Miten pitäisi suhtautua sellaisiin "vanhoillis-lestaadiolaisiin", jotka elävät tavallaan ulospäin hyvää elämää. Mutta pystyvät silti syyttelemään, tuomitsemaan ja halveksumaan ihmisiä, jotka ovat eronneet liikkeestä.
Siis ovat hartaita uskovaisi uskovaisten keskuudessa ja käyvät seuroissa ja pyytelevät syntejään anteeksi.
Mutta kun tavallaan oma uskoaan on loukannut eroamalla joku tuttava tai sukulainen, niin näitä kohtaan kirjoitellaan syyttäviä tekstiviestejä. Uhkaillaan. Ja "yritetään käännyttää" takaisin...
Mielestäni on kohtuullista ja hyväksyttävää tehdä se kertaalleen, mutta jos tämä toistuu, niin alkaa heräämään oma epäilys, että onko tämä ihminen "oikealla asialla".
Kehottaminen on oikein, muttei painostaminen ja syytteleminen. Miten tälläiseen pitäisi suhtauta.
Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen, ettei tällainen henkilö ole "oikeasti uskomassa", mutta elää silti siinä toivossa.
Mitenkä voisin tällaista ihmistä lähestyä?
terv. Olen entinen ja niin on tyttöystäväni, jolla on lapsia. Muttei meillä ole mitään tarvetta "tulla takaisin"...
Siis ovat hartaita uskovaisi uskovaisten keskuudessa ja käyvät seuroissa ja pyytelevät syntejään anteeksi.
Mutta kun tavallaan oma uskoaan on loukannut eroamalla joku tuttava tai sukulainen, niin näitä kohtaan kirjoitellaan syyttäviä tekstiviestejä. Uhkaillaan. Ja "yritetään käännyttää" takaisin...
Mielestäni on kohtuullista ja hyväksyttävää tehdä se kertaalleen, mutta jos tämä toistuu, niin alkaa heräämään oma epäilys, että onko tämä ihminen "oikealla asialla".
Kehottaminen on oikein, muttei painostaminen ja syytteleminen. Miten tälläiseen pitäisi suhtauta.
Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen, ettei tällainen henkilö ole "oikeasti uskomassa", mutta elää silti siinä toivossa.
Mitenkä voisin tällaista ihmistä lähestyä?
terv. Olen entinen ja niin on tyttöystäväni, jolla on lapsia. Muttei meillä ole mitään tarvetta "tulla takaisin"...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mää oon ainaki yrittäny jättää tommoset omaan arvoonsa.