Hoitajan mukaan hänen tekee pahaa jos pienessä omassa yksinäisyydessäni alan korjaamaan sukupuoltani. Miksi kukaan ei ajattele sitä, että elän tämänkin joulun yksin korjaamattomana?
Transtutkimuksista
Loukkaantunut
262200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
saa minun puolesta haistaa pitkän paskan. Vai että tekee hänen pahaa. Voi voi pientä. Olisko kannattanut miettiä ennen kuin rupesi tuollaiseen työhön. Ei siellä mitään perkeleen hoitajia olla miellyttämässä vaan hoitamassa omaa elämää kuntoon!
Olen minäkin elänyt yksin jo ennen prosessia ja sen aikana. Siihen on totuttava, eikä sukupuolen korjaaminen muuta tilannetta mihinkään. Yksinäisyys tai partnerin löytyminen riippuu ihan muista asioista. Hoitajasi on ilmeisesti empaattinen ihminen ja elää kanssasi tämän yksinäisyydenkin. Onhan minunkin hoitajani aikanaan kummastellut yksin elämistäni ja matkustelemisiani, mutta se on oma valintani. Tulevaisuus näyttää mitä tuleman pitää.
Käyn ahkerasti vertaistukiryhmissä ja saan sieltä tukea. Yritä pärjätä yksinäisyydestäsi huolimattaa. Niin minäkin yritän.
Minekkään katoa korjauksen seurauksena. Ei se ole mikään taikasauva.
Ite asiassa "prosessi" vaatii paljon omaa aktiivisuutta paikkansa läytämisessä yhteiskunnassa. Mitään ei tapahdu vain sormia napsauttamalla.
Kun elät oman sukupuolesi mukaan, niin se tarkoittaa 100 prosenttisesti toimimista sen ehdoilla. Ei ole mitään välimuotoa. Tiitteily on ihan erikseen. Joka aamu työhön tai minne hyvänsä lähtiessä lähdet ittenäsi, lipsumista ei voi sallia, tai siinä tulee helposti p-mäet.
Tietty, jos on tunne, että ei voi lähteä liikenteseen omana itsenään, niin voi olla, että ajatus omasta minästä on hakoteillä.
Aivan kuten mainitsit, niin yksinäisyys on ja pysyy, miksi siis luomaan empaattisuudelle sukupuolisen rajan? Olen juridisesti ja fyysiesti mies, miksi siis empaattisuutta vasta hormoonien jälkeen?
Kertoohan tutkijan näkökanta myös siitä, että myös hänen pitäisi nähdä minulla rinnat ymmärtääkseen tämänhetkiset hekiset tuntemukseni.
Annat mielikuvan, jossa ns. tosielämänkoevaihe olisi tiitteilyä ja jos en kykene siihen, niin sukupuolista ristiriitaakaan tuskin on. Tiitteily on ristikkäin pukeutumista ja kohdallani se tarkoittaisi sitä, että miehen fyysinen olemus saisi naisen vaattet, ehkä meikin ja peruukin ja lisukkeita rintoihin. Tosielämänkoe suoritetaan sukupuolista ristiriitaa kokevalle tarns-sukupuolisuus hoidossa olevalle sen jälkeen kun (m2f)parta on poistettu ja hormooni jo vaikuttavat, jolloin emme voi niinkään enää puhua ristikkäin pukeutumisesta. Toisaalta ristikkäin pukeutuminen ei ole tosielämänkoetta edeltävänä aikana kokeen suorittamisen ehto. Loppujenlopuksi tosielämänkokeen yksi tarkoitus on läpikäydä myös kokeen aikana ilmenneitä ongelmatilanteita ammatti-ihmisten kanssa.
Jokainen transsukupuolinen kokee tosielämänkokeen eri tavalla. Minun ei tarvinnut odotella hormonien vaikutusta tai parran perusteellista poistamista, kun aloin jo elämään pysyvästi naisena. Hyvin moni FtoM tekee samoin. Jos kokee olevansa nainen ja läpimenevyys on jotenkin kelvollinen, henkinen kantti kyllä kestää uuden elämän. Jotkut kyllä tarvitsevat ainakin tuon hormonien tuoman henkisen tuen, vaikka fyysisiä muutoksia ei vielä olisikaan. Ennen hormoneja tarvitsin vähän enemmän tukea meikeiltä ja muutenkin, jotta olin riittävän hyvin läpimenevä. Hormonien vaikutus on parantanut tilannetta ja olen saunapuhtaanakin läpimenevä. En kokenut koskaan olevani ristiinpukeutuja tai transvestiitti. Olen ollut aina nainen ja nyt olen sitä myös muiden silmissä.
Itsestään selvyys. Jos on olemassa liikennelaitoksen testi siitä, että transsutellaanko bussissa vai ei, niin saman testin voi tehdä vaikka ruuhka-aikana marketissa naisten vaateosastolla. Jos joku naisista kokee vaivautuneisuutta taikka hymyjä sinun pyöriessä siellä, niin tarvitaan melkoinen määrä puuteria läpimeneväisyyteen. Loppujenlopuksi kyse on sukupuolisesta minuudesta, ei pervoilusta taikka sukupuolen tuomasta ulkoisesta olemuksesta.
nykypäivänä naiset edes vilkaisevat aitoa miestäkään joka on ostoksilla marketin naisten osastolla. Jos mies sovittelee naisten kenkiä tai menee naisten vaatteita mukanaan sovituskoppiin, niin ehkä silloin joku kiinnittää asiaan huomiota.
On sitten asia erikseen jos joku huonosti läpimenevä tiitti on ostoksilla. Silloin hän voi saada ymärtäväisiä hymyjä peräänsä. Tuntuu että vain miehet nostavat tuossa tilanteessä äläkän ja jopa antavat nyrkistä. Naiset hyväksyvät helpommin.
Naiset ova tymmärtäväisiä ja tähän asti kaikki myyjät ovat olleet ymmärtäväisiä, mutta naisistakin löytyy niitä joilla saattaa olla hieman epävarma olo omasta naisellisuudestaan ja mikäs sen kivempaa kuin arvostella muita. Olen kyllä saanut hieman hymyjä ja "mitä täällä teet" katseita asiakkailta jopa meikki ostkosilla ja tänäpäivänähän miehillekkin myydään ihan omia meikkejä.
Että, ei korjaus välttämättä poista yksinäisyyttä, eikä muitakaan ongelmia. Minun mielestä radikaaleihin juttuihin lähdettäessä on oltava sinut itsensä kanssa. Kun heräät nukutuksesta, niin ei ne aiemmat harmit minekkään ole kadonneet siinä silmän räpäyksessä.
Ja kyllä mielestäni sukupuolen mukaisesti eläminen on kokonaivaltaista, on se sitten minkälainen hyvänsä. Jos tulet kotiin ja vedät hameen päälle eikä mikään muu muutu, niin ei se esim. vielä kenestäkään naista tee.
Jotenkin näistä jutuista on tullu hirveän "diagnoosikeskeisiä", ikään kuin se olisi kaiken kruunaava juttu, mutta ei sillä kyllä arkielämässä kovin pitkälle pötkitä. Ite asiassa diagnoosi olisi tehtävä vasta "tosielämäkokeen" jälkeen. (vai oliko se niin ?)
No niin tai näin, kuha jotenkin...
jossa voi olla jopa 4 vuotta hormoneilla ennen kuin lähtee elämään kohdesukupuolessaan, suomalainen RLT on sotatanner. Hormonit aloitetaan virallisesti vasta kun tosielämänkoekin. En yhtään ihmettele miksei mieheltä näyttävä otus halua vetää päälleen mekkoa töihin jos ei ole muuta naiseen viittaavaa laarissa kuin muutama ele ja se mekko. Jos ei sitten halua näyttää kaikille että on transihminen. Siksi en suoralta kädeltä tuomitsisi niitä, jotka eivät välitä ottaa käyttöönsä kaikkia naissukupuolen ilmaisun keinoja etenkin tosielämänkokeensa alkuvaiheessa.
ja päiväpäivältä sitä vain kasvaa tuntemaansa olomuotoon. Vielä vuosi sitten mietiskelin kaikkea läpimenevyydestä , hormooneista, leikkauksista, työpaikasta, ystävistä jne. - Jotenkin vain yhdessä vuodessakin kasvaa vaatimusten tasolle ja on valmis ottamaan niin suuret kuin pientkin vastoinkäymiset rohkein mielin vastaan. Pelko on se pahin vihollinen. Se on tervettä itsepuolustusta, mutta sekin kanssa oppii tulemaan toimeen.
Sitä se on se prosessi -alkusi loputonta selvittelyä ja epäröintiä, mutta luonteen se karaisee kumminkin ja kun asia on kypsä. Mikään ei enää voi estää. Ympäristöstä kyllä riittää loiputtomiin vastustusta, kompastuskiviä ja kaikennäköista haitantekoa, mutta itsevarmuus ja halu toteuttaa itseään ei enää horju. Muut pitäköön mielipiteensä omana harminaan, miksi ylipäätänsä ajattelisin tai tanssisin enää heidän pillinsä mukaan.
*Pitäköön omat pätemisen tarpeensa*
Nähneet Transamerica elokuvan ja kuinka viimesekunneilla ennen leikkausta etsimme entisestä suhteesta ilmaantunutta poikamme :D No joo... Yksinäisyydelle ei ole olemassa diagnoosia. Toisaalta koko 2000-luvun olemme kaikissa asioissa palanneet Halosen johdolla takaisin 80-luvulle, minäkin tunsin tänäaamuna olevani teinipoika, jonka äiti kyseenalaistaa pleikkarilla vietettyjä tunteja. Minun sukupolvi on tottunut hakemaan seuransa muualta kuin limaisesta keskikaljabaarista taikka psykiatriselta osastolta. Yhdessäolo on kirjaimellisesti perustunut typeriin pleikkaripeleihin ja Laran hypyttämiseen ennen kuin olemme syöneet satsin roskaruokaa, katsoneet b-luokan elokuvan, juopuneet ja harrastanut edesvastuutonta seksiä. Porukassa jollain on vain munat ja hame ja toisella rinnat ja jakoavain.
Voisimme siis puhua vanhoollisen yhteiskunnan luomasta syrjäytyneisyydestä. Ikäväksemme sukupolveni tavat on suurempi mielenterveydellinen rikos kuin syrjäytyneisyys. On siis helpompi olla tutkimuksiin lähtiessä syrjäytynyt kuin kaveriporukan heipsankekka.
Edelleen painottaisin lainalaisuutta, jonka mukaan yksinäisyys ei katso sukupuolta. Joissakin tapauksissa sukupuolinen ristiriita saattaa olla esteenä jotta ihminen pääsisi toteuttamaan itseään.
Eiköhän se leikkaus ole radikaalia suurelta osin sen tekijöille, potilas ottaa radikaalin askeleen aloittaessaan hormoonihoidon. Toisinaan tutkimuksiin hakeutuminen on jo melkoinen askel itsessään varsinkin nykymenetelmin, jossa tutkimuksia haetaan toiselta puolen Suomea, vasta diagnoosin jälkeen on mahdollisuus aloittaa käytännön toimet, joita näitäkään palveluita ei ole saatavilla kuin eteläsuomessa.
Diagnoosikeskeistä? Diagnoosista puhutaan, koska diagnoosin jälkeen päästään aloittamaan vasta kaavamaiset käytänön toimet. Järjestelmä ehkä keskivertoälykkäälle virkamiehelle sopiva, varsinkin kun useat kunnat pyrkivät sisällyttämään ylimääräisiä psykiatrisia tutkimuksia kotipaikkakunnalla ennen virallisia tutkimuksia, käytännössä siis vedättämistä ja kaavamaisuuksia ja ennen kaikkea meilenterveyskeskeistä. Hassua, koska suurimmat ongelmat asian suhteen syntyy juuri vedättämisestä. Asian näin ollen järjestelmä on lääketieteellisesti otten hieman arveluttava. Voidaanhan lapsen esinahka ympärileikata tarvittaessa lääketieteelisin perustein, mutta miksi emme saa hormooneja nuorempana? Epilaatiot alaoitetaan vasta diagnoosin jälkeen. Moni on puhunut siitä, että karvat vaalenevat, eikä iho kestä hormoonihoidon aloitettua epilaatiota kovin hyvin. Toisaalta epilaation voi omakustanteisesti tehdä kuka ja koska tahansa. Mielestäni epilaationkin voisi sisällyttää tutkimusjaksoon, joka on vähintäänkin 6kk pitkä. Näin ollen saisimme jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla samanaikaisesti.
Nämä palstat ovat pahimpia keräämään ylimääräisiä kakanpuhujia esim. tosielämänkoetta ajatellen. Joidenkin käsityksien mukaan tosielämänkoe olisi kuin videopeli, jossa yksikin "virheliike" Laralta aloitta pelin alusta. Heidän mielestä kyse on pinnallisesta vaate ja wc valinnasta, tämä ikävä kyllä yhteneväinen vähemmän älykkäiden psykiatristen sairaaloiden tarkkailujaksoa vetävien lanttumaakareiden toimintatapojen kanssa, jossa tarkkailuun otettua kytätään kuin hunoa tv-sarjaa jopa tarkkailtavan syödessä. Väittäisin, että jokaiselta m2f korjattavalta on löytynyt oma tai jonkun muun hame vähintäänkin kaapista vuosia ennen tutkimuksen alkua ja f2m ihmisiltä lyhyet hiukset, farkut ja mahdollisesti rintoja peittelevä sitomisliina. Meitä on kyllä kytätty peruskoulusta armejaan asti viranomaisten toimesta. Olennaisinta on se, ettei ulkopuolinen, ei edes lähin naapuri aina tiedä mitä toisen kaapista löytyy. Kyse siin tosielämänkokeessa vain hormoonihoidon aloituksesta muokkautuneeseen vartaloon ja lopullisen leikkauksen välisen ajan tehokäyttöön tarkoitettu soputumisjakso. Tosielämänkokeen nimitys saattaisikin olla hieman kuvainolisempi, vaikka sitten sopeutumisjakso.
Trans-sukupuolisuuden iagnoosikeskeisyydessä ja hoitojärjestelmän kankeus yuo edelleen esille totuuden siitä, että ihminen joka ei ole trans-sukupuolinen, niin on luonut teoreettisen järjestelmän ja lain, jonka alaisuuteen trans-sukuopulinen alistetaan. Näkemykset siitä, että trans-sukupuolisuus on tila joka vaati lääketieteellistä väliintuloa ja toisaalta se, että potilaalta odotetaan ja vaaditetaan itsemääräämisoikeuden menettämistä joiltain osin tuo jo selvän näkemyksen siitä, että trans-sukuolinen olisi jossakin määrin henkisesti niin sairas, että "terveemmän" pitää toimia tuomarin roolissa. Minä en voi muuta kuin kiittää ja kuitata sille ulkomaalaiselle trans-naiselle, jonka käytännön ammatti on lentäja ja joka on omat kuvat antanut nettiin omalle saitille. Valitettavan usea Suomalainen "terve ja oikeaoppinen" mielenterveysalan puoskari on niin totaalitumpelo, ettei hän osaa vaihtaa autoon jäähdyttäjän letkuja, kävellä korkokengillä saati olisi koskaan elämänsa aikana pukeutunut vastakkaiseen sukupuoleen.
Suomi on kyylääjien ja arvostelijoiden synnyinkoti. Kaukoidässä ladyboyt ja shemalet on enemmän kuin kiinostavaa populaa vasinkin kun he tuovat poikkeavuutensa esille vilautellessaan vehkeitään hameen alta. Suomessa me joudumme puhumaan läpimeneväisyydestä ja peittelystä välttääksemme arvostelun. Tarvitsisimme siis yhden Suomalaisen vilauttelevan "transHilttonin", emmekä todellakaan kaikessa paitsi mäkihypyssä epäonnistuvaa "transNykästä".
Suurimalla osalla täälläkin kirjoittavista on jo se mies tai nainen.
Työnantahat ja b-luokan virkamiehet haluaisivat päättää ajamiseni, panemiseni ja asumiseni. Sanoisin näin, että parisuhteeseen suostun vain jos kumppanilla on vähintäänkin yhtä suuri älykkyys kuin minulla. Yerveisiä Tampereelle Mensaan.
Voi elää aivan hyvin. Ei parisuhde kaikille ole se ainoa autuaaksi tekevä juttu. Elämässä on paljon muutakin, kuten esim oma rauha. Vaikka elää yksin, niin ei se välttämättä merkitse, että on yksinäinen.
Miehet vierastavat kauniita ja älykkäitä naisia, saatika sitten rumia ja älykkäitä :) :) :)
Kyllä puhuminen on hopeaa...ja vaitiolo kultaa, sekä joskus kannattaa olla viisaasti vaiti. Olen kyllä hiukkasen huono esimerkki tuon suhteen.
Täältä tähän...;)
Suhtautuvat älykkäisiin miehiin samalla tavoin. Jos puhumme naisen empaattisuudesta, niin kyse on positiivisesta ihmiskeskeisestä näkemyksestä, joskin nainen osaa olla myös pelokas ja itsestään epävarma ja siten negatiivisesti ihmiskeskeinen. Toisin sanoen älykäs ja terve mies saattaa saada enemmän negatiivista huomiota naisilta kuin esim. fyysisesti sairas ja vähemmän älykäs seksuaalisesti kieroutunut juopotteleva mies.
Miettityttämään tuo juttu. Ensin tuli mielee "positivismi" ja ehkä naisiin kohdistuva perheväkivalta voisi olla merkki tuosta tilanteesta, että miksi sietää juopottelevaa miestä.Lopuksi tilanne karkaa käsistä ja ollaan vaikeuksissa. Varmaan jokainen, joka on joutunut seuraamaan juopottelevaa läheistään, on se sitten mies tai muu henkilö, niin on nähnyt sen, että viina vie aina voiton ja sillä on aivan käsittämätön voima, ellei asianomainen itse myönnä ongelmaa ja lähde hakenmaan apua.
No meni ehkä hieman kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta kyllä pseudonaisellakin on ainakin jonkin asteista empaattisuutta em juttujen suhteen. En tosin tohdi väittää, että ne yltäisivät luomunaisen tasolle.
Täältä tähän...
Perhe ja parisuhdeväkivallasta puhutaan enemmän, käytännön lait ovat tiukentuneet, mutta viimeaikaisen uutisoinnin mukaan parisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt juuri laisikaan.
Mikäli ajonevoosi kohdistetaan ilkivalta taikka varkaus ja teet tästä poliisille ilmoituksen, niin melko varmasti sinua kohdellaan kuin rikollista. Ellei muutoin, niin vikasi on se, että olet jättänyt omaisuutesi vartoimattomana yleiselle paikalle, eihän kukaan lompakkoakaan yöksi jätä ulos. Mikäli tarvitset vain imoitusjäljennöksen vakuutusyhtiötä varten, niin olet vakuutusyhtiölle haitaksi ja yksittäinen ja vähäpätöinen asia saatetaan selvittää siksi, ettet saisi vakuutusrahoa, ethän muutoinkaan tule saamaan taparikolliselta koskaan omiasi takaisin. Normaalistihan rahojen perintä on omalla vastuullasi ja pitäähän perinnän tapahtua sen kaltaisten lakien ja lainsovellutusten mukaisesti oikeaoppisesti joista et koskaan ole kuullutkaan. Käytännössä et siis saa koskaan rahojasi.
Samoin poliisi ymmärtää sen, että suuri osa parisuhdeväkivallasta syntyy syrjäytyneisssä ja päihteitä käyttävissä perheissä. Perheet, jotka ovat jo poliisin vanhoja kavereita, ihmisiä, jotka loppujenlopuksi ovat poliisin mielestä muun yhteiskunnan syrjinnän vuoksi ajautuneet tilanteeseensa. Heille on tarjolla teetä ja sympatiaa.
Entä hän, joka on poliisissa jokaisen parisuhteen ja viikonlopun vieton jälkeen silmä mustana? Asia ei normaalisti johda kuin yleiseen nuhteluun poliisin takahuoneessa ja sullisiin huomautuksiin. Eränäänä päivänä hän hakeekin silmän mustakisi siltä, joka ei poliisissa kuukausittain käykkään nuhtelussa. Olisiko aika kohdistaa viisaampien ja hienompien lakipykälät ja politiikka heitä itseään vastaan siten, että nuhtelu vaihtuukin poliisin uhkailuksi ja kuulusteluksi, oikeudenkäyntiin ja yliampuvaan tuomioon. Poliisi on siis tehnyt jotakin viisampienkin ehdoilla. Hän palaa silti uuden sulhonsa kanssa vietetyn juhlapyhän jälkeen meikkisoastolle ostamaan mustelmia peittävää puuteria.
raukkaa ihan sääliksi käy mutta ehtiikö sun pervoilun pehmentämät aivot miettiä että moni viettää joulun ilman ruokaa ja kotia!!
Lahjoitin spr:lle, joka jakaa vähäosoisille ruokaa ja vaatteita ja talvitelttoja.
Niin maailma ainakin pelastuisi...jos vaikka pakkaisit tikkuja Etiopiassa nälkää näkeville. Saisivat ainakin keitettyä bakteerit pois koleraa kihisevästä vedestä.
Minä olen viettänyt joulun ilman ruokaa ja kotia. Kumpaakaan et sinä, eikä sinun kaltaisesi minulle tarjonneet.
Ennen kuolemaani tuhoan tätä vihollismaata mahdollisimman paljon.
Miksi ilman ruokaa ja kotia? Saitko potkut töistä, eikö sossu ja kela maksaneet sulle tukia ajoissa, etkö saanut veronpalautusta yhtään? Menikö kaikki rahat naisten vaatteisiin, viinaan ja silikoneihin?
Onko täällä nyt uusi urvelo liikenteessä vai sama vanha tekijä?
Kuuluin uskonlahkoon.
Transasia tuli ilmi.
Puoliso erosi. Viisumini oli kiinni puolisossa.
Uskonnosta erotettiin.
Kun työ oli hankittu uskonveljien kautta, meni työ.
Ei työtä, ei työlupaa, eli ei kohta kotiakaan.
Oli pakko kasata pennoset ja tulla Suomeen.
Sitä paitsi olin asevelvollinen Suomessa, meinasin menettää Suomen passin ollen O.W. Kuusisen ohella ainoa Suomessa syntynyt joka on joutunut karkotetuksi.
Mutta ei Suomessakaan mitään annettu. Kodittomuus ja työttömyys jatkuivat. Entisestä kotimaastani poiketen täällä oli vielä paljon väkivaltaa.