Ollaan oltu avomieheni kanssa yhdessä 8kk ja tuosta ajasta asuttu yhessä liki 7kk. Suhteemme on edennyt suht nopeasti mutta se on tuntunut luonnolliselta. Ollaan jo useaan otteeseen puhuttu häistä, lapsista jne. Olen odottanut kosintaa ja kihloja jo useamman kuukauden. Elättelin toiveita että nyt jouluna viimein saisin sen sormuksen sormeeni. Vaan miten taas kävikään... Pettymys on kieltämättä aika kova. Avomieheni tiesi kyllä miten kovasti odotin kosintaa. Eniten tässä satuttaa se, että avomieheni oli aikaisemmin kihloissa eikä sitoutuminen ole hänelle mikään ongelma. Tämän exänsä kanssa hän ei ollut edes avoliitossa. Tulee vaan sellainen olo, että en ole hänelle yhtä tärkeä kuin hänen exänsä oli silloin... Mitä siis tehdä? Kannattaako vielä odottaa? Itselläni alkaa olla jo toivo hiipumassa.
Miksi mies ei kosi?
MinnaJKL
497766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei se mies ehkä kosi siksi, kun ei rakasta sinua, eikä halua sitoutua. Tai sitten härnää sinua ja kosii, kun sitä vähiten osaat odottaa!
Yleensä naisen vaistolla tiedät kannattaako jäädä haikailemaan turhaa...ei hän ole ainut mies maailmassa ja kun se oikea kohdalle osuu niin siinä ei tarvitse jahkaille, vaan se on menoa kertaheitolla.
Mitäpä sitä kosimaan ja vihille menemään. Riitoja tulee erotessa ja omaisuus menee jakoon. Näillä olosuhteilla ei kannata mennä vihille, jos ei tee avioehtoa. Jos pelkää omaisuuden menetystä kannattaa ehdottomasti tehdä avioehto, niin se omaisuus ei mene enää seuraavan uuden kumppanin eduksi, jos menee taas naimisiin ja niin edelleen. Niitä uusia kumppaneita kyllä riittää elämän jatkuessa.
No kyllä on kyyninen suhtautuminen rakkauteen, ei voi muuta sanoa! Minä menin itse rakkaudesta kihloihin ja naimisiin aika lyhellä aikavälillä, kun olin löytänyt elämäni miehen (sitä ennen olin 10 vuotta sinkkuna satunnaista deittailua lukuunottamatta). Nyt ollaan oltu 5 vuotta onnellisina yhdessä ja yhdessä aiotaan pysyä loppuikämme. Miksi puolison vaihtaisi kun on löytänyt maailman ihanimman miehen, joka haluaa panostaa suhteeseen ja pitää seksielämän sun muut kunnossa... Suhde vaatii panostamista. Jos ollaan kuin ellun kanat, ei huolehdita ulkonäöstään, seksielämästä, ei selvitetä erimielisyyksiä kunnolla vaan annetaan kaunan kerääntyä jne. niin kai semmoisesta suhteesta tulee helpommin lähdettyä. Kyllä suhteen kestoon voi itse vaikuttaa, harvemmin ero tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta!
En ymmärrä miksi sitä eroamista toitotetaan koko ajan? Ehkä ne ovatkin ne samat kyyniset ihmiset jotka eroavat ja menevät taas uudelleen naimisiin... Näkeehän sen julkkiksissakin, että ne jotka eivät osaa olla paria kuukautta kauempaa yksin vaan tarttuvat aina hätäpäissään uuteen ihmiseen, avioituvat välittömästi ja sitten tulee ero. Kannattaisi ottaa järki käteen.
8kk hei haloo?! Jospa äijäs haluu olla pikkasen varmempi tällä kertaa. Kyllä se sua vielä kosii kun aika on oikee...odota vaan.
Kosi ite. Nii tein miekii.
Aikaisempi kihlaus ei tarkoita sitä, ettei miehellä olisi sitoutumisongelmia. Tuollaiset useamman kerran - en nyt puhu suoraan miehestäsi - kihlautuneet ja avioituneet ovat mielestäni juuri niitä pahimpia sitoutumisongelmaisia. Ehkäpä mieheni on tullut varovaisemmaksi purkautuneiden kihlojen johdosta, eikä halua hätiköidä sinun kanssasi.
hyppääminen heti sänkyyn ja sitten pitäisi odottaa miehen kunnioitusta ja kihloja. Jos menette naimisiin, niin uskon, että mies ei sinua arvosta, koska hän voi koska tahansa saada toisen, jolta saa sitä yhtä, jota näköjään heti aloit antaa, kun yhteen heti muutitte.
On mielestäni tosi kornia naiselta mennä heti miehen kanssa asumaan ja jos itse olisin mies, niin en antaisi mitään arvoa ja kihlausta saisit odottaa maailman tappiin.
koko lehmä kun maidon saa ilmaiseksikin?
Mietippä sitä =)
Kun voi olla monelle iloksi..............
Menit liian nopeesti avoliittoon....
todellakin mitä sitä lehmällä jos maidon saa ilmaiseksi....
Ehkä miehesi on viisastunut viime kerrasta ja haluaa ottaa
vähän hitaammin tällä kertaa, kun viimekertainen kihlauskin
kerran purkaantui. Kyllä se on kuule parempi olla varma
asiasta, eikä vain hyökätä heti kihloihin kun sormusta tekee
mieli.
Mikäs ihmeen kiire sinulla muka on? 8kk on naurettavan
lyhyt aika, varsinkin jos on kyse vuosikymmeniä kestävästä
suhteesta. Sitähän ei toki voi etukäteen tietää kestääkö
se suhde vuosikymmeniä, mutta jos olet varma miehen tunteista,
niin ei kai sillä kihlautumisella mikään kiire ole?
Et kai vain halua kihloihin pelkästään siksi, että tietäisit
miehen olevan tosissaan? Kyllähän sormuksia voi vaihtaa
vaikka kahden viikon jälkeen kuten joillain teineillä
on tapana, mutta ei se niitä tunteita mihinkään vahvista.
Liitto voi kaatua yhtä hyvin kihloissa kuin ilman kihloja,
joten ei se sormus mitään ratkaise.
Jos 8kk jälkeen alkaa jo "toivo hiipua", niin mahdatko
itsekään olla ihan varma liitostanne? Kiire on kauhea,
mutta miehen tunteisiin ei silti luoteta ilman sormusten
vaihtoa?
Ei se sormus sitä suhdetta muuta.
Me olemme seurustelleet 6 vuotta, joista 4 asuneet yhdessä. Emme ole kihloissa. Meillä menee hyvin ja olemme onnellisia. Lapsista ja avioliitosta puhumme usein. Molemmat tiedetään että se joskus on todellisuutta, kunhan aika on oikea.
Mieheni on ollut aiemminkin avoliitossa, ja kihloissa. Olen iloinen siitä, että mieheni on kasvanut niistä ajoista, ja haluaa nyt tehdä oikean ratkaisun antamalla asioiden edetä rauhallisesti. Muutenkin tiedän että mies on minulle parempi kuin edelliselle avokilleen, ei se sormus sormessa siis tarkoita sitä että suhde muuttuisi jotenkin paremmaksi.. Se on helppo ottaa myös pois jos sellainen tilanne tulee.
Parempi edetä rauhallisesti. Älä painosta miestä tekemään sitoutumisratkaisuja, ennen kuin hän on siihen valmis. Ja sinullekin tekee varmasti hyvää tutustua mieheen vähän paremmin, kahdeksan kuukautta on todella lyhyt aika. Et ole vielä kerinnyt elää arkea (joka yleensä alkaa vasta noin toisen vuoden yhdessäelon jälkeen) miehen kanssa, etkä siis voi vielä tietää millainen mies sinulla loppujen lopuksi on.
Onnea teille ja kärsivällisyyttä :)
Niin kerta
todellakin odotella vielä? 8 kk ei ole aika eikä mikään, kuten useimmat ovat jo todenneet. Itsekin olen nainen, mutta lähinnä järkyttyisin jos nyt 9 yhteisen kuukauden jälkeen (ei asuta yhdessä) niin sormusta alettaisiin sovitella sormeeni. Vaikka kuinka ollaankin paljon puhuttu avioitumisesta, tulevaisuudesta ja siitäkin, että lapsia ei hankita, koska kumpikin haluaa elää nuorena vapaata elämää. Etköhän itsekin kaipaa vielä vahvistusta tunteillesi, tuo 8 kuukauttahan menee hitaammilta ihmisiltä jo ihastumiseen ja toiseen tutustumiseen. Olet katsonut liikaa maajussi-ohjelmaa?
Tuo kuullostaa jo "pika-avioliitolta".
Odota nyt ihmeessä ja aivan rauhassa jonkun aikaa.
Monet tuttavani ovat olleet kimpassa ennen avioliittoa 5 - 8 vuottakin. Mikä kiire mennä naimisiin, nythän teillä on hyvää aikaa tehdä
kaikkea kivaa (matkustelut yms.) ennenkuin aamen on sanottu ja kakrut on hoidettavana.
8 kuukautta on kyllä niin lyhyt aika, etten edes suostuisi niin lyhyän ajan kuluttua kihlautumaan, ei siinä ajassa voi toista edes täysin tuntea. eli on pakko kysyä ikääsi jos nyt jo kihloihin hingut. itse olen siis kihloissa ja suhteellisen nuori (22), mentiin 1,5 vuoden jälkeen, ja kyllä ystäväni olivat onnellisia puolestani, mutta silti kysyivät että miksi noin pian!;)
vuoden 98 syksystä, kihloissa vuodesta 02 enkä sitä viimeistä kosimista odota aikuisten oikeesti vielä vuosiin, jos koskaan. Ja miestä on turha kosia, ei suostu kuitenkaan. Mitä sitä hoputtaa, kosii, jos kosii. Kihloihinkaan ei olis oikein halunnut silloinkaan, vaikka onkin jälkeenpäin ollut tyytyväinen.
Sinulla taitaa vaan olla syndrooma, kun et vielä itte oo saanut sormusta, vaikka exillä ne on ollu.
enkä sitä viimeistä kosimista odota aikuisten oikeesti vielä vuosiin, jos koskaan?
Mitä helvetin viimeistä kosimista? Silloin kun mennään kihloihin on luvattu myös mennä toisen kanssa naimisiin! Pitääkö sitä montaa kertaa kysyä, että meetkö naimisiin? Kihlat=lupaus avioliitosta...
Vai meinasitteko ikinä oikeesti mennäkkään naimisiin?
Typerää...
Jos kositaan, niin se tarkoittaa sitä että päivämäärä on periaatteessa voitava jo päättää. Mitä järkeä olla kihloissa jos naimisiin meno vaatii vielä toista kosimista?? Ihanko vain kihloissa olon vuoksi? Merkkinä toisille, et 'hei mä oon varattu'.. Lapsellista mielestäni..
kuuluu milloin me mennään naimisiin? onhan se lupaus avioliitosta, sowhat, mutta harvoin olen kuullut, että kihlatessa pvm määrätään.
Eikä se tarkoita että hei mä oon varattu, vaan hei mä oon avoliitossa. Mikä se liitto on, jossa asutaan yhdessä, mutta ei olla kihloissa? Kyllä itse haluan olla avoliitossa, enkä kaveriliitossa. Ja niin, odotan kyllä, että mies päättää päivän.
Hyvä ettei teitä tarvii meidän häihin pyytää, varsinkin kun ollaan suunniteltu häitä halosen tapaan, esim. jommankumman nelikymppisillä mennään kin ykskaks naimisiin. Yllätyshäät siis.
Monethan asuu kymmeniä vuosia kihloissa, aikomattakaan mennä naimisiin.
Onneks tää on vapaa maa, teidänlaistenkin täällä KASVAA ja OLLA.
Kylläpäs sinä vedit herneen pahasti nenään.. "Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa" Vai mitenkäs se sanonta meni..
Koeta ottaa vähän rennommin nämä keskustelupalstojen mielipiteet, jookos..? :) Et kuole sydänkohtaukseen ennen sitä kauan odottamaasi hääpäivä.. ;)
Tiesitkö että asuakseen avoliitossa, ei tarvitse kihlautua. Ei se sormus kaveriliitosta tee avoliittoa. Sen tekee yhteinen koti, sitoutuminen siihen toiseen, rakkaus ja uskollisuus ja mielestäni ennen kaikkea seksi. Kavereiden kanssahan ei seksiä harrasteta..
Ja tiesitkö, että jos on kihloissa, ei välttämättä tarvitse asua yhdessä. "Vanhan kansan" ihmisethän kihlauduttuaan odotti hääpäiväänsä, jonka jälkeen vasta muuttivat yhteiseen kotiin..
Mutta nykyään tapaa monenlaista ajattelua.. Jotkut tuntuu ajattelevan, että kihlautuminen jotenkin parantaa suhteen laatua, tekee siitä "oikean" suhteen..
Minä asun avoliitossa, en ole kihloissa. Olemme asuneet yhdessä ja jakaneet kodin ja elämän nyt viisi vuotta. Meillä on myös lapsia, joten kaverisuhteesta en puhuisi, vaikka se sormus vielä puuttuu.
Emme mekään kiirehdi avioliittoon, vaikka tiedänkin sen päivä koittavan vielä. Mutta sen tiedän, että kun mieheni kosii, päätämme sen päivä milloin naimisiin mennään. Minulle (ja miehelleni) kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta, ja kun on valmis kosimaan ja kysymään toista puolisokseen, miksei samantien voisi sopia siitä päivästä, milloin tämä tapahtuu? Sehän on kuitenkin sitten edessä, joten mielestäni kosimiseen kuuluu myös sen päivän sopiminen..
Tosin nyt ollaan jo siitä "suuresta" päivästä puhuttu ja mietitty.. Se päivä on lähellä kun minua kositaan ja lopullisesti miehelleni lupaudun.. =) Ei meidän elämä mihinkään muutu, samanlaista se arki sittenkin tulee olemaan, mutta onhan se kaikkien perimis yms oikeudellisien juttujen takiakin jo viisaampaa kuin eläminen avopuolisoina.. Vaikka tyytyväinen olen ollu tähänkin mennessä.
Avoliittoon riittää, että asuu yhdessä. Ei tarvitse olla kihloissa. Ja vaikka olisi kihloissa, mutta ei asu yhdessä ei ole avoliitossa!
"Eikä se tarkoita että hei mä oon varattu, vaan hei mä oon avoliitossa."
mä en ees jaksanu lukea kun noi pari ekaa riviä, niin alko jo kellot soimaan, en tiiä mitä te muut ootte kommentoinu, ehkäpä tässä kertaan jo entisiä kommentteja, mutta 8kk kimpassa ja 7kk asuttu yhdessä, haloo, sä varmaan ihmettelet parin vuoden päästä kun teillä on jo lapsi, että mikset sä oo jo mummo
Mä oon käyny ihan samat tunteet ja ihmetykset läpi. Me ollaan oltu yhdessä nyt 2,5 vuotta, eikä kihloista todellakaan tietoakaan. Mies on ollut kihloissa kerran ja siitä liitosta yksi lapsi. Mun kanssa ei halua lasten hankinnasta tai kihloista edes puhuakaan.
Kyllä mäkin kauan mietin, että onkohan se sitten edes tosissaan mun kanssa. Mutta kaipa se on.
Eihän se sormus mitään muuttaisi. Itse vaan tykkäisin sellaista kantaa. Mutta ehkä sitten joskus.. tai sitten ei. Ja voishan sitä kosia itekin. Mutta jos toinen ei kerran tunnu haluavan, niin miksi kiusata.
"Eihän se sormus mitään muuttaisi. Itse vaan tykkäisin sellaista kantaa."
Mikä siinä sormuksen kantamisessa on hienoa tai mitä ihmeen väliä sillä on?
Voithan tietysti itsekin ostaa sormuksen ja kantaa sitä, jos se on hauskaa tms.
heips, oon ite 18 v tyttö ja kohtalaisen tietämätön rakkaudesta.
joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että avomiehesi ei halua tehdä samoja virheitä mitä hän teki exänsä kanssa, ja siksi uudelleen kihlautuminen saattaa alitajuntaisesti tai tietoisesti ahdistaa häntä. varmasti hänestäkin tuntuu pahalta, kun tietää miten paljon odotat kosintaa.
odoteltu kihlausta 8 vuotta..7 vuotta niistä ollaan asuttu yhdessä. Molemmat haluaa kihloihin ja naimisiin ja perustaa perheen...
Mutta hiljaa hyvää tulee =)
en viitsi painostaa, ei se sitten ole tunteella tehty jos toinen painostaa koko ajan..
ja eipä se meidän suhdetta paljoa muuttaisi vaikka sormukset sormissa olisi =)
täytyy olla onnellinen muuten noin ihanasta miehestä ja että muutkin asiat on kunnossa =)
Vai oikein 8 kuukautta jo ja kihlojakin olet odottanut jo useamman kuukauden? Ei ihme, että toivo hiipuu... öööhhh...
Miehesi oli jo aikaisemmin kihloissa ja se ei ilmeisesti onnistunut koska sinä seurustelet hänen kanssaan? Voisiko olla, että miehesi oppii virheistä, eikä halua tehdä samaa virhettä uudelleen? Mahdollisuudet siihen olisivat suuret, jos hän lupaisi mennä naimisiin kanssasi muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen.
Mitä tuota ihmettelet. Se ei kosi siksi, kun se ei halua sinua. Se ei halua sinun kanssasi naimisiin!!!
Maltti on valttia! Kuten monessa viestissä on todettu, ei se sormus sitä suhdetta todellakaan miksikään muuta. Miksi loppujen lopuksi jo tässä vaiheessa haluaisit kihloihin, koska mies on jo kerran aiemmin ollut, etkä halua olla "huonompi" kuin hänen edellinen rakkaansa?
Jokainen suhde kehittyy omaa tahtiaan, toinen hitaammin ja toinen nopeammin, mutta yksi on varmaa, toista ei opi kunnolla tuntemaan 8 kuukaudessa! Ja haluathan perinpohjin tuntea miehen, jonka kanssa menet naimisiin? Odottele rauhassa ja keskity sormuksen vonkaamisen sijasta vaikka tutustumaan miehen persoonallisuuteen ja luonteeseen.. Harvoin se on niin, että rakkaus joka alkaa "ensisilmäyksellä" päätttyy onnelliseen aviolittoon, ellei toista kunnolla opetella ensin tuntemaan!
siinä useampi vuosi menee ennenkun toien oppii todellakin tuntemaan..vuosienkin päästä huomaa tiettyjä "uusia" piirteitä kumppanissaan.
ja koko ajan ihminen muuttuu ja kasvaa, sitä ei vain itsessään huomaa, huomaa vain läheisimpien ihmisten muutokset
On totta, että vaikka olisi 30 vuotta toisen kanssa elänyt, ei häntä silti perinpohjin pysty tuntemaan, koska ihminen kasvaa ja kehittyy vielä vanhemmallakin iällä.
Mutta sen kyllä pystyn sanomaan, että persoonallisuus harvoin muuttuu. Jos on esim. kovin mustasukkainen puoliso, (joka ei itse pidä mustasukkaisuuttaan huonona piirteen tai ei tunnista tätä itsessään)tämä tilanne ei itsestään korjaannu. On odotettaavissa vain se, että tämä piirre vanhemmiten vain korostuu. Tai jos on hirmuisen "pihi", sitä harvoin noin vain muuttuu anteliaaksi yms..
Että toisen persoonallisuuden ja luonteen voi opetella (ja jokaisen pitäisi näin tehdä) tuntemaan ennen avioliittoa. On ikävä jos mies esim. onkin väkivaltainen ja tämä paljaastuu vasta häiden jälkeen..
Ei nämä huonot piirteet heti ihmisestä näy, päällepäin varsinkaan. Kahdeksan kuukautta ei ole aika, jona voi sanoa toisen tuntevansa, koska alkuaikoina halutaan näyttää toiselle itsestään vain ne hyvät puolet. Mielestäni olisi hyvä, jos odotettaisiin ainakin 2-3 vuotta ennen kuin toiseen lopullisesti sitouduttaisiin, koska tämän ajan jälkeen suhde on jo sen verran "arkipäiväistynyt" että toisen "huonojakin" puolia on opinnut tuntemaan..
Eli ei kihloihin eikä naimisiin rakkauden ensihuumassa!! Minun vankkumaton mielipiteeni. Jos se henkilö on se Oikea, se kyllä odottaa sen pari kolme (joskus useammankin) vuoden ennen lopullisia sitoumuksia..
Jos ihmiset olisivat järkeviä ja malttaisivat opetella tuntemaan toista ennen avioliittoa niin avioerotilastot olisivat hyvin erilaiset...
Minusta tuntuu, että kihloihin meno on sinulle itseistarkoitus. Sillä elämäsi muuttuisi avoisammaksi ja miehesi todistaisi rakastavansa sinua. Kultainen rengas sormesi ympärillä ei todellisuudessa tule kuitenkaan muuttamaan suhdettanne mihinkään suuntaan. Jäitä hattuun! Mielestäni kihlautuminen ei edes olisi järkevää noin lyhyen seurustelutaustan omaavalla!
onkohan homma iahan hanskassa runsaspuoli vuotta yhdessä ja miehelässä pitäisi jo olla,huh huh
tuntuu että joku 16 vuotias olisi kirjoittanu tuon tekstin. 8 kk ollu yhdessä ja nyt toivo jo hiipumassa, kun ei mies kosi. Ite kuules ollu ukkoni kanssa yhdessä 2,5 vuotta ja 2 vuotta asunu yhdessä. Eikä vieläkää kosinu!! Eikä mulla ainakaa ole tullu sitä tunnetta vielä että toivo olisi jo hiipumassa.
Kannattaa kuule nyt heittää jäitä hattuu ja antaa toisen kosia sitten kun siltä tuntuu. Yksi kihlauksen purku takana..ei varmaa toista halua.
Ihmisillä on erilaisia periaatteita seurustelun ja avioliiton suhteen.
Jollekin on itsestään selvää, että seurustelusta edetään kihlaukseen ja sitten jos kaikki menee hyvin, avioliittoon saakka. Silloin kihlaus on merkki suhteen syvenemisestä ja etenemisestä, eikä todellakaan ole ihme, että sitä odottaa! Ainakin itse ehdin jo toivoa sitä, kunnes mies 8 kk seurustelun jälkeen kihlasi minut ja muistutti, että kihlaus merkitsee sitten avioliiton harkinta-aikaa.
Joillekin tällaisilla muodollisuuksilla ei ole hailean väliä. Hankitaan ensin lapset, ollaan kihloissa 10 vuotta tai ei ollenkaan. Tämä ajattelutapa on vieras minulle, mutta enpä mene tuomitsemaan, koska jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä.
Ongelmia syntyy siitä, jos seurustelevilla on erilaiset käsitykset kihlauksesta ja naimisiinmenosta (& lastenhankinnasta). Nämä ovat sen verran perustavia kysymyksiä, että niistä pitäisi pystyä puhumaan esim. siinä vaiheessa, kun aletaan harkitsemaan yhteen muuttoa tai muuten puhutaan yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista. Kukaan ei voi siinä vaiheessa mennä vannomaan mitään, mutta kannattaisi käydä kerran sen tyylinen keskustelu, että mikä on toisen periaatteellinen kanta siitä, että pitääkö hän kihlautumista tai avioliittoa tärkeinä asioina ja mikä on hänen suhtautumisensa lastenhankintaan. Jos näkemykset ovat kovin eriävät, kumpikin voi miettiä onko yhteiselolle edellytyksiä ja jos todetaan että jatketaan kuitenkin yhdessä, painostuksesta pitäisi luopua puolin jos toisin, kun tilanne kerran on tiedossa.
Tämän ketjun aloitteneelle sanoisin, että suhteenne kuulostaa sillä lailla vakavalta, että varmaan miehesi kosii kunhan saa asian mietittyä valmiiksi. Jos ollaan sen tyyppisiä ihmisiä 7 kk ei ole minusta liian lyhyt aika kihlautumiseen, mutta sen verran lyhyt kuitenkin, ettei myöskään kannata toivoaan heittää. Toivotaan toivotaan...
Jokainen taplaa tyylillään, mutta henk. koht. en ymmärrä miksi kihlaus on harkinta-aika? Eikö se seurusteluaika ennen kihlausta ole harkinta-aikaa? Ja sitten kun on aikansa harkinnut ja päättänyt, että haluaa naimisiin mennään kihloihin. Eli kihloihin sitten kun ei enää tarvi harkita naimisiin menoa vaan voi mennä vaikka samantien naimisiin. Kihlaus on mielestäni sopimus naimisiin menosta. Miksi sopisin jotakin mitä pitää vielä harkita? Voin kyllä sopia harkitsevani avioliittoa, mutta se on taas eri asia. Eikä se lupaus ole vielä kihlaus.
Joillekkin kihlaus on sama asia kuin jokapäiväinen leipä. Ei sillä monellekkaan ole mitään kummempaa merkitystä.Siinä on tosi hyvät mahdollisuudet koko ajan katsoa ja seurata uutta kumppania, jos tuohon entiseen kyllästyy tai tulee joku vika. Tämä on nykyaikaa ja sitoutuminen vain sananhelinää. Näin uutta kaveria on aina tosi helppo etsiä, kun oleskelu on vain lyhytkestoista. Vaihtelua siis riittää kaikille haluaville ja saa olla kenen kanssa haluaa, eikä tarvitse olla loppuelämmää yhdessä. Se siinä vapaudessa on hyvää.
Meitä on moneksi ja mikäpä siinä, kunhan samanlaiset ihmiset löytävät toisensa ja saavat mitä ovat tilanneet... Kyllä niitä "perinteisiäkin" ihmisiä sentään vielä löytyy.
Kysyppä sitä vaikkapa siltä sulhaseltasi.
Kai te nyt olette asiasta puhuneet???
Mitä mieltä mies on sanonut olevansa?
Hän on ollut kihloissa ja bänät tuli.
Eihän se takaa mitään mistään todistetusti.
Minun mies on ollut aviossa ja minä en ole.
Kyselin että miten ois sormukset.
Mies vastasi että koska hänellä on huonoja
kokemuksia avioitumisesta on hyvä nyt näin.
Mies on myös sanonut että kaikki ystävät kyselevät ja odottavat koska mies minua kosii niin hän
ei siksikään halua vaan yllättää sitten
kun vähiten sitä häneltä odotetaan.
Jos sattuu alkamaan usko avioitumiseen palata?
Olemme olleet yhdessä vuoden yötä päivää.
En epäile silti hänen rakkauttaan yhtään vaan
olen kiitollinen rehellisyydestä.
Minun mieliksi ei naimisiin mennä.
En nyt varsinaisesti vastaa alkuperäiseen viestiin, vaan joidenkin ihmisten kommentteihih..
Minusta on erittäin outoa lukea ihmisten kommentteja siitä, että kihlautuminen ei olisi "hyvä juttu" vasta 8 kk:n seurustelun jälkeen.
Tiedän, että tänä päivänä vallitsee kihlautumis "buumi", mutta ei se kaikkia koske, että syöksytään yhtä päätä kihloihin!!
Tuttavani menivät kihloihin 2 kk:n seurustelun jälkeen... Ovat nyt olleet yhdessä n. 4 vuotta... ellei enemmänkin... Ja ovat menossa naimisiin ensi kesänä! Ja kaiken lisäks ovat vasta 23 ja 25 wee tyyppejä... Eli aika nuorina siis myös kihlautuivat...
Mutta on myös vastakkainen esimerkki...
Hyvä ystäväni seurusteli silloisen miehen kanssa n. 5 vuotta ennen kihlautumista. Kihloissa pari oli n. vuoden ajan, kunnes erosivat.
Eli ei se todellakkaan katso seurusteluaikaa, millon oon "oikea" aika mennä kihloihin!! Tai siis tätä mieltä olen minä!!
Kyllä se mielestäni katsoo vähän aikaakin. On tärkeä tuntea toinen ihminen ennen kuin tähän sitoutuu.
Esimerkeistäsi ensimmäinen.. Joskus käy niin tuurilla tapaa ihmisen joka on sitä, mitä antaa ymmärtää. Kahden kuukauden tapailun jälkeen ei varmasti toista ihmistä tunne. Nämä ihmiset "ostivat sian säkissä" kun kihlautuivat ennen arjen astumista suhteeseen. Kiva jos juttu toimi, mutta ihan hyvin ero olisi ollut mahdollinen.
On siis tietysti mahdollista osua sokkona siihen oikeaan, mutta jos toista malttaa opetella edes hiukan tuntemaan, todennäköisyys että tietää mitä tekee kasvaa..
Toinen esimerkkisi. Olet oikeassa siinä, ettei se aika aina tee suhteesta hyvää. Jospa nämä ihmiset kihlautuivat jostain muusta "väärästä" syystä kuin ajan puutteesta. Jotkut esimerkiksi kihlautuvat, toiset tekevät lapsen kun suhde rakoilee. He siis saattoivat yrittää vain paikkailla huonoa suhdettaan kihlautumalla? Kun joku kriisi on käynnissä, on helppokin sulkea silmät pahalta ja epätoivoisestikin takertua kumppaniin. Kihlautuminen on siis yksi tapa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että ei se aika todellakaan ole ainoa kriteeri mennä kihloihin tai naimisiin tai tehdä lapsi. Jokainen suhde on omanlaisensa ja jokainen tehkööt päätöksensä, mutta mielestäni viisasta olisi tuntea se toinen perin pohjin ennen sitoutumista ja kun se "aika on kypsä" pitäisi suhteen olla muutenkin terveellä pohjalla. Ei kihloihin menenminen todellakaan muuta huonoa suhdetta hyväksi. Sormus sormessa ei yksinkertaisesti muuta yhtään mitään.
NYkyisin kun seuraa näitä viestitys-ketjuja ymmärtää erittäin hyvin miksi mies ei ihan helposti kosi. Tuntuu kuin kaikki naiset yrittäisivät jotenkin huijaamalla saada ensin könsikkäänSÄ "avioliiton ansaan". Ollaan niin ihanan hunajaisia ja eroottisia rakkaudenjumalattaria.
Rakastellaan vaikka ikenet irvellä, vaikka se sattuisi.
Kun on avoidettu, saatu se rakas lapsi,t. lapset, muuttuu mies äijäksi, siksi tyypiksi, paskaksi,yms Miettikääpä siis te ehanat naisemme miksi MIES EI KOSI?????
prologi:Mieskin haluaa elää miehen elämää.Ei olla sylkykuppina!
8kk? Onko se sinusta paljon? Oikeasti, oletko todella noin lapsellinen mitä annat käsittää. Kun miehesi kihlautui exnsä kanssa, se oli ilmeisesti virhe.. olisikohan hän ottanut opikseen tuosta. Nyt suosittelisin että rauhoitut ja nautit miehesi seurasta. Ennen kaikkea älä missään nimessä jätä miestäsi sen takia ettei kosintaa kuulu.
miltä sinusta tuntuisi odottaa 24 vuotta kosintaa jota ei tullut. oota nyt aivan rauhassa . huomaan kyllä tunteesi tässä , mutta niin ei ole kyllä aihetta kiirehtiä. kyllä ehtii ja kesä tulee . anna nyt hyvän mielen vaan vallata ja ole onnellinen .7 kk ei riitä toisen tuntemiseen.
kosi sinä ensin poikkistasi.. naiset myös voi kosia, tai vaikka päättäkää yhdessä kihloista.
ei kosi ollenkaan?
Aika loppuu.
Ei saa omaa miestä.
Joutuu Kyöpeliin.
Sehan on jo saanut sulta kaiken mita halusi.