Kun on aiheuttanut eron ja lapsi joutuu siitä (eniten?) kärsimään, miten voi olla asian kanssa? Olin siis pitkääm uskoton mutta tulin järkiin liian myöhään!
Syyllisyys kalvaa
Mitä tehdä
6982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on itsekkäät ja lapselliset aikuiset. jos ootte eronneet jo ei kai siinä anää mitään ole tehtävissä. ja lapsethan ne tietenkin kärsii ja korjaamatonta vahinkoa...
se on surullista ja nyt kun olen jäänyt sattuneesta syystä yhäidiksi huomaan millaisessa maailamassa elämme enkä näe lapsillamme paljoakaan toivoa...surullista on!
ei se mun rakkaus riitä kaikile niille lapsille jotka huomaavat etteivät olleet ykkösiä vanhemmilleen, edes mun omalle lapselle joka pian tulee huomaamaan ettei ollut isällen no. 1, kun kasvaa.
Ja aina..sitä vaan ässä tilanteessa kun on enimmäkseen äidillään (ja uudella isäpuolellaan) on haastavaa osoittaa..
vanha tapa
V***n idi***i!..
Mitä tässä enää ruveta lyötyä lyömään. Äärettämän surullisen virheen olet tosin tehnyt. Et voi muuta kuin rakastaa ja osoittaa sitä lapsellesi. KOSKAAN et voi tehdä sitä liikaa. Puhu, puhu ja puhu. Riippuen tietysti lapsesi iästä, kannattaa puhua. Ei selitellä vaan suoraan tunnustaa omat virheet, kysellä lapsen tuntemuksia asiasta ja kertoa lapselle mitä hänen olemassaolo itselle merkitsee. Et uskokaan kuinka kauaskantoiset jäljet tekosi jättävät lapseen. Niitä voit lieventää ainoastaan antamalla kaiken läsnäolosi, niin fyysisen kuin henkisenkin, lapsellesi. Nöyrtymällä myös äidin edessä osoitat lapsellesi, että välität kuitenkin edelleen koko perheen hyvinvoinnista.
Voimia ja tahtoa!
Kun sanoit että kauaskantoiset seuraukset..Hän viha minua kun kerron joskus..ei ymmärrä miksi olen niin voinut toimia..Isä oli "pihalla" ja tuli terveeksi liian myöhään eikä äiti enää halunnut..