Joutohetkinä tulee joskus surffailtua netissäkin ja aina silloin tällöin satun myös tänne suomi24:n foorumeille. Sattuneesta syystä tämä kyseinen palsta kiinnostaa hieman(mutta vain hieman) ja siksi kysyisinkin erään mieltäni askarruttavan kysymyksen.
Täällä olevien juttujen perusteella vankilatyö koetaan erittäin usein hyvinkin dramaattiseksi tapahtumaksi. Jonkun vuoden sitä kokeilleena en tätä kuitenkaan voi ymmärtää. Ollessani itse pamppuna etelä-Suomessa tuo työ oli minulle todella vain työtä, ei sen kummempaa. Väkivaltaa tai sen uhkaa en muista kokeneeni ja ne muutamat voimakäyttötilanteet, joita kohdalleni sattui, olivat hyvin mietoja saattamisia kädestä pitäen. Henkilöt, jotka voimakeinoja käyttivät "hieman höllemmin" myös puhuivat niistä ja niiden käytöstä usein. Ikäänkuin ne olisivat hommassa se itsetarkoitus.
Nyt siis kysynkin, että onko vankilassa töissä yhtäkään henkilöä, joka ajattelisi työtään vain työnä, eikä esimerkiksi henkilökohtaisena vendettana vankeja kohtaan?
Täällä olevien juttujen perusteella vankilatyö koetaan erittäin usein hyvinkin dramaattiseksi tapahtumaksi. Jonkun vuoden sitä kokeilleena en tätä kuitenkaan voi ymmärtää. Ollessani itse pamppuna etelä-Suomessa tuo työ oli minulle todella vain työtä, ei sen kummempaa. Väkivaltaa tai sen uhkaa en muista kokeneeni ja ne muutamat voimakäyttötilanteet, joita kohdalleni sattui, olivat hyvin mietoja saattamisia kädestä pitäen. Henkilöt, jotka voimakeinoja käyttivät "hieman höllemmin" myös puhuivat niistä ja niiden käytöstä usein. Ikäänkuin ne olisivat hommassa se itsetarkoitus.
Nyt siis kysynkin, että onko vankilassa töissä yhtäkään henkilöä, joka ajattelisi työtään vain työnä, eikä esimerkiksi henkilökohtaisena vendettana vankeja kohtaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, että pamput tekevät työstään omassa päässään dramaattisempaa kuin se onkaan ja puhuvat palturia kun kertovat työnsä dramaattisuudesta. Mutta senkin ymmärtää, jos itsekkin on päivät pitkät pienellä aidatulla vankila-alueella, niin ihmekö tuo jos alkaa maailma mennä hieman pieneksi. Sitten kun on vielä sukuja, joiden kaikki jäsenet on vartijoita, eli voi arvata kyllä mistä keskustellaan joulupöydässäkin. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että maailma menee niin pieneen tilaan ja kaikki muu jää näkemättä.
vittuako se teille kuuluu!
filmata livenä elämää vankilassa niin siitä se selviäisi. Tai ehkä ei sittenkään. Eihän sitä kukaan usko, että nää linnanhommat on arkirutiinien pyörittelyä ilman sen kummenpaa romantiikkaa ja dramatiikkaa.
Terveisin nimimerkki: alalla 70-luvun lopulta alkaen.
Tylsää istumista ja paskanjauhantaa ne linnahommat on, jos nyt suomeksi ja suoraan sanotaan.
Mitään muuta tekemistä ei ole kuin puhua työkavereista paskaa ja juoruta kuten akat toisten elämästä, kun omaa elämää ei ole. Myöskin työkaverin kyttääminen ja hänen työstään virheiden etsiminen kuuluu asiaan ja niistä vartiopäällikölle vasikointi. Omat virheet peitellään ja painetaan villaisella, mutta muiden virheet vasikoidaan. Pätemisen tarpeen tyydyttäminen itselleen hankalissa, mutta yleismaailmallisesti ja maalaisjärjellä tehden yksinkertaisissa asioissa, on myöskin eräs erikoinen piirre vankilan, varsinkin uusissa, työntekijöissä.