Ollaan oltu avomieheni kanssa yhdessä 8kk ja tuosta ajasta asuttu yhessä liki 7kk. Suhteemme on edennyt suht nopeasti mutta se on tuntunut luonnolliselta. Ollaan jo useaan otteeseen puhuttu häistä, lapsista jne. Olen odottanut kosintaa ja kihloja jo useamman kuukauden. Elättelin toiveita että nyt jouluna viimein saisin sen sormuksen sormeeni. Vaan miten taas kävikään... Pettymys on kieltämättä aika kova. Avomieheni tiesi kyllä miten kovasti odotin kosintaa. Eniten tässä satuttaa se, että avomieheni oli aikaisemmin kihloissa eikä sitoutuminen ole hänelle mikään ongelma. Tämän exänsä kanssa hän ei ollut edes avoliitossa. Tulee vaan sellainen olo, että en ole hänelle yhtä tärkeä kuin hänen exänsä oli silloin... Mitä siis tehdä? Kannattaako vielä odottaa? Itselläni alkaa olla jo toivo hiipumassa.
Miksi mies ei kosi?
MinnaJKL
132611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No on meilläki ollu keskustelua kihloista jne ja kerran yhden riidan yhteydessä sanoin, ettei kannata kosia, kun olen jo toivosta luopunut (olen "odottanut" kaksi vuotta) ja sitten selvisi, että mies olisi tänään ollut kosimassa. :D
Rauhoituttuani juteltiin ja sanoin, etten oikeasti ole valmis kihloihin, vaikka päinvastaista olen sanonut ja vihjannut, että haluan kihloihin nyt. Päätettiin että lykätään sitä kihloihin menoa nyt vielä ainakin muutamalla kuukaudella, minulle se olisi suuri askel lähemmäs avioliittoa, joka jännittää. Se on iso asia minulle. Myös avokilleni. Erona on se, että minun kultani on ollut aiemmin kihloissa mutta minä en. Hän tietää mitä se on, minä en. Eihän se suhdetta sen kummemmin muuta, mutta se on lupaus että ollaan yhdessä aina.
Päätettiin sitten, että mennään joskus tulevaisuudessa kihloihin, ei meillä ole kiire. On niin ihana olla ihan vain näin lähekkäin ja rakastaa. Sormuksilla ei ole kiire, vaikka mies niin luuli. :D
Kyllä se sun ukkos kosii ja luultavasti sitten kun olet jo toivosta luopumassa, näin kävi minulle ja en sitten ollutkaan varma eikä kihloihin menty, sitten joskus mennään. Mikä kiire. :D
Me naiset vaan taidetaan olla tällaisia "hössöttäjiä" ja ootellaan kosintaa. :) Miesrassut kun ne on suhteissa yleensä se jalat maassa-osapuoli.
Iloista joulua sinulle, kyllä se kultasi sinua kosii. :) Älä vielä heitä kirvestä kaivoon.
tommostako se onkin, kuuluuko sen ollakin? Minkäikäisiä te hei olette? Ai apua. Pitäiskö munkin alkaa ?
Voi hyvät hyssykät sentään. Koitahan lukea toi oma tekstisi itse muutamaan kertaan, niin saatat jopa huomata miten kakaramaiselta se kuulostaa. Olette olleet yhdessä vasta vaivaiset 8 kuukautta ja olet odotellut kosintaa jo muutaman kuukauden??? Kaiken huipuksi, jos avokkisi on ollut aiemminkin kihloissa, miten voit edes haluta sitoutua häneen sillä tavalla, kun kihlaushan on lupaus naimisiinmenosta eli se lupaa olla toisen kanssa koko loppuelämän. Jollei miehesi pystynyt siihen edellisen kihlattunsa kanssa, miksi hän pystyisi siihen sinun kanssasi? Ja kohta: "elättelin toiveita että nyt jouluna viimein saisin sen sormuksen sormeeni" kertoo kyllä kaiken. Olet joku teini, joka haluaa vaan sormuksen sormeensa ja näyttää kaikille olevansa kihloissa. Tiedätkö edes kihlauksen todellista merkitystä? Se kun ei ole vain sormusten aihtamista, sormuksia ei edes tarvita! Kannattaa miettiä vähän kihlauksen todellista tarkoitusta, olla ihan rauhassa toisen kanssa vaikka useita vuosia ennen kihloihin menoa. kihloissa ja naimisissa ehtii sitten olla kymmeniä vuosia ja sitä sormustakin sitten pitää yhtä kauan. Älkää hätiköikö.
Olen 23v ja avomieheni 26v eli ei kyllä todellakaan olla mitään teinejä! Olen itsekin ollut nuorempana kihloissa ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että silloin oli ehkä enemmän kyse juuri näyttämisestä kuin lupauksesta mennä naimisiin. Mutta tällä kertaa olen ihan tosissani, ja tiedän, että nykyinen avomieheni on juuri se henkilö, kenen kanssa haluan naimisiin. Ja 8kk kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta olemme koko tämän ajan olleet hyvin tiiviisti yhdessä. Sanokoon kuka mitä tahansa, niin minä uskon vielä siihen, että jokaiselle on olemassa se joku "oikea". Ja minä uskon, että olen sen omani nyt löytänyt. Epäilijöistä en piittaa!
Enkä todellakaan halua kihloihin sormuksen takia. Enemmän odotan sitä kosintaa, sillä sitten ainakin tiedän, että hänkin on vakavissaan menossa kanssani naimisiin. Ja kumpikin meistä haluaa perustaa perheen suhteellisen nuorena, kun vielä jaksaa leikkiä ja touhuta lastensa kanssa. Avomiehelleni ei olisi mikään ongelma hankkia lapsia jo ennen naimisiinmenoa, mutta itse olen sen verran vanhanaikainen, että haluan lasten syntyvän avioliitossa.
Hyvältä kuulostaa. Juuri noin, parisuhteessa tulee olla tosissaan tai sitten ei ollenkaan. Nykyajan ihmiset ovat vaan niin heikkoja ottamaan mitään riskiä kun eivät ole tykönänsä vielä miettineet mitä edes tahtovat. Tosin isot asiat elämässä eivät ole heppoisia juttuja ja niitä sietää miettiä oikein tosissaan. Ei tarvitse sitten katua ja karata.
Meillä on niin päin että mies tahtoo nyt kihloihin. Seurustelua 1,5 v takana. Nyt odotamme minun päätöstäni koska sitten kun kihlaus tapahtuu, se on ajatuksella ikuisesti. Ja sen eteen tehdään sitten töitä aina.
Jos uskot että se oikea on löytynyt niin mikä kiire on kihloihin? Aikaa on koska olette noin nuoria. Itse olen mennyt mieheni kanssa kihloihin ollessani 18-vuotta ja häät ovat nyt keväällä hieman ennen 25-vuotispäiviäni, mies on minua 4 vuotta vanhempi. Meillä ei ole ollut mikään kiire. Nyt haluamme virallistaa suhteemme ja juhlia yhdessäoloamme lähisuvun ja ystävien kanssa.
On hyvä että olette keskustelleet lapsista yms. elämän tärkeistä asioista. Ehkäpä miehesi pelkää myös sitä että sinusta tulee sellainen häähirviö. Häät tietävät myös rahanmenoa. Ehkä häiden (ja siten myös kihlauksen) merkitys on miehellesi eri kuin sinulle. Oletko keskustellut miehesi kanssa kihlauksen ja häiden merkityksestä ja siitä mitä niiden jälkeen tapahtuu? Ja ilman että olet syöttämässä omaa mielipidettäsi. Kuuntele miestäsi ja anna hänelle tilaa, voit ehkä silloin paremmin ymmärtää hänen lähtökohdat.
Voi olla myös ahdistavaa kun toivot sormusta kuin kuuta nousevaa ja unohdat muun tärkeän mitä ympärilläsi tapahtuu. Ehkäpä kysessä on luottamuskoe; uskotko että hän vielä kosii sinua ilman että sinun on oltava edistämässä k.o. asiaa jatkuvasti? Keskity elämään. Saatat menettää tärkeitä hetkiä elämästäsi kun keskityt epäolennaisuuksiin.
aikaa ei voi omistaa. jos kerran tuntuu joku oikealta ihmiseltä niin ei sitä tarvitse vuosikausia odottaa että mennään kihloihin ja naimisiin. naurettavaa pelleilyä sellanen "odottaminen".
Jos olette todella oikeat toisillenne pysytte kyllä yhdessä vaikka ette olisi kihloissa. Ehkä tosiaan epäiletkin oletko sinä miehelle se oikea? Haluat jonkun vahvistuksen.
Mies on kuitenkin ollut jo kerran kihloissa, hekin olivat varmaan aikoinaan varmoja, että ovat toisilleen oikeat? Ei kannata olla ex:stä mustasukkainen, sillä se suhde ei kestänyt? Vaikka olivat kihloissa. Ehkä hän viisastui edellisestä kerrasta eikä halua rynnätä heti uusiin kihloihin. Se on täysin ymmärrettävää? Ainakin omasta mielestäni.
Ei perhettä voi perustaa vain siksi, että haluaa lapset nuorena. Vaan, että haluatte lapset juuri toistenne kanssa. Näin isojen asioiden kanssa kannata kiirehtiä, miehesi on pelkästään järkevä. Parempi olla vähän vanhemmat vanhemmat kuin eronneet vanhemmat... Kyllä sitä jaksaa varmasti touhuta lapsen kanssa vaikka olisit muutaman vuoden vanhempi. Meikäläinen on 32 ja jaksan juosta vielä maratonin! Ei tässä vielä ikäloppuja olla...
Jos vaikka odotat vielä vuoden kosintaa ja vuoden päästä siitä menette naimisiin niin ehditte vielä hyvin touhuta lasten kanssa.
Vaikka olette olleet kuinka tiiviisti yhdessä, 8 kk on lyhyt aika! Malta nyt vielä! Tai kosi itse.
menisin kihloihin vaikka kolmen kuukauden seurustelun jälkeen jos siltä tuntuu. ei ole olemassa mitään sääntöä et koska kuuluu mennä kihloihin..vuosien vai kuukausien päästä. voi mennä silloin kun siltä tuntuu. joten otapa ohjat omiin käsiin ja kosi itse. jos vastaa kieltävästi niin tiedätpähän missä mennään..
Yhdessä vasta 8 kk ja olet odottanut jo useita kuukausia kihloja?? Ja toivokin on jo hiipumassa...? Tai no sinänsä ymmärrän, että kun häistä on ollut jo paljon puhetta.
Ehkä sitoutuminen päinvastoin on hänelle ongelma juuri siksi, että hän on aiemmin ollut jo kerran kihloissa. Joillakin se ainakin vaikuttaa niin, että seuraavan kerran harkitsee asiaa pidempään. Ainakin, jos viimeksi tuli hätiköityä. Ja tulihan miehelle ero edellisessä suhteessa vaikka olivat kihloissa. Ei kihlat mitään takaa.
Jos olette aiemminkin puhuneet avoimesti tulevaisuudesta, häistä ja lapsista niin ehkä kannattaisi ottaa puheeksi, että odotit kosintaa ja olet vähän pettynyt. Mitenkään kuitenkaan painostamatta. Mutta ihmettelen kyllä miksi sinulla on niin kauhea hoppu?
Itse seurustelin 5 vuotta ja nyt 2 vuotta kihloissa. Mikä ihmeen hoppu sulla on 8 kk jälkeen?!? Ihmettelen.
Ymmärrän, että haluat edetä nopeasti, mutta 8 kk on vielä varsin "normaali" aika olla yhdessä kiirehtimättä kihloihin. Kannattaa odottaa ihan rauhassa, koska jos kerran olette jo sopineet mitä tuleman pitää, niin sormushan on vain pelkkä
muodollisuus.
Meillä on hiukan sama tilanne, olemme tunteneet vuosia, yhdessä olleet vajaan vuoden ja häät on tiedossa myöhemmin. Eli käytännössä olemme kihloissa, mutta sormusta ja virallista kosintaa ei ole. Jouluksi sitä itsekin mietiskelin, että olisi ollut romanttinen hetki, mutta niin ei tapahtunut vielä. En voi sanoa, että pettymys olisi ollut valtava, mutta tottakai pieni kun sitä jo vähän odottelin. Mutta emmehän toki lannistu, siskoseni! Onhan toki useat parit vuosia yhdessä ennen moisia, tosin mulla ainakin on hurjin nuoruus jo takana päin ja kolmekymppisyyden kynnyksellä sitoutuminen tuntuu luontevalta ilman vuosikausien jahkailua.
Ymmärsin, että he ovat puhuneet usein häistä, mutta eivät ole vielä sopineet mitään eli eivät ole kihloissa (kuten te). Teillä on jo häätkin tiedossa. Sormuksethan ovat vain kihlauksen merkkinä (eivätkä edes pakolliset).
Teillähän mies vielä kosii sinua vain "extrana". Olettehan jo sopineet naimisiin menosta. Eli miehen ei tarvitsisi enää kysyä menetkö hänen kanssaan naimisiin, koska tietää, että aiot mennä. Jos et sitten ole muuttanut mieltäsi tai huijannut... Mun mielestä se päätös on suurempi asia kuin itse kosinta.