Erään henkilön kuoleman johdosta on sivuttu anteeksipyytämistä. Itseäni tämä asia askarruttaa valtavasti. Ottamatta minkäänlaista kantaa kyseiseen henkilöön tai hoitokokouksiin, niin kysyn, tarvitseeko anteeksi pyytää siltä henkilöltä ketä vastaan on rikkonut?
Minun oikeustajuni mukaan anteeksi täytyy pyytää siltä, ketä vastaan on rikkonut.
Jos ajatellaan, että on 10 kiusaajaa ja yksi kiusattu. Kiusaajat haukkuvat ja tekevät vaikka mitä kauheuksia. Kiusatulle jäävät elinikäiset arvet. Kiusaajat mm. tekevät väärin perustein asioita, jotka aiheuttavat sen, että kiusattu menettää kaikki ystävänsä ja kaikki muut kohtelevat häntä sen jälkeen kuin ruttoa. Hieman myöhemmin kiusaajat ymmärtävät tehneensä väärin. He kokoontuvat keskenään ja pyytävät anteeksi tekojaan. Kuitenkaan he eivät ota kiusattuun yhteyttä eivätkö pyydä häneltä henkilökohtaisesti anteeksi. Anteeksipyynnöllä ihmiset lopettaisivat kiusatun karttamisen ja hänen elämäänsä palautuisi ilo.
Onko teidän tällainen Jumalan silmissä hyvä asia? Tai onko tällainen anteeksipyyntö edes oikea, jos sitä ei kysytä kiusatulta itseltään?
Eikö oikea anteeksipyyntö olisi vaikka tällainen: Anteeksi, että minä kohtelin sinua huonosti ja aiheutin sinulle mielipahaa. Annatko minulle anteeksi?
Itse olen ollut riidoissa äitini kanssa. Tein äitiäni kohtaan väärin, mutta olin liian ylpeä anteeksipyyntöön. Asia painoi mieltäni. Lopulta menin äitini luo ja pyysin anteeksi. Mikä ilo ja vapauden tunne minut valtasikaan sen jälkeen!
Olisiko esim. Jumalan silmissä ollut oikein jos olisin mennyt vaikka siskoni luo kysymään, että saanko anteeksi ne vääryydet, mitä tein äitiäni kohtaan? Eihän se olisi oikea anteeksipyyntö! Näin ainakin minä ajattelen, miten te muut?
Minun oikeustajuni mukaan anteeksi täytyy pyytää siltä, ketä vastaan on rikkonut.
Jos ajatellaan, että on 10 kiusaajaa ja yksi kiusattu. Kiusaajat haukkuvat ja tekevät vaikka mitä kauheuksia. Kiusatulle jäävät elinikäiset arvet. Kiusaajat mm. tekevät väärin perustein asioita, jotka aiheuttavat sen, että kiusattu menettää kaikki ystävänsä ja kaikki muut kohtelevat häntä sen jälkeen kuin ruttoa. Hieman myöhemmin kiusaajat ymmärtävät tehneensä väärin. He kokoontuvat keskenään ja pyytävät anteeksi tekojaan. Kuitenkaan he eivät ota kiusattuun yhteyttä eivätkö pyydä häneltä henkilökohtaisesti anteeksi. Anteeksipyynnöllä ihmiset lopettaisivat kiusatun karttamisen ja hänen elämäänsä palautuisi ilo.
Onko teidän tällainen Jumalan silmissä hyvä asia? Tai onko tällainen anteeksipyyntö edes oikea, jos sitä ei kysytä kiusatulta itseltään?
Eikö oikea anteeksipyyntö olisi vaikka tällainen: Anteeksi, että minä kohtelin sinua huonosti ja aiheutin sinulle mielipahaa. Annatko minulle anteeksi?
Itse olen ollut riidoissa äitini kanssa. Tein äitiäni kohtaan väärin, mutta olin liian ylpeä anteeksipyyntöön. Asia painoi mieltäni. Lopulta menin äitini luo ja pyysin anteeksi. Mikä ilo ja vapauden tunne minut valtasikaan sen jälkeen!
Olisiko esim. Jumalan silmissä ollut oikein jos olisin mennyt vaikka siskoni luo kysymään, että saanko anteeksi ne vääryydet, mitä tein äitiäni kohtaan? Eihän se olisi oikea anteeksipyyntö! Näin ainakin minä ajattelen, miten te muut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
asia koskee on ehdoton, koska juuri se vaatii esim. kiusaustilanteissa kiusaajan "alentumista" ja nöyrtymistä kiusatun edessä. Kiusaajan on myönnettävä kiusatulle olleensa väärässä. Lisäksi asian selvittäminen usein vaatii, että kiusaaja selvittää totuuden myös julkisesti. Monesti kiusaajille asia on ylitsepääsemätön este ja näissä tilanteissa usein kiusaaja sortuu valehtelemaan vielä lisää. He keksivät vaikka minkälaisia verukkeita teoilleen, jotka eivät katoa kuitenkaan mihinkään. Ei, ehei en minä sitä tarkoittanut, no, eikö se sitten ollutkaan, minä luulin, en muista, olet ymmärtänyt väärin. Kiusaajille on mahdottomuus tunnustaa asiaa juuri sellaisena kuin se on. Kiusaaja ei kestä sitä tilannetta, että kiusattu yksin on juuri se jolta loppujen lopuksi ensisijaisesti tulisi pyytää anteeksi.
enempi toisten kuin omaa elämää, tosi ilkeitä ja pahansuopia. Oma etu ja juoruaminen ovat heidän elämän leipä. Tosipaikan tullen kuitenkaan he eivät ole sanoneet eivätkä tehneet omasta mielestään mitään väärää, vaikka kaikki tietävät, että he valehtelu on heidän elämäntapansa.
Tässähän on pahentamisesta kysymys,mutta lohduttavat sanat sanotaan raamatussa.Parempi olisi että myllynkivi ripustettaisiin tälläisen
pahentajan kaulaan ja upotettaisiin merensyvyyksiin.
ohi kaikkien sääntöjen, koska hoitomiehet olivat SRK:n asialla ja valtuuttamina liikkeellä!
Tosiasiassa vain SRK voi antaa ihmiselle synnit anteeksi ja näin se on toiminut hoitokokousjulmuuden hoitamisessa. Ei kuulu kenellekään muulle mitä SRK on anteeksi antanut tahi pidättänyt keneltäkin..
äläpä viitsi höpöttää ja provosoida.
Tiedät aivan hyvin, ettei mikään tai kukaan voi toisen puolesta antaa anteeksi. Tottakai anteeksi pyydetään siltä jota vastaan on rikkonut.
tulla itse pyytämään anteeksi. Ai niin eihän synnittömät sitä tee
Onneksi vl:lle ei lueta synniksi epäuskoisten pilkkaamista!
kiusatun tulee pyytä anteeksi kiusaajilta? sanomalla ,että anteeksi kun olen ollut niin huono ihminen ,että olette joutunut minua näin monia vuosia kiusaamaan ! teillä on varmaan ollut raskasta aikaa ,mutta nyt pyydän teiltä anteeksi kaiken ??
Jos vl on rikkonut jotain epäuskoista vastaan, on epäuskoisen pyydettävä sitä vl:lta anteeksi. Oikein ymmärsit.
valitettavasti totuus on, että vaikka hoituri olisi menetellyt kuinka väärin jopa syyllistynyt rikokseen, hänen psyykensä on niin kieroutunut, että hän kailottaa: "Ole iloinen, että olet saanut olla armohoidossa. Jumalan valtakunta hoitaa rakkaudella, ei vihalla." Ja, vaikka hoituri olisi ollut yksin liikkeellä, hän saattaa suuruuden hulluuksissaan puhua Jumalan valtakunnasta "omalla nimellään". Hoiturin keksimä täysin perättömään valheeseen perustuva väite tulisi käsittää armohoidoksi. He antavat mitä hulluimpia ohjeita, kuinka heidän alullepanema "asia" tulisi muiden hoitaa, vaikka he yksin ovat vastuussa asiasta ja sen selvittämisestä. Liian paljon on vaadittu, että he kykenisivät miettimään, hyväksyvätkö he itseensä kohdistuvan vainoamisen ja ajojahdin ilman mitään syytä. Sairaatkin ovat vastuussa tekemisistään.
että se pyytää anteeksi ,joka on vähiten syyllinen ,koska hänelle se on helpompaa!
anteeksipyyntö kiusaltulta ei riitä, vaan kiusaajan tulee julkisesti selvittää asia.
sen todellisesta kulmasta. Jos uskalletaan puhua suoraan kiusaamisesta eikä hoitamisesta, ollaan jo asian ytimessä. On asioita, joilla ei ole mitään tekemistä uskovaisen armohoidon kanssa, vaan kysymyksessä on nimenomaan toisen suoranainen kiusaaminen. Jos siihen halutaan yhdistää uskovaisuus, on lähinnä kysymyksessä Pyhän Hengen pilkka, koska "kiusatun" omantunnon puhtaudella ei ole mitään painoarvoa. Sitä räävitään ja tekemisiski luetellaan keksittyjä valheita.