Hei.
Ex-mieheni, lapseni isä on alkoholisti. Hän on juonut lähes 20.v, välillä ollut juomatta. Olen alkanut huomaamaan 16-vuotiaassa lapsessani joitakin merkkejä, että kaikki ei ole hyvin. Ennen iloinen ja vilkas on muuttunut hiljaseksi ja poissaolevaksi etenkin koulussa. (Sain puhelun luokanvalvojalta.) Tai sitten päinvastoin, riehuu, juoksee, huutaa, hyppii, koulussa puhuu kavereiden kanssa ja ei pysty keskittymään ja tekemään tehtävää loppuun. Olen yrittänyt kysellä onko kaikki hyvin, mutta vastaus on aina sama eli ihan okei tai kieltää jonkin olevan huonosti. Mietin, että onko hänen isällään osuutta hänen alakuloisuuteensa, koska hänen mielialansa on alhaalla usein isänsä puhelun jälkeen tai muuten jos on puhuttu alkoholismista. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja olisin erittäin kiitollinen jos joku osaisi neuvoa miten toimin. Haenko apua, vaikka lapseni kieltääkin ja mistä haen? Toivottavasti saitte selvää, kyselkää jos jokin jäi epäselväksi.
Ex-mieheni, lapseni isä on alkoholisti. Hän on juonut lähes 20.v, välillä ollut juomatta. Olen alkanut huomaamaan 16-vuotiaassa lapsessani joitakin merkkejä, että kaikki ei ole hyvin. Ennen iloinen ja vilkas on muuttunut hiljaseksi ja poissaolevaksi etenkin koulussa. (Sain puhelun luokanvalvojalta.) Tai sitten päinvastoin, riehuu, juoksee, huutaa, hyppii, koulussa puhuu kavereiden kanssa ja ei pysty keskittymään ja tekemään tehtävää loppuun. Olen yrittänyt kysellä onko kaikki hyvin, mutta vastaus on aina sama eli ihan okei tai kieltää jonkin olevan huonosti. Mietin, että onko hänen isällään osuutta hänen alakuloisuuteensa, koska hänen mielialansa on alhaalla usein isänsä puhelun jälkeen tai muuten jos on puhuttu alkoholismista. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja olisin erittäin kiitollinen jos joku osaisi neuvoa miten toimin. Haenko apua, vaikka lapseni kieltääkin ja mistä haen? Toivottavasti saitte selvää, kyselkää jos jokin jäi epäselväksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käyttääkö nuoresi itse alkoholia tai muita päihteitä? Hyväksytkö niiden käytön?
Itsekin olen 16 ja itsellani on masennusta, mutta sanon tietenkin äidilleni, että kaikki on ok, vaikkei todellakaan ole. Eli hänellä voi olla kaikki hyvin tai olla olematta:) Itseani vaivaa, ettei ole yhtään kaveria;(
Itse hän ei juo tai polta. Enkä usko, että hyväksyisinkään. Miltä itsestäsi tuntuu, kun äitisi kysyy olostasi? Onko jokin syy, miksi et halua kertoa? Vastauksista voisi olla hyötyä minulle. Tsemppiä sinulle! :)
sen kummemmin syitä pohtimatta nuores käytökseen ehdotan että sä otat poikas tai tyttös(kumpi sitten onkaan) koulun terkkariin tai kuraattoriin jne yhteyttä ja pyydät että se pyytää nuores käymään luonaan jne.tiedän omasta kokemuksesta että se kynnys mennä omaaloitteisesti puhumaan henkilökohtasista asioista jollee vieraalle ihmisille voi olla aika korkee ja ainakin mulle on helpompaa kun joku toinen tekee ns alotteen.toinen vaihtoehto on sitten joku kasvatusneuvola tai vastaava varmaan,mut sinuna ottaisin eka kouluun yhteyttä ja vasta sitten johonkin muuhun.toivottavasti nuores on valmis ottamaan apua vastaan ja puhumaan kun muuten mistään koulukuraattoril sun muilla käyminen voi olla aika turhaa jne.joo mut eipä kai täs muuta niin mä lopetan tähän ja toivon että asiat selviää jne.
Ota selville käyttääkö jotain ainetta? Se on yleisempää kuin luuletkaan.