tipoja, cuplatonia, disflatylia jne. ja itkut iltaisin jatkui vaan.
Ja edätoivoisena lueskelin täältä neuvoja ja kokemuksia ja päähän siinä meni sekasin ja stressi isku, joten unohdin koko tämän palstan.
Itkut alko iltaisin helpottaa reilun 2,5kk iässä, tosin iltaitkut alko vasta klo 21. Ja mahan kans on nyt ongelmia...peurua tulee aivan älyttömästi. Neuvolas keskusteltu asiasta ja lääkäriin meno edes. Korvikkeiden anto kun lisäänty niin pierutkin lisäänty mutta ei iho-ongelmia ja kakka on ihan normaalia, ei ripuloi ja parin päivän välein kakka ilmaantuu. Alkujaan kun kakka tuli sen 4-5 kertaa päiväs niin oli outoa ensimmäisinä päivinä kun kakkaa ei kuulunutkaan ja pelättiin et nyt on suoli tukos mut tulihan se sielt sit.Yöt menee nut yhdellä syötöllä. Iltasin nukahtaa tissille sänkyyn ja siitä sit siirretään omaan sänkyyn jossa nukkuu tyytyväisenä neljään viiteen asti ja sit alkaa kuulumaan yninään ja on aika vaipan vaihdon ja syötön. Yleensä ei yösyötöllä herää kunnolla lainkaan ja omaan sänkyyn taas nukkumaan. Tosin välillä on pakko ottaa viekkuun nukkuun kun on niin lutusen näköinen et tarvii viekus tujjottaa tyttöä. Öisin siis ei ole mahan takia itkeny ja pierua kyllä tulee. Ai niin... vannas ei tykkää kylpeä vielä joten isin tai äidin kans käydään iltaisin suihkus ja voi kun tykkääkin siitä ja vielä kun lorotellaan vettä mahalle niin tyytyväisen oloinen on. Tytön itkujen takia on äitikin itkeskellyt ja nyt ku miettii noita alkuaikoja ja tätä hetkeä niin kyllä touhu on muuttunut helpommaks ja vaikka huonojakin päiviä on. Ja alun epätoivo alkaa unohtumaan. Tsemppiä toivotan teille kaikille äideille ja vaikka hankalaa on niin se lapsen hymy kyllä unohduttaa kaiken vastoinkäymiset.
Rauhaisaa Joulua!
Ja edätoivoisena lueskelin täältä neuvoja ja kokemuksia ja päähän siinä meni sekasin ja stressi isku, joten unohdin koko tämän palstan.
Itkut alko iltaisin helpottaa reilun 2,5kk iässä, tosin iltaitkut alko vasta klo 21. Ja mahan kans on nyt ongelmia...peurua tulee aivan älyttömästi. Neuvolas keskusteltu asiasta ja lääkäriin meno edes. Korvikkeiden anto kun lisäänty niin pierutkin lisäänty mutta ei iho-ongelmia ja kakka on ihan normaalia, ei ripuloi ja parin päivän välein kakka ilmaantuu. Alkujaan kun kakka tuli sen 4-5 kertaa päiväs niin oli outoa ensimmäisinä päivinä kun kakkaa ei kuulunutkaan ja pelättiin et nyt on suoli tukos mut tulihan se sielt sit.Yöt menee nut yhdellä syötöllä. Iltasin nukahtaa tissille sänkyyn ja siitä sit siirretään omaan sänkyyn jossa nukkuu tyytyväisenä neljään viiteen asti ja sit alkaa kuulumaan yninään ja on aika vaipan vaihdon ja syötön. Yleensä ei yösyötöllä herää kunnolla lainkaan ja omaan sänkyyn taas nukkumaan. Tosin välillä on pakko ottaa viekkuun nukkuun kun on niin lutusen näköinen et tarvii viekus tujjottaa tyttöä. Öisin siis ei ole mahan takia itkeny ja pierua kyllä tulee. Ai niin... vannas ei tykkää kylpeä vielä joten isin tai äidin kans käydään iltaisin suihkus ja voi kun tykkääkin siitä ja vielä kun lorotellaan vettä mahalle niin tyytyväisen oloinen on. Tytön itkujen takia on äitikin itkeskellyt ja nyt ku miettii noita alkuaikoja ja tätä hetkeä niin kyllä touhu on muuttunut helpommaks ja vaikka huonojakin päiviä on. Ja alun epätoivo alkaa unohtumaan. Tsemppiä toivotan teille kaikille äideille ja vaikka hankalaa on niin se lapsen hymy kyllä unohduttaa kaiken vastoinkäymiset.
Rauhaisaa Joulua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
melko samanlainen tuo alku. Nyt tyttö 4 kk ja 1 vko.
Meillä tosin edelleenkin nukkumaanmeno kauheeta rumbaa. Syliin nukahtaa ehkä joskus kymmenen aikaan, mutta nukkuu vain puolesta tunnista tuntiin ja herää, eikä millään nukahda uudestaan. Eilen meni yhteen saakka :/ Iltarutiinit on olleet jo pitkään, että pesut ja yöpuvut klo 20.00, minkä jälkeen sitten syötöt. Teilläkö nukkumaanmeno onnistuu nykyään ilman sen kummempia kiekuroita? Mihin aikaan?
Kun tyttö sitten vihdoin on nukahtanut, hän on yleensä herännyt 1-2 kertaa yössä, mutta nyt viikon on sekin mennyt mahottomaksi. Herää kahden tunnin välein (tiedän, eihän tuo tilanne nyt aivan mahdoton sentään ole). Väsyttää vaan sikana tommoinen, ettei saa pitempää yhtäjaksoista unta. Sekin on yksilöllistä, mä oon aina nukkunut kamalan paljon. Tosi raskasta ollut, varsinkin silloin alussa.
Ei tuo nukkumaanmeno aina onnistu ekakerralla...välillä kanniskellaan jos oikeen mahaan sattuu. Mutta yleensä ilta menee näin...
pidetään tyttö hereillä puuhastelemella ja höpöttelemällä ummet ja lammet...niin kun mies sanoo et aivan sama mitä tytölle puhuu kuhan vaan puhuu ja noin klo 20-21 on iltasuihkun aika
eli isin tai äidin kans suihkuun ja siel lotrataan vettä ja lauleskellaan samal kun pestään noita ihomakkaroita, kuivaus(sylissä teen kaikki hoitotoimet kun tyttö tykkää olla mieluummin jalkojen päällä kun pöydällä)ja öljy/talkki ihopoimuihin jos on tarvis, varovainen korvien putsaus pumpulipuikolla, hiusten harjaus, pukeminen(yövaatteena on body ja sukat ja tuo yövaate on sininen...tuumasin et yöks aina sama väri ja jota ei tulis käytettyä päivällä ja kun tyttö on niin sininen nyt alkuunsa on sallainen heh)ja sit syömään...tissiä ja lopuks korvike jos tarvii... nukahtaa näin syliin tai jos makuulaan ollaan niin nukahtaa viekkuun ja siirto omaan sänkyyn. Yleensä on yhteentoista mennessä unessa mutta huonojakin iltoja on.
Nyt on pari päivää mahan kans ottanu poikkeuksellisen koville... itkua ja vääntelehdintää ja mies soitteli eilen illal ensiapuun ja kuulu kyselevän et onkohan siel ketään viisasta lääkäriä joka ymmartäis lapsista mitään...ja arvatkaa oliko...ei tietty...jouluruoka voi aiheuttaa ja cuplatonia suositeltiin mut kyllähän epätoivoinen äiti cuplat ym. käy ekana läpi. Yöt siis nukkuu pieruista huolimatta. Katsotaan nyt sit mitä se neuvolan lääkäri sanoo...täytyy ottaa mies mukaan kun häneltä tuntuu noi sanat löytyvän juuh.Näin taas meillä.
Ikävää, että teilläkin tuo nukkumaanmeno on hankalaa. Sinänsä oli kuitenkin lohduttavaa kuulla kohtalotovereista.
Meidän tyttö ei suostu syömään tuttia, ja nykyään hän suostuu nukahtamaan yöunille vain tissi suussa äidin kainaloon. Enää ei edes kanniskelu riitä, sillä jossakin vaiheessa hän säpsähtää kuitenkin hereille. Päiväunille meno onnistuu, mutta illat ovat karmeita.
Viime yönä nukahtaminen venyi 02.00 saakka. Tyttö raivosi yliväsyneenä. Olemme yrittäneet rauhoittaa iltoja, antaa harsoa ja tuttia, laulaa, kylvettää jne. Myös loppuillan syötöt ovat kurjia, kun tyttö sätkii ja potkii tissillä. Tällä hetkellä olen aivan onneton ja väsähtänyt, ja mietin, mitä olen mennyt tekemään väärin. Ei auta kuin toivoa, että selvittäisiin kunnialla.
Näin jälkeenpäin mukava lukea kohtalotovereiden kertomuksia.
Meillä oli kans alku aivan mahdoton tyttömme kanssa tuon koliikin takia...Silloin ei tullut mieleenikään tulla nettiin etsimään mitään neuvoa, kun oli täys työ saada tehtyä edes ruokaa itselle. Ensimmäiset 5 viikkoa kanniskelin häntä miltein joka päivä kantoliinassa, kun ei suostunut ottamaan unia päivällä missään muualla ja iltaisin olikin sitten pelkkää huutoa tuonne kahteentoista ja pahimpina meni kahteen saakka. Kuusviikkosena nukkui ekat päiväunet rattaissa ja se oli taivaallista. Itselläni alkoi jokapäiväinen kantaminen ottamaan polviin. Koliikkiajassa oli vaan se "hyvä puoli", että hän oli niin väsynyt illan huutamisesta ja vähillä unilla olemisesta päivisin, että nukkui aamu kymmeneen saakka. Illat pidimme vuorotellen mieheni kanssa häntä sylissä ja jumppapallo oli ainut, jossa itku loppui ja nukutinkin hänet siinä. Tissillä olisi kans ollut jatkuvasti, mutta pulauttelu olikin sitten valtavaa sen jälkeen. Toisinsanoen, ylensyömistä tissiteltyään vatsaväänteisiinsä. Itse jaksoin senkoliikki-ajan hyvin, kun sain nukkua yöt ja olihan kuitenkin toivoa, koska koliikki on ohimenevä kausi. Pikkuhiljaa koliikkikivut sitten loppuivatkin alettuamme kiinteän ruoan. (Muutaman kerran kyllä tuli epätoivo, kun itkut tuntuivat jatkuvan. Eihän se nyt kuitenkaan ihan seinään lopu, vaikka puhutaan 3kk koliikista.)Kyllä tuli muutenkin monet itkut itkettyä pikkuisen kanssa, kun itseenikin sattui hänen tuskansa. Se siitä vahvasta äidistä. :). Koliikkien jälkeen alkoikin sitten nämä yöheräämiset kahden tunnin välein...Nyt meinaa välillä olla aika rikki väsymyksestä. Tyttömme on nyt 5kk ja viikko. Onneksi päivät ovat suht helppoja tai oikeastaan huippu helppoja alkuaikoihin nähden ja tyttö on kaikesta huolimatta ollut hirmuisen nauravainen, joka palkitsee monin verroin. Jaksamisia kovasti kaikille kohtalotovereille. :)