Hyvää joulua näin jouluaamuna.
Luin tässä yhteisössä muutamia kirjoituksia, joissa biologinen vanhempi hehkuttaa sitä, kuinka laiton/perusteeton huostaanotto hänen lapsensa kohdalla on purettu.
Näin oikeusvaltiossa pitääkin toimia. Ja nähdäkseni toimitaan. Laitomia/perusteettomia huostaanottoja ei saisi edes tapahtua, mutta valitettavasti niitä toisinaan tapahtuu. Silloin apuna on oikeusjärjestelmämme.
Täällä paljon parjatuilla surkeilla sijareilla taas ei ole mitään tekemistä laittoman/perusteettoman huostaanoton kanssa. Jos he eivät ole osanneet lasta hoitaa oikein (joka ei siis välttämättä tarkoita samaa kuin että olisivat hoitaneet kuten biologinen vanhempi hoitaisi), on sekin muutoksen vaatimisen paikka.
Mutta eivät huonot sijaisvanhemmat ole peruste huostaanoton purulle vaan sijaisperhen vaihdolle. Joita niitäkin onneksi tapahtuu. Niin sijoitetun lapsen tarpeista kuin sijaisperhenkin tarpeista lähtien.
Hyvät sijaisvanhemmat olisivat myös huomaneet, että lapsen huostaanotolle ei ole perusteita. Tällöin heidän olisi pitänyt olla aktiivisia huostaanoton purkamiseksi ja lapsen palauttamiseksi biologisile vanhemmilleen. Uskokaa pois, tällaisiakin vanhempia meissä sijaisperheissäkin on. Minkin tunnen yhden tällaisen tapauksen tuttavapiirissäni.
Ja niin itsekin toimisin mikäli jollakin meidän lapsista olisi vastaava tilanne. Mutta kun ei ole, niin yritän tehdä lasten olon ja elämän perheessämme mahdollisimman onnelliseksi.
Tässä tehtävässä minua auttaa suuresti se, että lastemme biologiset vanhemmat ovat hyväksyneet lasten sijoituksen perheeseemme. Osa heistä pitää lapsiin yhteyttä säännöllisesti, osa kerran vuodessa ja osa ei milloinkaan. Mutta hekin ovat antaneet lapsille luvan kiintyä meihin. Ihan konkreettisesti lapsille niin sanoen.
Yhteistymme lasten biologisten vanhempien kanssa sujuu kohtuullisen hyvin. Mitä nyt joskus tulee kännisiltä vahemmilta tappouhkauksia. Jotka onneksi ovat vain uhkauksia ja joita he pyytävä seuraavan kerran selvinpäin kanssamme puhuessaan anteeksi.
Kyllähän me ne uhkaukset kestämme mutta lapsille se on melkoinen kauhun paikka kun biologinen vanhempi uhkaa tappaa meidät ja lapset. Tai uhkaavat tulla sytyttämän talomme tuleen. Tällaisiakin uhkauksia on koettu viina-lääketokkuraisilta vanhemmilta, jotka selvin päin ollessaan ovat mukavia ja yhteistyöhalukkaita kasvattajakumpaneita.
Mutta en minä halua tuolla perusteella niputtaa kaikkia biologisia vanhempia väkivallalla uhkaileviksi, mielenvikaisiksi lääkkeiden väärinkäyttäjä-alhoholisteiksi tai mielenterveysongelmaisiksi.
En myöskään toivo, että meidät sijaisvanhemmat niputetaan ahneiksi lapsirosvoiksi, kyvytömiksi kasvattajiksi ja yleisiksi pahantekijöiksi.
Minä haluan vain olla hyvä vanhempi jokaiselle vastuulleni uskotule lapselle. Muistaen, että lasta ei voi milloinkaan omistaa.
Olipa hän sijoitettu tai synnytetty.
Luin tässä yhteisössä muutamia kirjoituksia, joissa biologinen vanhempi hehkuttaa sitä, kuinka laiton/perusteeton huostaanotto hänen lapsensa kohdalla on purettu.
Näin oikeusvaltiossa pitääkin toimia. Ja nähdäkseni toimitaan. Laitomia/perusteettomia huostaanottoja ei saisi edes tapahtua, mutta valitettavasti niitä toisinaan tapahtuu. Silloin apuna on oikeusjärjestelmämme.
Täällä paljon parjatuilla surkeilla sijareilla taas ei ole mitään tekemistä laittoman/perusteettoman huostaanoton kanssa. Jos he eivät ole osanneet lasta hoitaa oikein (joka ei siis välttämättä tarkoita samaa kuin että olisivat hoitaneet kuten biologinen vanhempi hoitaisi), on sekin muutoksen vaatimisen paikka.
Mutta eivät huonot sijaisvanhemmat ole peruste huostaanoton purulle vaan sijaisperhen vaihdolle. Joita niitäkin onneksi tapahtuu. Niin sijoitetun lapsen tarpeista kuin sijaisperhenkin tarpeista lähtien.
Hyvät sijaisvanhemmat olisivat myös huomaneet, että lapsen huostaanotolle ei ole perusteita. Tällöin heidän olisi pitänyt olla aktiivisia huostaanoton purkamiseksi ja lapsen palauttamiseksi biologisile vanhemmilleen. Uskokaa pois, tällaisiakin vanhempia meissä sijaisperheissäkin on. Minkin tunnen yhden tällaisen tapauksen tuttavapiirissäni.
Ja niin itsekin toimisin mikäli jollakin meidän lapsista olisi vastaava tilanne. Mutta kun ei ole, niin yritän tehdä lasten olon ja elämän perheessämme mahdollisimman onnelliseksi.
Tässä tehtävässä minua auttaa suuresti se, että lastemme biologiset vanhemmat ovat hyväksyneet lasten sijoituksen perheeseemme. Osa heistä pitää lapsiin yhteyttä säännöllisesti, osa kerran vuodessa ja osa ei milloinkaan. Mutta hekin ovat antaneet lapsille luvan kiintyä meihin. Ihan konkreettisesti lapsille niin sanoen.
Yhteistymme lasten biologisten vanhempien kanssa sujuu kohtuullisen hyvin. Mitä nyt joskus tulee kännisiltä vahemmilta tappouhkauksia. Jotka onneksi ovat vain uhkauksia ja joita he pyytävä seuraavan kerran selvinpäin kanssamme puhuessaan anteeksi.
Kyllähän me ne uhkaukset kestämme mutta lapsille se on melkoinen kauhun paikka kun biologinen vanhempi uhkaa tappaa meidät ja lapset. Tai uhkaavat tulla sytyttämän talomme tuleen. Tällaisiakin uhkauksia on koettu viina-lääketokkuraisilta vanhemmilta, jotka selvin päin ollessaan ovat mukavia ja yhteistyöhalukkaita kasvattajakumpaneita.
Mutta en minä halua tuolla perusteella niputtaa kaikkia biologisia vanhempia väkivallalla uhkaileviksi, mielenvikaisiksi lääkkeiden väärinkäyttäjä-alhoholisteiksi tai mielenterveysongelmaisiksi.
En myöskään toivo, että meidät sijaisvanhemmat niputetaan ahneiksi lapsirosvoiksi, kyvytömiksi kasvattajiksi ja yleisiksi pahantekijöiksi.
Minä haluan vain olla hyvä vanhempi jokaiselle vastuulleni uskotule lapselle. Muistaen, että lasta ei voi milloinkaan omistaa.
Olipa hän sijoitettu tai synnytetty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja kuitenkin sosiaalityöntekijä määräsi lapseni hänelle kiirellisellä huostaanotolla luotani kun seuraavaksi päiväksi olin sopinut työpaikan, asunnon ja lapsen hoitopaikan...nähtävästi sunnitelmani ei miellyttänyt miestäni ja soskua.
Ymmärrän tuskasi mutta ymmärrän hieman myös sosialityöntekijää.
Sinähän et tiedä, mitä valhetta miehesi on hänelle syytänyt. Vaikkapa lapsen vaarasta joutua väkivallan kohteeksi. Tai muuta potaskaa.
Sosiaalityntekijä kuitenkin lähtee siitä, että tällainenkin paljastus, siis tässä tapauksessa aiheeton ilmianto, on otettava vakavasti.Siitä varmaankin kiireellinen huostaanotto.
Mutta sitä en ymärrä, että sosialityöntekijästä ei ole ollut virheensä myöntämiseen. Kyllä huostaanotto ja sijoitus olisi pitänyt purkaa heti kun ilmeni, että miehesi väitteissä ei ollut mitään perää.
Toivottavasti saat oikeusteitse asiat järjestykseen. Ja lapset turvallisesti kotiin.
kannalta. Minusta ei ole koskaan tehty lastensuojeluilmoitusta, mutta minäkin pystyn ymmärtämään, miten mahdoton tilanne saattaa pahimmillaan olla nimenomaan syyttömän todistaa syyttömyytensä.
Minusta on täysin käsittämätöntä, että tässä oikeusvaltioksi luulemassani maassa tehdään kiireellisiä huostaanottoja aivan tekaistujen ilmoitusten perusteella. Osa sitten purkautuu, ennen kuin avohuollon tukitoimena tehty sijoitus muuttuu varsinaiseksi huostaanotoksi ja osa valitettavasti ei. Jos h-otto muuttuu nimikkeelle 'toistaiseksi', on sitä melko mahdoton saada purettua alle 2:n vuoden jo ihan pelkästään sen takia, minkä pituisi hallinto-oikeuksien käsittelyjonot ovat.
Ja kaiken lisäksi hallinto-oikeudet on perustettu käsittelemään hallinnollisia asioita, joita huostaanotot eivät suinkaan ole. Siksi niiden asiantuntemuksesta käsitellä huostaanottoasioita on esitetty paljon kritiikkiä, mikä on aivan ymmärrettävää.
Kuka lapsista vilpittömästi välittävä aikuinen voi olla sitä mieltä, että viranomaisilla on oltava oikeus erottaa lapsi tekaistuin syin edes kahdeksi vuodeksi vanhemmistaan? Ja kyllä niitä pitempikin aikaisia erottamisia tiedetään ja kaikki hyvin surullisin seurauksin.