joudunko aina tuntemaan tunteen, etten kuulu joukkoon ja olen yksin suuressakin ihmisjoukossa. Minulla on sellainen tunne, etten ole löytänyt sitä sielunkumppania joka minulle on tarkoitettu, vaikka elänkin avioliitossa ja olen saanut lapsia.
Se riipaiseva yksinäisyys sydämessä, kun muut nauravat ja minä mukana, mutta silti...
Olenko tehnyt elämässäni suuren virheen, kun aikoja sitten hylkäsin ihmisen, jonka kanssa tunsin turvallisuutta ja lämpöä, hän ei kuitenkaan tuntenut aivan samoin ja minä lähdin omille teilleni.
Onko uusi vuosi minulle taas sitä samaa epätietoisuutta tunteista, työstä ja kaikesta muustakin?
Se riipaiseva yksinäisyys sydämessä, kun muut nauravat ja minä mukana, mutta silti...
Olenko tehnyt elämässäni suuren virheen, kun aikoja sitten hylkäsin ihmisen, jonka kanssa tunsin turvallisuutta ja lämpöä, hän ei kuitenkaan tuntenut aivan samoin ja minä lähdin omille teilleni.
Onko uusi vuosi minulle taas sitä samaa epätietoisuutta tunteista, työstä ja kaikesta muustakin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meitä täällä maailmassa on ihmisiä, jotka tuntevat suurta yksinäisyyttä huolimatta siitä, että olisi ystävyys- ja kaverisuhteita. Myös minä. Johtuu meidän herkästä luonteestamme ja siitä, ettei huolimatta siitä, että meitä on paljon täällä, olemme kuitenkin pieni vähemmistö koko väestöön nähden. Et tehnyt aikoinaan virhettä, sillä mainitsemasi ihminen oli niin erilainen Sinuun verrattuna, että olisit pettynyt huolimatta ensin tuntuneesta turvallisuuden ja lämmön tunteesta.
Sama epätietoisuus jatkuu ensi vuonnakin, jos jatkat mielessäsi vaihtoehtojen hakemista. Toimi niin, että kaikki ovat kohdallaan ja jätä mielestäsi turhat haikailut, niin saat varmuutta elämääsi.
Vastasit juuri niinkuin oletinkin Sinun vastaavan ja minkä jo oikeastaan tiesinkin sydämessäni.
En haikaile mennyttä, tunnen vain surua, asiat voisivat olla toisinkin. En kaipaaa myöskään itselleni uutta puolisoa tai rakastettua, minun on hyvä näin, mutta sielunkumppanin itselleni haluaisin, joka lievittäisi tätä tyhjyyden tunnetta.
Olen pitkän seurannan tuloksena löytänyt yhden ihmisen, joka ei ole minua pettänyt enkä ole häntä saanut "käräytettyä" mistään vilpistä. Mutta hän on vastakkaista sukupuolta, enkä halua itselleni hänestä mitään harmia, vain ystävän. Pelkään että hän alkaa luulemaan enemmän ja pysyttelen hiljaa ja taustalla, vaikka hän viehättää minua tavattomasti. Ajattelemme usein asioista samalla tavalla. Yleensä ystäväkseni pääsee vain pitkän harkinnan ja testauksen jälkeen ja tätäkin tapausta olen miettinyt kohta 10 vuotta. Alkaa kohta aika loppua.