Seksuaalinen pidättäytyminen avioliitossa

Elisabeth 50v kirjoitti:

Useita vuosia sitten tuli ollessani vieraana muutaman serkkuni luona eräs nuori nainut nainen hänen luokseen neljä kuukauden vanhan lapsensa kanssa – pieni, veretön, ohutkaulainen, sinivaalea raukka. Hänen poistuttuaan sanoi serkkuni: “Eikös se ole suuri häpeä että nuoret ihmiset ymmärtävät niin vähäsen? Lapsi parka on niin kivulias siitä syystä, että vanhemmat liian usein käyttävät aviollisia oikeuksiansa. Maidolta riistetään siten sen ravitsevat ja elinvoimaiset ainekset”. Minä tiesin siihen aikaan niin vähäsen näistä asioista, etten ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Siitä pitäen mitä vaistomaisesti tajusin ja mitä eläinkunnassa olin huomannut en koskaan ollut luullut vanhempain pitävän lihallista yhteyttä vaimon raskaana ollessa. Vielä tänäkin päivänä näen simieni edessä tuon kuihtuneen, kalpean lapsen kuvan, joka kaikessa haikkoudessaan niin kaunopuhuheliaasti puhuu lapsenoikeuden puolesta. Vähää myöhemmin kuuntelin H. C. Wright´in luentoa “Avioliitosta, sen velvollisuuksista ja edesvastuuksista”. Hän kehoitti miehiä ja naisia jättämään elantonsa parhaan osan osaan lapsilleen ja olematta irstausuudella ja kevytmielisyydellä riistämättä jälkeläisiltään heidän elinvoimaansa ja terveyttään. Aviopuolisoiden tulee olla kohtuullisia, jotta tulevat sukupolvet sekä henkisesti että ruumiillisesti paranisivat“. Sitten luin lisääntyneellä mielenkiinnolla hänen kirjansa ”Avioliitto ja vanhemmat“ sekä ”Epäsuotuinen lapsi“. Siihen aikaan ei vielä ymmärretty semmoisten kirjain tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Mutta nyt ovat jo muutamia vuosia sitten kärsiväin vaimojen sydäntä särkevät valitukset ja pienten lasten kauhistuttavan suuri kuolevaisuus todeksi näyttäneet avioliitossa niin huutavan vääryyden tapahtuvan, niin hirveätä väkivaltaa luonnolle tehtävän, että tarvittaisiin tulikynä näiden elävien, polttavien ajatusten ilmaisemiseksi ja niiden totuuden vakaumuksen piirtämiseksi miesten ja naisten sydämmiin. Ellei taivaan

ihmettä tapahdu, eivät kumminkaan tuhannet innostuneet kynät kykene ehkäisemään sitä vääryydeen tulvaa, joka nykyään avioliittojen varjolla vyöryy viatonten vaimojen ja lasten yli. Eläimistä ainoastaan muutamain kotieläinten naaraat sallivat parittelua muulloinkin kuin sikiytymistä varten. Monessa raakalaiskanssassa on melkein poikkeuksetta sama sääntönä. Siveydestänsä ja uskonnollisesista laeistaan ylvästelevät kansakunnat tätä lakia joka päivä rikkovat, väittäen tällä tavalla täyttävänsä luonnon lait. Esitämme lyhyesti eri mielipiteet tässä asiassa: 1. Muutamat väittävät sukupuolten yhtymyksen olevan luonnon vaatiman ja välttämätön miehelle, mutta ei naiselle. 2. Toiset että tämä toimitus on rakkauden vaatima, kummankin sukupuolen haluama ja molemmille nautintoa tuottava ja siis muutakin kuin sikiytymistä tarkoittava. 3. Toiset vihdoin, ettei yhtymyksen pidä tapahtua muuta varten kuin suvun lisääntymiseksi. Lääkärit ja fysioloogit opettava opettavat useimpain miesten ja naisten luulevan: Lihallisen yhtymisen olevan välttämätöntä miehelle, mutta ei naiselle. Tämän tarpeen olevan hänessä synnynnäisen ja ettei sitä hänen terveyttään vahingoittamatta voida tukehduttaa. Että sen tukehduttaminen aiheuttaa, siitosaineksien imeytymisen omaan ruumiseen, joka vaikuttaa melkein samalla tavalla kuin myrkyllisen vieraan aineen siihen imeytyminen. Ettei nainen luonnostaankaan ole yhtä intohimoinen kuin mies, ettei hänellä ole niin runsasta erittymistä, että hänen sukuvietilleen on kuukautisissa sopiva johde ja ettei hänellä siis ole samaa tarvetta eikä myöskään samaa vahinkoa, ellei hänen himojaan tyydytetä. Perustuvatko nämä väitteet tosioloihin? Minkä tosiasiain perusteella voidaan päättää minkälaisia miehet ja naiset luonnostaan ovat? Kun vain naisille opetetaan viattomuuden olevan hänen kruununsa ihanin jalokivi, kun yleinen mielipide on se että naisellisuus ja siivous ovat yhtä kuin sukuvietin

tukahduttaminen, kun hän pelkää äitiyttä ja luulee itsensä-pidättämisellä voivansa estää siementen elinvoimaa, kun vialliset tavat sen ohella tekevät takaperoisiksi kaikki toiminnat, – kuinka asiain näin ollessa voidaan tietää minkälainen hän luonnostaan on? Ja kun toisaalta miehelle opetetään, ettei puhtaus ole mikään miehen hyve, kun intohimoja kiihotetaan luonnotomain elintapain, kevutmielisten ja rivojen keskustelujen, ajatusten kirjain kautta, – voidaanko silloin väittää näiden valtaavien intohimojen olevan täysin luonnollisia? A. E. Newton sanoo: – ”Ne jotka eivät koskaan tarkoin ole tutkineet alkoholisten kiihotinten, kahvin, osterein, munien, mausteiden ja animaalisten ravintoaineiden vaikutusta, voivat yhtä hyvin kuin ne, jotka nauttivat rivoista keskusteluista, syyttää luontoa liiallisesista lihallisista himoistaan“. Me opetamme tytön kukistamaan tunteensa, pojan antautumaan niiden valtaan, ja se tapahdu ainoastaan sanoilla ja kirjoilla, sillä nämä opit ovat piirretyt koko heidän elantoonsa yhteiskunnan kaikkien perimystapain, ennakkoluulojen ja olojen avulla. Mainitkaamme muutamia näiden oppien seurauksia. Ensiksikin lain järjestämä haureus. Naiset tekevät miesten suostumuksella haureuden tuottavaksi tulonlähteeksi itselleen, myyden ruumiinsa, jotta tämä miesten vaatimus – tämä hänen välttämätön tarpeensa, tulisi tyydutetyksi. Käydessään tälläisten naisten luona noudattavat he aivan yksinkertaisesti luonnollista tarvetta eivätkä siis tee väärin. Mutta koska naisilla ei ole samoja tarpeita, niin he tekevät väkivaltaa luonnon laeille tälle uralle antautuessaan jopa vain kerrankin lihallisesti yhtyessään. Seuraelämän sovinnaisten lakien mukaan tämä on suurin rikos; minkä he voivat tehdä! Heidät suljetaan ulos seurapiiristä. Vaikka he sitten täyttäisivät elämänsä ihmisystävällisellä toiminnalla, niin tämä synti kaikissa tapauksissa on niin inhottava ja häpäisevä, etttä tuskin armollinen, mutta oikeutta noudattava Jumalakaan heille tämän synnin anteeksi antaa! Miten on muutoin selitettävissä se tosiseikka, että miehiä puolustetaan, heidän syntinsä annetaan anteeksi, kun sitä vastoin naiset, jotka tähän hirvittävään pahaan ottavat osaa, ei ainoastaan hylätä, vaan jopa pidetään auttamattomasti kadotettuina. Huomattakoon tämän opin vaikutuksia avioliiton alalla. Aistillisuutensa monipuoliseen tyydyttämiseen tottunut mies etsii ja nai herttaisen, nuoren tytön. Tytöllä ei saa olla mitään tarpeita eikä vaatimuksia tähän katsoen. Häntä ei myöskään milloinkaan ole opetettu, että hänen ruumiinsa kuuluu hänelle itselleen ja sielunsa hänen Luojalleen. Hän luovuttaa koko omistusoikeuden itseensä miehelleen ja mikä on silloin hänen ja yleisen naisen erotuksena? Hän myypi itsensä yhdelle miehelle ja monta vertaa huonoimmilla ehdoilla. Onko se liioittelua, jos sanon, että hän on yksi haureuden uhri, jonka miehelle tulee korvata nuo monet ja jolla ei ole miidenkään oikeutta, oikeutta valita aikaa ja tiloja? Hän on altis tilapäiselle äitiydelle ja tuolta kaikkea muuta kuin tervetulleelta lapselta riistetään luontainen voima, se voipi periä lihalliset vietit ja sairaloisia himoja ja on ehkä kiroava omaa olemassa-oloaan. Kerran lopetettuani erään luentoni terveudestä, jossa tätäkin aihetta olin kosketellut, kertoi muuan nainen liikuttavalla tavalla omasta kokemuksestaan. Hän sanoi: ”Arvoisat naiset, oltuani naimissa kaksi vuotta sain heikon ja kivulloisen lapsen: se tarvitsi alituista huolenpitoa ja hoitoa pysyäkseen hengissä. Kun se oli seitsemän kuukauden ikäinen, tunsin hämmästyksekseni ja kauhukseni sydämmeni alla uuden eläjän liikkuvan. Olin uudelleen tulossa äidiksi. Tunsin itseni masentuneeksi, nöyrtyneeksi. En taida kuvata sitä alentumisen tunnetta, joka täytti koko olentoni. Mitä oli tapahtunut? Syntyneeltä ja toiselta syntymättömältä lapselta oli kumpaiseltakin riistetty heidän luntainen perintöosansa. Katuen ja kyyneliä vuotaen kerroin asian äidilleni. Mutta hän sanoi: “Hyvä lapsi, älä sure, tiedäthän näiden lasten olevan oikeita laillisia lapsiasi”. Koko olemukseni joutui kuohuksiin, poljin jalkaa ja miltei huutanut: – “Mieheni on tosin lasteni isä, mutta sittenkään ne eivät ole laillisia lapsia. Eikään ihmisten kirjoittama laki, ei mikään papin toimittama vihkiminen voi ksokaan laillistaa tekoa, joka riistää viattomilta lapsislta heidän oikeutensa elämään ja terveyteen”. Sitten seurasi vastavaikutus ja itkien ja valittaen pyörryin hänen syliinsä. Mikä oli seurauksena? Kahta vuotta myöhemmin lepäsi nämä kaksi pienokaista lyhyen ajan elettyään “kuolleiden kaupungissa” ja vasta opittuamme tuntemaan lain, mieheni ja minä saimme lapsemme elämään“. Toista teoriia julistava puolue väittä: Yhtymisen olevan rakkauden toimitus. Ettei sen koskaan pidä tapahtua paitsi miehen ja vaimon molemminpuolista tahtoa ja että synnyttävää voivaa sen tapahtuessa on hallittava ja suojeltava. Silloin tästä toimituksesta tulee rakkauden vertauskuva; se on vapaiden aineiden vaihto, joka antaa voimaa ja terveyttä ja solmiaa siteen vielä lujemmaksi. Että, jos aviopuolisoiden elämä olisi sopusoinnussa tämän kanssa, miehen halu ei ilmaantuisi useammin kun vaimonkaan. Ettei mies itseään vahingoittamatta voi haluaan tyydyttää ilman että vaimo on siihen haluonen. Että molemmat ainoastaan voittavat, eivät mitään kadota tämän molemminpuolisuuden kautta. Tälle teoriiaalle voipi kyllä hankkia todistuksia ja se on epäilemättä ensimmäistä ihmisellisempi. Eräs vaimo, joka kymmenessä vuodessa oli synnyttänyt viisi lasta, kysyi kerran minulta neuvoa. Hänen lapsensa olivat heikkoja, risatautisia, hermostuneita ja ärtyisiä. Itse hän ehtimiseen käytti lääkäriä ja lääkkeitä. Joka elin hänen ruumiissaan näkyi olevan sairaaloinen, joka toiminta väärälle uralle pakotettu. Hän elää retuutteli viheliäistä elämää. Muiden lääkärein tavoin olin minäkin määrännyt eri keinoja hänen lukuisille vaivoilleen. Eräänä päivänä hän mm. kysyi minulta miten hän vahingotta voisi välttää hedelmöittymistä. Kysyin puolestani häneltä miten suuri hedelmöittymisen vaara oli. Hän vastasi: – ”Jos mieheni ei ole poissa kotoa, niin en koko avioaikanani vielä ole turvattu siltä paitsi aivan ensimmäisinä aikoina synnyttämiseni jälkeen“. ”Ja kumminkin rakastatte miestänne“? ”Niin – - onhan hän hyvä ja pitää huolta perheestään. Voisin ehkä häntä todella rakastaakin, ellei tätä olisi. Mutta nyt! Jumala minua armahtakoon, minä inhoan, vihaan häntä, ja jos tietäisin millä voisin itseni ja lapseni elättää, niin jättäisin hänet“. ”Ettekö voi puhua hänen kanssaan tästä“? ”Ehkä voisin“. ”Silloin on toivoa, sillä moni vaimo ei siihen kykene. Sanokaa hänelle, että minä aijon hoitaa Teitä, kunnes paranette, ja jos hän vielä tahtoo odottaa siksi että yhtyminnen tulee molemminpuolinen, niin halu ei niin usein ilmaannu“. ”Niinkä luulette“? ”Moni kokemus todistaa väitten oikeaksi“. Toivoa täynnä hän palasi kotiinsa ja kuuden kuukauden kuluttua huomasin suureksi ilokseni potilaani parantuneeksi ja hänen miehelleen tuotti yksi yhtyminen kuukaudessa enemmän tyydytystä kuin alituinen sitä ennen oli tuottanut; siitoskyky oli tarkastuksen alaisena; ja sama vaimo, joka äsken oli sanonut: ”Minä vihaan häntä“, saattoi nyt iloisesti sanoa: ”Minä rakastan häntä“. Jos vain aviomiehet tahtoisivat kuulla, niin miitamat yksinkertaiset sanat vaikuttaisivat heidän terveeseen järkeensä eikä kukaan voisi arvata miten suuri hyöty siitä olisi heille itselleen, heidän vaimolleen, lapsilleen ja lastensa lapsille. Siten ei enää sanottaisi heidän lapsistaan ”heidän kuolemansa riippuvan kiinni heidän syntymisestään ja heidän kätkyensä seisovan haudassa“. Kolmannella teoriialla ettei yhtymisen milloinkaan pidä tapahtua paitsi siistosta varten on paljo puoltajia. Tämän opin puolustajat väittävät siitosaineella olevan muitakin tehtäviä kuin jälkeläisten luominen – paljon ylevämpiä tehtäviä kuin lyhytaikaisen himon tyydyttäminen. Jos tämä aine säilytetään ruumiissa ja sielunkykyjä oikein käytetään, niin se imeytyy ja jaukautuu koko elimistöön, korvaa mitä on kulunutta ja vaikuttaa ihmeteltävän eheyttävästi. Se imeytyy aivoihin ja voipi siellä synnyttää uusia ajatuksia – ehkä uusia keksitöjä – yleviä käsitteitä totuudesta, kauneudesta, hyödyllisestä, taikka hilpeitä ilon tunteita, tehokkaita hyväntahtoisuuden herätyksiäkoko ympärystön sienaukseksi. Se on siitosta hengen ja sielun alalla ja se on ruumiillisesti melkoisesti ylevämpää. Se on aivan yhtä suuressa määrässä siitostoiminnan tuote kuin ruumiillisten jälkeläisten tuottaminen. He väittävät eteväin miesten, jotka ovat saavuttaneet kuuluisuutta tieteen, filofiian, keksintöjen, uskon ja hyvänteeväisyyden alalla, elämässään toteuttaneet tämän teoriian, ja mainitsevat loistavina esimerkkeinä Platonin, Newtonin, Labin, Irwingin ja Whittierin ja muistuttavat samalla myöskin aina Kristusta. He väittävät myöskin ”luomin“ kuuluvan naisille ja että hänen on määrättävä milloin uusi elämä on synnytettävissä sekä että häntä ainoastaan tätä lapkia vaarinottammalla voidaan suojella olemuksensa ylevimmässä tehtävässä, äitiydessä. Rouva Chandler sanoo kirjassaan ”Äitiys: “Jokainen äiti on hedelmöittymisen hetkestä asti Korkeimman varjostama. Jos hän tajuaisi tarpeensa ja valtansa ja ymmärtäisi hankkia itselleen sitä kunnioitusta, minkä hänen pyhä kutsumuksensa vaatii, ja vapaa kaikista saastuttavista vaikutuksista, kirkastaa sieluansa niissä pyhissä lähteissä, jotka nyt hänessä alkavat pulputa, niin ne visvottavat vammat, ne ilkeät epäsoinnut, jotka pilaavat ihmisyyden ihanata sopusointua, katoaisivat”. Hän omistaa Raamattun lauselman Jeesuslapsen vanhemmista, ettei Josef “tuntenut” Mariaa aina siitä hetkestä, jolloin uusi elämä ilmoitettiin, syvemmän ja suuremman merkityksen kuin minkä kristinusko ja lääkärit sille ovat omistaneet. Niinmuodoin tämä häiritsemätön äitiys, joka välttämätön rauhanruhtinaan kehitykselle, muissakin tapauksissa oli elämänkysymys ja ehdottomasti tarpeellinen ihmiskunnan jalostumiselle. Äitiys on pyhä asia, jota ei pidä saastuttaa itsekkyydellä. O nainen! Tämän pitäisi korvata sinulle ne kärsimykset ja kivut, jotka ruummiillinen naisellisuus ja äidinkutsumus tuovat mukanaan. On kehottavaa niille, jotka ovat samaa mieltä, tietää etteivät ainoastaan useat naiset, vaan myöskin oppineet ja suurta kunnioitusta nauttivat miehet, ajattlevat samoin ja julistavat samaa oppia. T:ri Cowanin kirjoittamassa “Tiede uudessa elämässä”, on “itsensäkieltämyksen laki” pääjuurena. Tämä kirja on täynnä käytännöllisiä oppeja naisille ja sillä on ollut hyvä menekki. A. E. Newtonin kirjoittama lentokirjanen “Parempi tie” opettaa, että me ainoastaan kohtuutta noudattamalla voimme toivoa edistyvämme. T:ri Kelloggin “Yksinkertaiset tosiasiat” niminen kirja on

tavattoman laajalle levinnyt. Hänkin julistaa samaa oppia. Tässä on huomattava, että kaikki mainitut kirjat ovat miesten eikä luuloteltuja vääryyksiä kärsiväin naisten kirjoittamia, miesten, joiden sydämmet lämpimästi sykkivät sille, mitä ihmiskunta tarvitsee. He julistavat, että parempi ja jalompi sukupolvi voipi syntyä ainoastaan kohtuullisella, itsensäkieltävällä elämällä, Se on todellakin aine, jota tiedemiesten, filosoofein ja ihmisystäväin vakavasti sietää miettiä. Joskin itsensäkieltämisen lakia ei ole tarvis noudattaa kauttaaltaan läpi elämän, niin on kumminkin aivan luonnollista ja järjen mukaista, että vastainen äiti raskautensa aikana vapautetaan kaikesta lihallisesta yhtymisestä. Miehen tulee olla valmis auttamaan ja kehottamaan häntä osanotollaan. Hänen on muistettava, että hänen vaimonsa ja lapsensa tänä aikana tarvitsevat kaikki voimansa ja että hänen siis on toteltava niitä lakeja, jotka tekevät järjen intohimon hallitsijaksi. Jos tätä lakia noudatetaan, lievenevät monet raskauden hermostumisen-oireista. Olen tuntenut naisia, jotka mainittuna aikana ovat olleet niin arkoja, että jo miehen kosketus tai suudelmakin ovat heissä herättäneet inhoa ja vastenmielisiä tunteita. Yhtyminen tänä aikana heikontaa äitiä ja vahingoittaa lapsen elinvoimaa sekä aiheuttaa ennenaikaisen sukupuoli-elämän kehityksen siinä. Mieli on pidettävä vapaana semmoisesta ja kaikkia, mikä voipi tätä viettiä herättää, on huolellisesti vältettävä. Siitä syystä suosittelen eri vuodetta, jopa eri makuuhuonettakin miehelle ja vaimolle. Maksaisi kyllä vaivan tutkia eikö suuri osa synnytyksen tuskista olisi poistettavissa, jos raskauden aikana noudatettaisiin itsensäkieltäytymistä. Eivätkö sairaaloitten ja hyväntekeväisyyslaitosten valvojat voisi tätä asiata tutkia? Tilastolliset tiedot olisivat omansa joko vahvistamaan tai hylkäämään tämän teoriian. Itsensäkieltämisen vaikutusta lapsiin pitäisi jokaisen, joka harrastaa ihmiskunnan edistymisen puhtaudessa, koettaa tutkia. Ajattelevain vanhempain pitäisi harkita sitä kysymystä eivätkö he noudattamalla alhaisia lihallisia viettejänsä äidin raskauden aikana, lapsiinsa istuta lihallisuuden siemeniä. Jos ylevämpi, kenkevämpi rakkaus täyttäisi heidän elämänsä, saisivat he ehkä lapsia, joille puhdas ja itsensä kieltävä elämä olisi aivan luonnollinen. Laki näkyy lyhyesti olevan se, että kun äidin ja sikiön välinen yhteys on niin likeinen, niin jokaisen hänen sielunsa mielensä ominaisuuden, hänen avojensa tai ruumiinsa elimien harjoitus kehittää vastaisia ominaisuuksia ja elimiä vastaavassa lapsessa. Mitä hyödyttää puhtauden ja siveyden saarnaaminen nuorille, jos haureuden vietti on jo ennen syntymistä heidän elämäänsä on juurrutettu? Useat miehet rikkovat tietämättömyydessään tämän lain. Jos heille olisi opetettu mitä siitä seuraa ja miten itsensäkieltämiesessä voipi elää, niin moni mielihyvällä olisi ottanut semmoisen opin vastaan. Voidakseen elää kohtuullista elämää on vältettävä sukuviettiä kiihoittavaa ravintoa, niin kuin kahvia, munia, ruokasimpukoita ja yleensä animaallista ravintoa. Ilta-aterian poisjättäminen on kaikista keinoista paras. Elä kaikin puolin kohtuullista elämää ja lujalla tahdolla olet saapa voiton. Muista, että ajatukset ne pääasiallisesti siitinelon erittymiseen vaikuttavat. Jos aviomies uudestaan rupee helläksi rakastajaksi, joka pitää rakastetustaan samaa herkeämätöntä hellätuntoista huolta kuin kihlauksen aikana, niin hän voipi saavuttaa sman ylevän mielenmaltin, mikä hänessä silloin oli. Vaimo on varmemmin pysyvä terveenä ja kukoistavana, jos hän synnyttää vain tervetulleita lapsia. Hän on iloitseva onnellisesta äitiydestä ja jalompi, puhtaampi enemmän jumalankaltainen sukupolvi on kansoittava maailman. Muutamia kuukausia sitten luin eräälle lääkäriseuralle kirjoituksen “raskauden terveysopista”. Se sisälsi likipitäin samanlaisia mielipiteitä kuin nyt esittämäni. Tein sen hiukan epäröiden, koska odotin ainoastaan moittivia muistutuksia miespuoliselta kuulijakunnaltani. Sitä ennen he eivät sanottavasti olleet ottaneet osaa keskusteluihin, paitsi milloin esittivät muutamia lempiteoriiojansa. Ilma oli lämmin, seura oli ryhmittynyt verannalle, poltellen sikareita ja välinpitämättöminä keskustelun alaisille kysymyksille. En kumminkaan ollut ehtinyt kovin pitkälle lukemisessani ennen kuin sikarit heitettiin pois ja koko seura kuunteli. Oliko kumma jos ihmettelin, kun ilmituomani ajatukset otettiin vastaan vilkkailla ja kestävillä kättentaputuksilla. Useimmat näistä miehistä tupakoivat, jotkut joivat olutta, kaikki söivät lihaa. He eivät olleet miehiä, joiden puolelta olisi uskaltanut odottaa kannatusta niin mullistaville mielipiteille. Jos tämän asian oikeus sopivalla tavalla miehille esitetään, ovat useimmat sen todeksi tunnustavat. Luonnosta miehet kunnioittavat naisen äidinkutsumusta, ja jos heille opetetan, että itsensäkieltämys paraiten edistää äitiyden ja lasten parasta, niin he mielellään ovat sovittavat elämänsä sen mukaan. Eräs ensimmäinen lääkäri Jowan kansakoulussa oli ollut naimissa monta vuotta, saadessaan kuulla, että yhtyminen raskaudenkin aikana oli sangen tavallista. Kun hän sai tämän tietoonsa, vakuutti hän, että hänen sielunsa täyttyi häpeästä ja inhosta. Hän ei ollut voinut aavistaa, ettei hänen sukupuolensa paremmin ymmärtänyt velvollisuuttaan suojella vastaista äitiä. Niiden, jotka jälkeläisillensä tahtovat siirtää parhaat ominaisuutensa, tulee oppia: Äitiyden olevan inhimillisen elämän tärkeimmän ajanvaiheen. Lapsen ensimmäisen oikeuden olevan syntyä terveenä maailmaan. Jokaisen äidin raskauden aikanansa pitävän saada olla koskematta ja antautua äidin velvollisuuksiensa täyttämiseen syntymätöntä lastaan kohtaan. Ensimmäisen askeleen korkeampaan inhimilliseen sivistykseen olevan intohimojensa täydellinen hallitseminen. Ettei kenenkään miehen, joka ei kaikessa voi taikka tahdo lapsensa hyväksi noudattaa kohtuullisuuden vaatimuksia, pidä antautua isäksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä