Millaisia säästövinkkejä teillä on? Tässä joitakin omiani, joita toteutan osin vapaaehtoisesti ja osittain opiskelijan taloudellisen tilanteen vuoksi...
-en osta vaaleaa leipää. Vaasan ruispalat ja Fazerin ruispuikulat maksavat alle kaksi euroa paketti ja paketissa on 12 siivua leipää. Vaalea leipä ei kestä ja on todella kallista ja epäterveellistä verrattuna ruisleipään.
-syön kotona kasvispainotteisesti. Pasta-vihannes tai pasta-riisi mössöstä saa oikeilla mausteilla tosi hyvää, liharuoat voi syödä koulussa. Jatkan ruokia vihanneksilla ja juureksilla jolloin pastakastike riittää moneksi päiväksi.
-otan koulussa usein keittolounaan. Se on melkein euron halvempi kuin tavallinen ruoka mutta maha täyttyy kun ottaa kolme siivua ruisleipää ja paljon salaattia.
-en osta sipsejä, karkkia tai eineksiä lähes koskaan. Limsaakin ostan vain muutaman kerran vuodessa.
-en hanki kallista kodinelektroniikkaa, uusia kännyköitä, tietokonevarusteita ja pelejä.
-en ole hankkinut bussikorttia koska asun kohtuullisen matkan päässä keskustasta.
-käyn kirppiksillä ja ostan vaatteet halvoista kaupoista kuten H&M:ltä. Olen vähentänyt meikkaamista ja panostan hyviin ihonhoitotuotteisiin meikkien sijaan.
-käyn harvoin kampaajalla. Pidän tukkani pitkänä ja luonnollisen värisenä (kotiraidat)ja käyn kampaajalla vain pari kertaa vuodessa.
-en juo baareissa muuta kuin halpaa olutta, yleensä otan pohjat halvalla viinillä. En mene baari-illan jälkeen pizzalle tms. Yleisesti ottaen olen vähentänyt alkoholinkäyttöä huimasti ja lopettanut tupakoinnin kokonaan.
Elämäni ei kuitenkaan ole älytöntä kituuttamista. Esim. nyt joulukuussa ostin kahdet upeat ja hyvälaatuiset kengät ja iltapuvun jota voi käyttää niin ristiäisissä, rippijuhlissa kuin teatterissakin. Olen myös käynyt joka vuosi ulkomailla ja käymme poikaystävän kanssa pari kertaa kuussa ravintolassa. Olen huomannut, etten tarvitse kaikkea, mitä ilman ihmiset luulevat kuolevansa. Esimerkiksi minua ei huvita laittaa rahojani viihde-elektroniikkaan tai kurkusta alas. Mieluummin matkustelen (halvat lennot hostellit)ja herkuttelen hyvällä ruoalla ja ostan kestäviä klassisia vaatteita kuin tuhlaan säästöni elektroniikkaan ja muotivaatteisiin jotka vanhentuvat alta aikayksikön.
-en osta vaaleaa leipää. Vaasan ruispalat ja Fazerin ruispuikulat maksavat alle kaksi euroa paketti ja paketissa on 12 siivua leipää. Vaalea leipä ei kestä ja on todella kallista ja epäterveellistä verrattuna ruisleipään.
-syön kotona kasvispainotteisesti. Pasta-vihannes tai pasta-riisi mössöstä saa oikeilla mausteilla tosi hyvää, liharuoat voi syödä koulussa. Jatkan ruokia vihanneksilla ja juureksilla jolloin pastakastike riittää moneksi päiväksi.
-otan koulussa usein keittolounaan. Se on melkein euron halvempi kuin tavallinen ruoka mutta maha täyttyy kun ottaa kolme siivua ruisleipää ja paljon salaattia.
-en osta sipsejä, karkkia tai eineksiä lähes koskaan. Limsaakin ostan vain muutaman kerran vuodessa.
-en hanki kallista kodinelektroniikkaa, uusia kännyköitä, tietokonevarusteita ja pelejä.
-en ole hankkinut bussikorttia koska asun kohtuullisen matkan päässä keskustasta.
-käyn kirppiksillä ja ostan vaatteet halvoista kaupoista kuten H&M:ltä. Olen vähentänyt meikkaamista ja panostan hyviin ihonhoitotuotteisiin meikkien sijaan.
-käyn harvoin kampaajalla. Pidän tukkani pitkänä ja luonnollisen värisenä (kotiraidat)ja käyn kampaajalla vain pari kertaa vuodessa.
-en juo baareissa muuta kuin halpaa olutta, yleensä otan pohjat halvalla viinillä. En mene baari-illan jälkeen pizzalle tms. Yleisesti ottaen olen vähentänyt alkoholinkäyttöä huimasti ja lopettanut tupakoinnin kokonaan.
Elämäni ei kuitenkaan ole älytöntä kituuttamista. Esim. nyt joulukuussa ostin kahdet upeat ja hyvälaatuiset kengät ja iltapuvun jota voi käyttää niin ristiäisissä, rippijuhlissa kuin teatterissakin. Olen myös käynyt joka vuosi ulkomailla ja käymme poikaystävän kanssa pari kertaa kuussa ravintolassa. Olen huomannut, etten tarvitse kaikkea, mitä ilman ihmiset luulevat kuolevansa. Esimerkiksi minua ei huvita laittaa rahojani viihde-elektroniikkaan tai kurkusta alas. Mieluummin matkustelen (halvat lennot hostellit)ja herkuttelen hyvällä ruoalla ja ostan kestäviä klassisia vaatteita kuin tuhlaan säästöni elektroniikkaan ja muotivaatteisiin jotka vanhentuvat alta aikayksikön.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyse on ennenkaikkea siitä miten tulet itsesi kanssa toimeen.
Yhteiskunta; mainospellet ja ympäristö pakottavat yhdenmukaisuuteen. Jos pystyy rikkomaan kaavan ja nousemaan massan yläpuolelle niin näkee ehkä enemmän.
Raha ei sinänsä ole mikään itsetarkoitus, sitä ilman vaan ei tule toimeen.
Nuorena pitää kokeilla rajojaan ja tutkia ja löytää se; mitä maailma on. Tässä pitää olla järki mukana.
Mutta pikkuhiljaa on hyvä ymmärtää että elämässä pitää olla jokin suunnitelma sekä keinot sen toteuttamiseen. Suunta on valittava ennen kuin elämä tekee sen puolestasi, sillä elämällä ei ole yleensä sitä hyvää vaihtoehtoa, vaan pakko.
Käännekohdat ovat elämässä opiskelu, sen jälkeen joku vuosi, kolmessa kympissä on kiire, neljässä kympissä alkaa olla myöhäistä.
Liian moni kulkee silmälaput päässä kuten hevoset nähden vain lyhyen matkaa eteenpäin, päivän kerrallaan, eläen vain pikkulauantaina ja perjantaisin ehkä korkeintaan suunnitelmat on seuraavaan kesälomaan ja lomamatkaan asti.
Kirjaston taloutta käsittelevän osaston kautta ei välttämättä kulje tie onneen, mutta se voi tuoda sitä lähemmäksi.
Aika paljon selviytymiskeinoistani on samoja kuin aloittajalla, tai aiemmin tältä palstalta keräiltyjä, et en tiedä kuinka paljon apua näistä on.
-Päätän rajoja, joiden mukaan olen valmis maksamaan jostain tuotteesta, eli en osta leipää joka maksaa yli 2 euroa tms. Muutenkin ruokabudjettini on aika pieni, eli viikossa ei saisi mennä tiettyä summaa enempää ruokaan. Karkin ym. ostoa olen vähentänyt, mutta jos ostan, niin niiden hinta on pois ruokarahasta. En juo tai polta.
-Käyn ruokakaupassa pari kertaa viikossa, ja kauppoja joissa yleensä käyn on kolme; tiedän suunnilleen mikä niissä maksaa minkäkin verran ja pyrin tekemään ostokset sen mukaan (esim. tonnikalapurkit ostan siitä kaupasta missä ne ovat halvimpia). Kaupan merkkejä suositaan. Syön toisinaan valmisruokaa, mutta yhdestä pakkauksesta riittää usein kahdeksi kerraksi jos syön lisäksi leipää ja vihanneksia.
-Jos ostan naposteltavaa vieraille tai vietäväksi, niin en osta kalleinta laatua. (Harvoin ostan kallista itsellenikään, mutta vieraille vielä vähemmän...)
-Syön vanhempieni luona kerran tai pari viikossa. Otan vastaan vanhempien ja sukulaisten tuputtamat leivonnaiset yms.
-Liikun kävellen tai polkupyörällä. Joskus saan autokyydin vanhemmilta, hyvin harvoin kuljen bussilla. Pitemmät matkat yritän hintavertailla (Blue1:n lento voi tulla halvemmaksi kuin juna toiselle puolelle maata). En omista tai halua autoa enkä ajokorttia.
-En meikkaa tai värjää hiuksiani, kampaajalla olen käynyt viimeksi kymmenen vuotta sitten. Äiti osaa tasoittaa tarpeeksi hyvin.
-Shampoot, siteet, pesuaineet ym. hygienia- ja siivoustarvikkeet pyrin ostamaan kerralla halpakaupasta, jossa ne tulevat halvemmaksi kuin lähikaupoista täydentämällä.
-Vaatteita ostan harvoin, ja niillekin olen tehnyt hintarajoja. Saan vaatteita usein joululahjaksi vanhemmilta ja isovanhemmilta. Nyt on varmaan pakko käydä alennusmyynneissä, että saan uusia työkelpoisia vaatteita. Pidän työ- ja kotivaatteet erillään.
-Nettiyhteyden olen vaihtanut halvempaan, en lörpöttele puhelimessa, olen perunut yhden turhan lehtitilauksen.
-Elektroniikan ym. laitteet ostan alennuksista tai pyydän lahjaksi.
-Jos käyn elokuvissa, hampurilaisella tms. käytän tarjouskuponkeja tai muita alennuksia.
-Kodin sisustus on tapahtunut vähän kerrallaan, tarjouksia, kirppiksiä ja sukulaisilta saatuja huonekaluja käyttäen. Maltan odotella, että oikea tuote sattuu kohdalle oikeaan hintaan.
Innostuin säästämisestä, kun kyllästyin siihen että palkka meni ennen kuin seuraava tuli, ilman että mitään jäi säästöön. Nyt rahaa jää sekä säästöön että harrastuksiin ja elämiseen, kunhan pihistelen "turhista" menoista.
-saan mummolta kotiviiniä. Jos lähden baariin tai menen bileisiin ostan Lidlin olutta ja siideriä.
-lopetin tupakoinnin, johan alkoi säästyä.
-olen kunnostanut vanhoja huonekaluja persoonallisiksi ja hannkinut kierrätyskeskuksesta.
-saan säilykkeitä vanhemmilta.
-ostelen aika vähän vaatteita. Saan vaattet näyttämään uusilta kun hankin esim. Hennesiltä halpoja asusteita ja huiveja jne, kirppiksiltä. Näin säästyy rahaa ja voin ostaa kunnollisia nahkakeniä jotka kestävät.
-vietän paljon iltoja poikakevrini kanssa. Kun makoilee kullanvieressä ja syö vaikka lämpöisiä voileipiä, ilta on paljon mukavempi ja halvempi kuin jokin baariörvellys.
-Jatkan ruokia kasviksilla. Paino on pudonnut ja sama pataruoka jonka söin ennen 1-2 päivässä kestää 3-4 päivää.
Moni pitää minua kuitenkin rikkaana koska käyn ulkomailla joka vuosi ja minulla on kuntosalijäsenyss. Kyse on kuitenkin vain arvovalinnoista. Minusta esim. tuntuu aina tosi nautinnolliselta mennä salille, kun tiedän, että olen säästänyt jotta pääsen sinne. Samoin ulkomaanmatkat tuntuvat tosi ihanilta kun olen varta vasten säästänyt matkaa varten.
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Rahankäyttöni oli ihan överiä vielä pari vuotta sitten, tuhlasin jopa tonnin kuussa vaikka asuin porukoilla enkä kuitenkaan tehnyt mitään superisoja hankintoja. Raha valui jatkuvaan ryyppäämiseen, jokaviikkoisiin vaateostoksiin ja kuukausittaisiin kampaamo- ja kosmetologikäynteihin. En osannut ollenkaan arvostaa niitä juttuja kun rahan palaminen ja kaiken saaminen oli niin itsestäänselvää.
Olen joutunut ottaan opintolainaa, koska työt joita olen tehnyt koulun ohessa on ollut tosi pienipallkkaisia enkä ole jaksanut tehdä paljoa töitä kun olen opiskellut tosi paljon. Mutta en ole huolissani lainan maksusta koska tiedän että osaan säästää enkä lankea enää kaikenmaailman impulssiostoksiin.
Toope kuuli työkaveriltaan ajatuksen, mutta huomasi sitten itsekin noudattaneensa sitä tovin:
opiskelujen jälkeen vakipaikkaan päästyään kannattaa ainakin jonkun aikaa pitää kiinni opiskeluaikaisesta köyhäilystä. Näin ainakin Toope on hankkinut itselleen oman kodin, sijoitusasunnot ja osakesalkun.
Osakkeista: ei kannata kuunnella pätkääkään mitä pankeissa sanotaan, ne ovat myyntimiehiä ja -naisia. Kannattaa lueskella itse lehtiä ja vuosikertomuksia ja raportteja ja näin muodostaa oma käsitys asioista.
Rahastoja en osta, ne ovat rahalaitosten vedätyskeinoja. Kun omassa salkussa on minimissään 12 osaketta, on se alkuun hyvä hajautus.
Rahasta sinänsä viis, tärkeintä on että tuntee itse elävänsä tasapainoista elämää. Eihän mikään ole niin ikävää, kun höpöttää koko ajan rahasta ja tavarasta. Toopesta on tämä vieläkin ikävämpää, kun hän tietää että k.o. henkilöllä on sitä yllin kyllin.
Hyvää uutta vuotta ja menestystä kaikille!
Toivottaa Toope
Olen itsekin ihan samaa mieltä siitä, että valmistumisen jälkeen kannattaa edelleen katsoa mihin ne rahansa laittaa. Minusta on ihmeellistä, että opiskeluaikana ainakin omassa kaveripiirissäni eletään ihan perusonnellista elämää, vaikka kaikkien budjetti onkin pieni. Mutta sitten on muutaman vuoden vanhempia ihmisiä jotka ovat jo työelämässä ja he sanovat että suurinpiirtein kuolisivat jos heidän kuukausibudjettinsa olisi kolmen-neljänsadan euron kieppeillä. Hassua. Minä en ole koskaan kuollut. Onhan niitä tiukkoja aikoja ollut, silloin olen ottanut vähän lainaa että selviän taas kesätyöhön tms. asti. Mutta yleisellä tasolla minun elämäni on mielestäni ihan kivaa. Olen itse asiassa tosi ylpeä kaikesta mihin olen rahani laittanut, koska ne ovat olleet harkittuja ja tarkkoin mietittyjä hankintoja ja elämyksiä jotka tuntuvat sen vuoksi entistäkin arvokkaimmilta.
Luulen, että hyvin suuri syy ihmisten rahapulaan on kärsimättömyys sen rahamäärän sijaan. Kaikki impulssit pitää tyydyttää heti ja ihmisillä on aina kamala kiire. Kiireessä ei sitten jakseta eikä ehditä laittaa esim. itse ruokaa, missä säästää jo todella paljon. Huomasin tuossa itse kun olin pitkään yliopiston ohella töissä, että rahaa paloi hirveästi ajanpuutteen vuoksi. Olin aina väsynyt ja siinä sitten tuli osteltua ties mitä tilpehöörää piristykseksi kun arki tuntui niin uuvuttavalta. Nyt kun lopetin työt ja olen opiskellut koko talven, en tunne tarvetta ostella koko ajan jotain. Minä tulen onnelliseksi ihan siitä että on aikaa käydä kävelyllä ja olla poikaystävän kanssa, lukea ja katsoa tv:tä.
Onnellinen !? En voi muutakuin suu auki kattoo ja ajatella et voi hyvä ihme !! Turhat menot on sinusta ruoka ym.!! No kaikki taaplaa tyylillään !! Mut jotain rajaa ,jos minun pitäs ajatella/elää tolleen niin vetäisin itteni jojoon!Ei taida olla poikaystävää? Siis ei varmaan voi olla ,kun ei ole muutakaan elämää!! Naisellisuudesta puhumattakaan...
Ja toivon olevani onnellisempi, kunhan saan tarpeeksi rahaa säästettyä voidakseni toteuttaa unelmani. Olen pienipalkkaisesessa pätkätyössä, joten jostakin on yritettävä säästää.
Jos elämäni on mielestäsi säälittävää, niin voisitko haukkumisen sijaan ehdottaa vaikkapa parempia säästövinkkejä?
Mut töistä tullessani kattelin sitä kirjoitusta ja ajattelin et toi nainen "haaskaa"elämänsä kituuttamiseen.Olen minäkin aika tarkka rahasta esim.teen paljon överii ,vaik ei oLIS ihan pakko (yli 200h/tänä vuonna)Ostan paljon tarjouksista ja alennuksista teen "viksusti ruokaa" (otan loput evääksi töihin ym.)meillä syödään kyllä hyvin ja paljon lihaa ja juustoja ja kalaa ym.ruokaa on aina riittävästi.Ja syy on miks tätäkin palstaa katon on et Inhoan vaan oman avopuolisoni tapaa aina pitää saada jotain uutta ja kallista millä ei edes välttämättä tee mitään ,mut narisee niin kauan et saa ja sit se unohtuu (mut naiset on sellasia)Kun just ostettiin talo yli 220000€ ja rempat on menossa päälle niin yksin kun elättää kolmea (avo kotona lasten kanssa) muuta niin kyllähän sitä jostain tinkii ,MUT PITÄÄ ELÄÄ EIKÄ KAIKISTA PIENISTÄ ILOISTA SAA TINKII...
Mmmh, no otan tuon anteeksipyyntönä ja kiitän siitä. :) Harvoin sitä mistään netissä sanotusta nokkiinsa ottaa, mutta tuo osui kai sen verran lähelle että pääsi käymään liiankin kipeää. Selvennyksen vuoksi, koska kiviäkin kiinnostaa ja kukapa ei tykkäisi höpistä itsestään, niin...
*ruoka ei ole minulle kovin tärkeää, tulen toimeen vähällä, ja jos haluan syödä erityisen hyvin voin kipaista vanhempien luokse; kaverit ovat pienituloisia kuten minäkin, joten kukaan ei oleta saavansa kyläillessä mitään kynttiläillallista
*arvostan terveitä elämäntapoja ja luonnollisuutta
*muoti on kertakäyttöistä, suosin ennemmin siistejä ja puhtaita vaatteita, jotka kestävät aikaa ja kulutusta... Sata euroa puserosta tai 200 kampaamokäynnistä kuukausittain on jotain ihan käsittämätöntä, mihin ei riitä rahat eikä kiinnostus.
*elän mieluummin itseäni varten, kuin miellyttääkseni tuntemattomia miehiä; jos en kelpaa jollekin omana itsenäni, niin se ei ole minun ongelmani
Kuten (ehkä epäselvästi?) aiemmassakin viestissä mainitsin, rahaa jää pihistelyn jäljiltä myös niihin pienempiin iloihin, ja toivottavasti myöhemmin isompiinkiin kuten matkusteluun... Tililtä ei löydy rahaa taloon, mutta kuitenkin puolet enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan, vaikka kävin välissä ulkomaillakin. Että sinänsä säästäminen sujuu kai tavoitteen mukaan, vaikka sekään ei välillä tunnu olevan tarpeeksi, jolloin sortuu naurettaviinkin keinoihin kuten sen kaikkein pienimmän ja halvimman karkkipussin ostamiseen.
Omalla alalla ei valitettavasti ole oikein ylityömahdollisuuksia, teen välillä keikkahommia, mutta verottaja vie sitten niistä osansa. :/
Kaipaan sitä sinkku aikaa (nykyisin aika useesti),mut minulla on kaksi ihanaa lasta,mut "emäntä" on kaikkea muuta kuin talous tai suunnitelun ihminen ja välillä tuntuu et ei tästä tule mitään ,kun ei sitä voi edes "päästää" ruokakauppaa sieltä ei tule oikein mitään ja maksaa paljon shipsiä dippiä rypäleitä erikoisjuustoja(kallita) viinereitä erikoismehuja,mut ei oikein mitään ruoka ja sit ne jää syömättä jos en huomaa niitä ajoissa jääkaapista katsos maku on jo muuttunut ei tee enää mieli kun on maistanut eli minua inhottaa tollanen ruuan haaskaaminen ja pois heittäminen.
Sinkkuna pärjäsin mainiosti matkustin bailasin ostin paljon vaatteita tein vaikka mitä ja rahaa säästyi nyt ne on melkein kulutettu ja velkaa on . Nyt meni jauhamiseksi ,mut mietin mitä tekis elämälleen.Ei tässä ole järkee et teen hulluna töitä ,enkä voi itse nauttia työn hedelmistä ja maksan kun muut (emäntä)kuluttaa...?
Tässäpä muutama:
- Ilmaiset taidenäyttelyt ovat hyvä tapa harrastaa kulttuuria.
- Erilaiset järjestöt järjestävät edullista vapaa-ajantoimintaa. Kysele esim. oman ainejärjestösi eduista (ilmaisia elokuvanäytöksiä ym).
- Marttaliitolta saa oikeasti hyödyllistä tietoa säästämisestä ja penninvenyttämisestä :)
http://www.martat.fi/
- Selvitä mistä voit saada opiskelija-alennuksia. Esim. kampaamoissa, apteekeissa voi saada alennusta opiskelijakortilla.
- Liftaa ja käytä kimppakyytiä. Voit samalla tutustu uusiin mukaviin ihmisiin.
http://www.kimppa.net/
-en urheile typerästi; lenkkeily, kävely, rullaluistelu, pyöräily, hiihto, luistelu jne ovat käytännössä ilmaisia tapoja urheilla pienen välinehankinnan jälkeen
-koululaisena saan ilmaisen ruoan ja vaikken sitä hyödynnäkään, niin otanpahan aina tarjolla olevan hedelmän tai leivän mukaani
-myös työpaikallani saan yhden ilmaisen aterian, hyödynnän tämän sekä otan myynnistä poistuvaa ruokaa itselleni ilmaiseksi, niin että ruokakuluni ovat enää 10-20 euroa kuussa
-en maksa leffassa/teatterissa/urheilumatseissa tms käynnistä, käyn vain ilmaislipuilla, joita saan silloin tällöin pomolta hyvästä työstä
-ostan paljon kirpparilta ja halvoista kaupoista, inhoan kaikkea ulkonäöllistä rahalla pröystäilyä
-huonekaluni ja muun kotini sisustuksen ja laitteiston olen ostanut kirppikseltä, toimivaa tavaraa erittäin edullisesti
-en polta (olen ollut koko nuoruuteni niin fiksu, etten ole sortunut ryhmä- tai minkään muunkaan paineen alla noin typerän naiviin tapaan)
-juon alkoholia harvoin, en käy baareissa tai jos käyn, juon ennen sinne menoa ja tilaan vain yhden tuopin
-leikkautan hiukseni kampaamokoulussa; puolet halvempaa ja aivan yhtä hyvää jälkeä kuin missä tahansa ylihinnoitellussa kampaamossa, värjään itse
Halveksin jotenkin ihmisiä, jotka eivät pysty säästämään pienestäkin palkasta. Niin minäkin teen, ja se on helppoa kun ei ole ylimaterialisoitunut kulutusyhteiskunnan ohjailema juntti.
paitsi päihteet kokonaan pois ja tukan leikkaan itse
Minä taas halveksin kaltaisiasi halveksijoita. On se niin kiva kun on itse täydellinen vai mitä. Yök
Olen kaiken vapaa-aikani sisällä ilman sukkia en liiku ettei tule niin nälkä,runkkaan nopeasti ettei kulu energiaa,vaimon kanssa ei harrasteta seksiä sehän maksaa(ehkäsy)ja hengästyttää.sisälämpötila meidän 250m2 mökissä on 15-16 astetta,syömme pelkkää makaroonia ala peruna,olemme pimeässä ja uusi volvomme seisoo pihalla ettei kulu bensaa!mut parhaat säästö vinkit älä harrasta seksiä äläkä mene ulos ,mut älä urheile missään nimessä!! Tämä se on elämää !! ps.matkat ja leffat mitä ne on ...?niin ja pontikat keitän itse rahaa on kyllä tilillä ,mut pitää säästää et valtio saa perintörahat kuoltuamme.... nyt rupee hämärtämään en oikein näe kirjoittaa paljonkohan meni sähköa palaan kuukauden päästä asiaan...hei
Tarkoitus oli kerätä tänne sellaisia vinkkejä joiden avulla voi vuositasolla säästää näkyvästi rahaa, ei siis tyyliin "älä nojaa bussissa seinää vasten ettei vaatteet kulu". Käsittääkseni suuri osa meistä vinkkejä jakaneista on niitä pienituloisia ihmisiä, joiden on pakko säädellä arkikulutustaan, jotta rahaa riittäisi joskus ylellisyyteenkin. Esim. minulle leffaan meno ei ole mitään jokaviikkoista hupia, mutta en nyt sentään tarkoita että kävisin siellä vain kerran vuodessa.
Säästämisen idea on ainakin omasta mielestäni siinä, että niillä säästetyillä rahoilla voi sitten suoda itselleen esim. matkan, uusia vaatteita tai laittaa ne vaikka asuntosäästötilille. Ja säästäminen tarkoittaa sitä, että kuluttaa harkiten ja viitsii nähdä hieman vaivaa kuten tehdä ruokaa itse aina kuin mahdollista. Mutta kyllä arjenkin pitää olla mukavaa, ja jos esim. ruokavalio kutistuu säästämisen takia pelkkään makarooniin niin silloin ollaan jo liian pitkällä. Mutta toisaalta olihan tuo viestisi aika hauska:)
Mä oon ihan daun ja surffailen näitä palstoja tappaakseni aikaa. Jos en olis näin maassa, niin en olis täällä ja en olis saadu vedet silmissä nauraa.
Tää säästöhomma on niin suhteellista. Mulla on sikarikas aviomies, joka ei käytä mitään turhaa. Sillä on noin kymmenen ruokalajia, joilla se pärjää loppuelämänn ja ne samat verhot ja kaikki samaa kuin 30 vuotta sitten.
Hei ihan jees, mut mä rakastan tuhlata mun rahoja juustoihin, kirjoihin..., rakastan omistaa ja en tajuu, kun kun mun toisella rikkaalla on jääkaapissa valo, vai onko sekään.
Mulla ei ole mitään päämäärää, minne mun pitäis säästää. Mä vaan elän. Mä tuhlaan kaikkea ja laatua sen olla pitää.
sori jos on väärällä palstalla
- Ruuassa pystyy säästämään tosi paljon. Älä käy lounastamassa kalliissa lounaspaikoissa, vaan ota omat eväät ja syö välillä vaikka puuroa.
- Mieti, tarvitsetko välttämättä bussilippua. Oma työmatkani on 3 kilsaa ja kuljen sen kesät talvet polkupyörällä, vaikka kaikilla muilla työkavereilla on bussilippu. Säästö on vuodessa noin 600 euroa (siis jos kuukausilipun hinta on 50 e)
- Vaatteitakaan ei tarvitse ostaa jatkuvasti. Hyödynnä kirppikset ja alennusmyynnit!
Hienoa kivaa upeeta ,joku joka haluaa nauttia elämästä !! Mikäs sit masentaa ? Mennääkö kahdestaa pistää ranttaliks ? Tää mun elämä on pelkkää duunii .....
Vau, säkin piristit. Mun daunit kuuluu parisuhde palstalle.Mutta eilen chattsin ekan kerran, että millä palstalla tavattasis huomenna klo 22.00 vaikka?????