Olen vähän päälle kolmekymppinen mies ja koitan kertoa tarinani tässä kun en ole vielä muualle uskaltautunut sitä mennä kertomaan.
Aloin läträtä viinan kanssa jo teini-iässä muistaakseni 13-vuotiaana, tytöt kiinnosti kovasti eikä selvinpäin uskaltanut paljoa lähestyä. Aika meni viikonloppua odotellessa koko teini-ikä ja oli lukuisia tappeluita ja itsensä telomista ym. muita ongelmia. Kävin kuitenkin armeijan ja ammattikoulunkin sain ammattia vastaavaa työtä ja jne. Kaikki tuntui kuitenkin olevan jotenkin kunnossa kun en paremmasta ole ikinä tiennyt. On ollut pitkiä seurustelusuhteita ja alkuihastuksen jälkeen olen aina pettänyt tyttöystäviäni humalapäissäni. Oli myöskin selviä kausia ja en koskaan oikein viikolla ole juonutkaan koska sitä olen pitänyt alkoholismin rajana. Ostin noin 10-vuotta sitten omakotitalon ja rahat alkoivat olla tiukalla, aloin tehdä viikonloppuisin toista työtä joka oli hermoja raastavaa turvauduin rauhottaviin lääkkeisiin. Siitä se vasta ralli alkoi, tuttavuuteni alkoivat enenevässä määrin olla huumeiden käyttäjiä, poltin pilveä päivittäin ja viikonloput kaikkea mahdollista paitsi heroiiniin en sentään koskenut enkä suonensisäisesti mitään ottanut (sehän olisi ollut narkkausta!). Ystäväpiiri alkoi muuttua kokoajan enemmän rikolliseksi, ajattelin hoitaa helpolla rahaa ja paljon, tein epämääräisiä hommia sain rahaa kaikki meni päihteisiin, lopulta myimme talomme ja erosimme silloisen tyttöystäväni kanssa. Erosin työstäni ja vaihdoin paikkakuntaa epämääräsiä hommia, viinaa, huumeita, irtosuhteita, päänsekoamista. Kaikesta huolimatta olin aina hyvin ylpeä, olin jotenkuten saanut pidettyä luottotietoni ja rahaa oli aina taskussa. Olin ylpeä, koin että taistelen jotain epäoikeudenmukaista vastaan, nimittäin yhteiskuntaa, vihasin poliiseja oikeuslaitosta kaikkea yhteiskunnan koneistoa joiden kanssa olin joutunut hörhöilyjeni yhteydessä törmäyskurssille. Samoin ajattelevia oli paljon heidän kanssaan sitä sitten ryypättiin ja riehuttiin, alkoi näyttää etten pääse enää mihinkään suuntaan ylpeys alkoi romahtaa, nyt olin kuokussa lääkkeisiin huumeisiin viinaan. Viime vuonna tähän samaan aikaan olin täysin loppu riehuin jossain tuntetemattomassa kämpässä ja minut heitettiin ulos pakkaseen en edes tiennyt missä olen onneksi sain puhelimella erään raittiin ystäväni kiinni ja hän vei minut terv.keskukseen, jossa sain vitamiinruiskeen ja kehoituksen mennä a-klinikalle, jonne sitten meninkin vierotin itseni pikkuhiljaa lääkkeistä ja huumeista eroon tosin huomasin kokoajan mitä vähemmän söin lääkkeitä sitä enemmän join viinaa, olin kuitenkin todella onnellinen tein pesäeroa vanhoihin porukoihin en tarvinnut niitä enää kun olin saanut huumeet pois elämästäni. Talous oli täysin päin persettä, olin saanut rehellistä työtä ja olin kuitenkin niin innoissani uuteen huumeettomaan elämään etten maksanut laskuja vaan join kaiken, tosin vaan viikonloppuisin niikuin ennenvanhaankin. Sitten eräs ystäväni kuoli päätin lopettaa juomisen kokonaan olihan se ollut jo syynä monien kaverieni kuolemaan jollain tavalla kuitenkin. No siitähän ei tullut mitään ratkesin melkein heti sekoilin pitkin maata ympärikännissä nukuin puistoissa hain sairaslomaa päästäni olin todella sekaisin en tarvinnut edes huumeita enää siihen saatoin olla tosi iloinen ja vaipua toisaalta mielettömiin masennustiloihin ja itsemurha ei pelottanut enää yhtään ajattelin vain ajankohtaa koska sen tekisin, halusin vain nukkua.
No syksy tuli menin terapiaan a-klinikalle itsetuhoisten ajatusten ja viinan takia (olin myös repsahdellut huumeisiin satunnaisesti). Vähitellen sain jonkilaisen realiteettitajun elämästä, nyt on ylpeys kadonnut olen kuin maan matonen koitan saada jonkinlaista ihmisarvoa itselleni ja se ei olekaan niin helppo juttu kun on ikänsä ajatellut että maailma pyörii oman navan ympärillä. Elän tällä hetkellä parisuhteessa, käyn terapiassa olen ollut kuukauden raittiina olo on yksinäinen entiset ystävät pitävät hulluna, pelko lopullisesta sekoamisesta pyörii kokoajan päässä. Onkohan normaalia? En viitsisi aloittaa masennuslääkekuuriakaan kun on huonoja kokemuksia lääkkeistä noin ylipäätään, haluisin irti kaikista riippuvuuksista haluisin olla vapaa ensimmäistä kertaa elämässäni...Vertaistukea ehkä?
Aloin läträtä viinan kanssa jo teini-iässä muistaakseni 13-vuotiaana, tytöt kiinnosti kovasti eikä selvinpäin uskaltanut paljoa lähestyä. Aika meni viikonloppua odotellessa koko teini-ikä ja oli lukuisia tappeluita ja itsensä telomista ym. muita ongelmia. Kävin kuitenkin armeijan ja ammattikoulunkin sain ammattia vastaavaa työtä ja jne. Kaikki tuntui kuitenkin olevan jotenkin kunnossa kun en paremmasta ole ikinä tiennyt. On ollut pitkiä seurustelusuhteita ja alkuihastuksen jälkeen olen aina pettänyt tyttöystäviäni humalapäissäni. Oli myöskin selviä kausia ja en koskaan oikein viikolla ole juonutkaan koska sitä olen pitänyt alkoholismin rajana. Ostin noin 10-vuotta sitten omakotitalon ja rahat alkoivat olla tiukalla, aloin tehdä viikonloppuisin toista työtä joka oli hermoja raastavaa turvauduin rauhottaviin lääkkeisiin. Siitä se vasta ralli alkoi, tuttavuuteni alkoivat enenevässä määrin olla huumeiden käyttäjiä, poltin pilveä päivittäin ja viikonloput kaikkea mahdollista paitsi heroiiniin en sentään koskenut enkä suonensisäisesti mitään ottanut (sehän olisi ollut narkkausta!). Ystäväpiiri alkoi muuttua kokoajan enemmän rikolliseksi, ajattelin hoitaa helpolla rahaa ja paljon, tein epämääräisiä hommia sain rahaa kaikki meni päihteisiin, lopulta myimme talomme ja erosimme silloisen tyttöystäväni kanssa. Erosin työstäni ja vaihdoin paikkakuntaa epämääräsiä hommia, viinaa, huumeita, irtosuhteita, päänsekoamista. Kaikesta huolimatta olin aina hyvin ylpeä, olin jotenkuten saanut pidettyä luottotietoni ja rahaa oli aina taskussa. Olin ylpeä, koin että taistelen jotain epäoikeudenmukaista vastaan, nimittäin yhteiskuntaa, vihasin poliiseja oikeuslaitosta kaikkea yhteiskunnan koneistoa joiden kanssa olin joutunut hörhöilyjeni yhteydessä törmäyskurssille. Samoin ajattelevia oli paljon heidän kanssaan sitä sitten ryypättiin ja riehuttiin, alkoi näyttää etten pääse enää mihinkään suuntaan ylpeys alkoi romahtaa, nyt olin kuokussa lääkkeisiin huumeisiin viinaan. Viime vuonna tähän samaan aikaan olin täysin loppu riehuin jossain tuntetemattomassa kämpässä ja minut heitettiin ulos pakkaseen en edes tiennyt missä olen onneksi sain puhelimella erään raittiin ystäväni kiinni ja hän vei minut terv.keskukseen, jossa sain vitamiinruiskeen ja kehoituksen mennä a-klinikalle, jonne sitten meninkin vierotin itseni pikkuhiljaa lääkkeistä ja huumeista eroon tosin huomasin kokoajan mitä vähemmän söin lääkkeitä sitä enemmän join viinaa, olin kuitenkin todella onnellinen tein pesäeroa vanhoihin porukoihin en tarvinnut niitä enää kun olin saanut huumeet pois elämästäni. Talous oli täysin päin persettä, olin saanut rehellistä työtä ja olin kuitenkin niin innoissani uuteen huumeettomaan elämään etten maksanut laskuja vaan join kaiken, tosin vaan viikonloppuisin niikuin ennenvanhaankin. Sitten eräs ystäväni kuoli päätin lopettaa juomisen kokonaan olihan se ollut jo syynä monien kaverieni kuolemaan jollain tavalla kuitenkin. No siitähän ei tullut mitään ratkesin melkein heti sekoilin pitkin maata ympärikännissä nukuin puistoissa hain sairaslomaa päästäni olin todella sekaisin en tarvinnut edes huumeita enää siihen saatoin olla tosi iloinen ja vaipua toisaalta mielettömiin masennustiloihin ja itsemurha ei pelottanut enää yhtään ajattelin vain ajankohtaa koska sen tekisin, halusin vain nukkua.
No syksy tuli menin terapiaan a-klinikalle itsetuhoisten ajatusten ja viinan takia (olin myös repsahdellut huumeisiin satunnaisesti). Vähitellen sain jonkilaisen realiteettitajun elämästä, nyt on ylpeys kadonnut olen kuin maan matonen koitan saada jonkinlaista ihmisarvoa itselleni ja se ei olekaan niin helppo juttu kun on ikänsä ajatellut että maailma pyörii oman navan ympärillä. Elän tällä hetkellä parisuhteessa, käyn terapiassa olen ollut kuukauden raittiina olo on yksinäinen entiset ystävät pitävät hulluna, pelko lopullisesta sekoamisesta pyörii kokoajan päässä. Onkohan normaalia? En viitsisi aloittaa masennuslääkekuuriakaan kun on huonoja kokemuksia lääkkeistä noin ylipäätään, haluisin irti kaikista riippuvuuksista haluisin olla vapaa ensimmäistä kertaa elämässäni...Vertaistukea ehkä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvää Joulua! Voit olla aika huoletta noista masennuslääkkeistä. Nykyään käytetään masennuksen hoitoon ns. SSRI-lääkkeitä, ne eivät aiheuta riippuvuutta ja niistä ei mitään pöhnää saa aikaiseksi, joten keskustele asiasta lääkärisi kanssa. Hyvä lääkitys kannattaa jos kerran tarve on.
Jos kerran A-klinikalla käyt, niin ovatko siellä ehdottaneet A-killoissa käyntiä? Siellä päihdeongelmien kanssa painiskelleet tapaavat toisiaan ja jotain toimintaakin järjestävät.
Ei ole ilmeisestikään mikään voimakkaita tunteita herättävä vertaistukimuoto. Ei euforiaa eikä antipatioita ole esiintynyt ainakaan tällä palstalla. Kokeile!
Lopulta paranemisesi rakentuu oman itsesi varaan, omien arvojesi. Nyt painopisteesi on päihteiden käytön hallinnassa, jonkin kuukauden jälkeen jossain muussa asiassa. Älä anna mahdollisten retkahdusten lannistaa sinua, ja miten ne voisivatkaan eikö niin ;-).
Rakasta, harrasta, elä elä elä, olet arvokas ihminen!
poika! Turha tulla tänne lääkkeitään ja kiltojaan mainostamaan.
alkoholismi-nimistä sairautta. Siitä ei voi koskaan parantua ja se on hoitamattomana hautaan vievä sairaus. Alkoholismista voi ainoastaan toipua. Alkoholistia kykenee auttamaan ainoastaan toinen alkoholisti,raitis alkoholisti.
Itse olen ollut raittiina jo vuosia AA:n toveriseuran avulla. Tämänkin raittiin joulun sain ottaa vastaan ainoastaan AA:n armosta.
Tämän päivän olen raittiina,huomisesta en tiedä.
tapaat tehdä?
ja huohhhhhhhhhhh
huokailet. Jos ei ole kokemusta kentältä on turha tulla huokailemaan kun miehet puhuvat.
Siehän se melkoonen neropatti oot kum miehelle joka on juonut talonsa ja akkansa ja saanut katki alat nerona kertoileen että se on ollut sairas ja vielkin oireileet kun viunaa vaan tekee edelleen miel.
Loppu olikin sitten jotain propagandaa. Se kuul kiinnostaas tietää jotta copypastetatteko te nuo mainoksenne vai kirjoitanettenko ne joka kerta erikseen?