Hei!
Isäni kuoli pari vuotta sitten ja ainoana lapsena perin hänet ja ennen tätä äitini sai tasinkoa kun kerran olivat naimisissa ilman avioehtoa.
Nyt äitini on löytänyt uuden miehen, jonka kanssa aikoo mennä naimisiin. Äitini on heistä varakkaampi ja hänen rahojensa turvin ostettiin myös yhteinen asunto, johon jouduttiin ottamaan lainaa noin puolet summasta. Tämä kaikki alkupääoma oli siis äitini rahoja ja lopulle summasta otettiin yhteinen laina. Äitini myös omistaa asunnosta virallisesti jonkin verran enemmän.
Olen miettinyt sitä, että kun he menevät naimisiin ja jos äitilleni käy jotain ja hän kuolee, niin leskellähän on tietysti ainakin hallintaoikeus asuntoon? Vaikka omistusoikeudet eivät ole tasan? Ja minä varmaankin saan niskaani äitini puolet velasta, eikö niin? Ja minullahan ei sellaisia ole varaa maksaa, koska asuntoa ei voi lesken hallintaoikeuden takia myydä? Miten avioehto auttaisi asiaa?
Mitä siis tapahtuu, jos äitini kuolee? Kaikki omaisuuson siis kiinni asunnossa, tileillä ei pahemmin mitään ole.
Kiitos kovasti, jos joku jaksaa vastata!
Isäni kuoli pari vuotta sitten ja ainoana lapsena perin hänet ja ennen tätä äitini sai tasinkoa kun kerran olivat naimisissa ilman avioehtoa.
Nyt äitini on löytänyt uuden miehen, jonka kanssa aikoo mennä naimisiin. Äitini on heistä varakkaampi ja hänen rahojensa turvin ostettiin myös yhteinen asunto, johon jouduttiin ottamaan lainaa noin puolet summasta. Tämä kaikki alkupääoma oli siis äitini rahoja ja lopulle summasta otettiin yhteinen laina. Äitini myös omistaa asunnosta virallisesti jonkin verran enemmän.
Olen miettinyt sitä, että kun he menevät naimisiin ja jos äitilleni käy jotain ja hän kuolee, niin leskellähän on tietysti ainakin hallintaoikeus asuntoon? Vaikka omistusoikeudet eivät ole tasan? Ja minä varmaankin saan niskaani äitini puolet velasta, eikö niin? Ja minullahan ei sellaisia ole varaa maksaa, koska asuntoa ei voi lesken hallintaoikeuden takia myydä? Miten avioehto auttaisi asiaa?
Mitä siis tapahtuu, jos äitini kuolee? Kaikki omaisuuson siis kiinni asunnossa, tileillä ei pahemmin mitään ole.
Kiitos kovasti, jos joku jaksaa vastata!
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet saanut jo osasi , äitisi saa thedä rahoillaan mitä haluaa. ethän sinä olet niitä hankkinut.
No tietysti äitini saa tehdä rahoillaan mitä lystää, mutta haluaisin vain tietää, että vaikuttaako nimenomaan naimisiinmeno niin, että minulle jäisi sitten kasa velkaa niskaani ja oma asunto menisi alta, jos äitini kuolisi?
Olen hyvin onnellinen, että äiti on löytänyt uuden kumppanin, mutta toki minua kiinnostaa, jos asiaan liittyy jotakin sellaista, mikä saattaa voi vaikuttaa hyvin radikaalisti omaan talouteeni.
Enhän minä ole tässä ollut estämässä äitiäni käyttämästä rahoja, miten haluaa!!! Haluan vain tietoa!!! Anteeksi, mutta melkein pistää vihaksi tuon kaltaiset vastaukset.
Ekaksi lasketaan velat ja omaisuus. Sen jälkeen katsotaan mitä jäi plussalle. Puolet menee miehelle ja puolet sulle...
Ja jos on miinuksella, niin perintöä ei tarvitse ottaa, joten sinun ei tarvitse maksaa mitään kenellekään.
Ja jos vielä jos jää plussalle, niin leski saa jäädä asumaan asuntoon.
Kiitos vastauksestasi!
Ihmettelen vain, että onko tosiaan noin, että kukaan ei velkoja peri? Hyvä vain, jos on niin!
Mietin vain yhtä ystävääni, kun hän kertoi äitinsä ottaneen vanhoilla päivillään suurehkon lainan ja kertoi hänen ottaneen myös vakuutuksen sitä varten, että ystäväni ei joudu koskaan lainaa maksamaan jos äiti kuolee ennen lainan maksun päättymistä. Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitten kuitenkin sitä, että pankki maksaa velat ja omaisuudesta ei vaan vähennetä velan osuutta. Tätä kautta aloin asiaa omalta kohdaltani miettimään.
Lisäksi tiedän yhden pariskunnan, jossa mies oli hyvin velkainen ja hänen kuoltua vaimo joutui maksumieheksi. Tähän sattoi kyllä liittyä jotain sellaista, että vaimo oli ryhtynyt takaajaksi tms. kirjoitellut nimeään alle johonkin, mihin ei olisi kannattanut.
No mutta jos en voi periä velkaa, niin erittäin hyvä asia! Muuten tosiaan aivan se ja sama, mitä rahoillansa tekevät kunhan ovat onnellisia. Tietysti lisäksi toivon, että ei vain avioeroa koskaan tule...
Erosin aikoinaan miehestäni, meillä oli avioehto ja 2 yhteistä lasta. No, mieshän ei maksanut elatusmaksuja vaan kaupunki maksoi niitä. Kunnes tämä exä kuolla kupsahti ja annas ollakkaan...ne maksamattomat elatusmaksut olivat tulossa lapsille perinnöksi(kaupunki haki velkojaan), 90 000 mk on alaikäisille lapsille aika paljon rahaa!
Muuta keinoa ei ollut kuin, että minä en vaatinut(lasten huoltajana) kuolipesältä mitään(en ollut erossakaan vaikka olisi ollut palkkasaatavia)ja vainaja pistettiin henkilökohtaiseen konkurssiin. Näin lapset säästyivät suurilta veloilta.
Kannattaa tarkistaa asia lakimieheltä...näitä tapauksia on ja taitaa tullakin.
Periaatteessa on ihan oikein sanoa, ettet peri velkaa. Käytännössä tarkoitetaan kuitenkin sitä, että jos pesä on ylivelkainen, on pesän saldo aina vähintään 0 eli ei negatiivinen.
Jos asunto on velan vakuutena ennen kuolemaa, on se sitä myös velallisen kuoltua. Eli velkaa ei voi jättää maksamatta eikä hoitamatta, kun se siirtyy kuolinpesälle. Velkoja voi ottaa omansa pantin (eli asunnon) arvosta, tarvittaessa vaikka pakkomyynnin jälkeen.
Pidän kyllä äidiltäsi edesvastuuttomana, jos hän aikoo solmia avioliiton ilman että tehdään avioehtosopimus. Hänen pitäisi ajatella omia lapsiaan (perillisiään). Kun aikuisiällä solmitaan avioliitto, ei yleensä ole tarkoituksena perustaa perhettä, joten avioehto olisi paikallaan. Äitisi kannattaisi ainakin ehdottaa tulevalle aviomiehelle avioehdon tekemistä, sittenpähän selviäisi, onko mies menossa naimisiin rakkaudesta vai rahasta... Jos hän nimittäin kieltäytyy avioehdon tekemisestä, voi siitä tehdä vain sen johtopäätöksen, että raha lienee hänellä vaikuttimena.
Vielä parempi vaihtoehto olisi, että mies ottaisi asuntolainan omiin nimiinsä, koska äidilläsi on omasta takaa pääomaa sijoittaa asuntoon, niin mies ottaisi oman osuutensa pankkilainana.
äitisi velka periydy sinulle, paitsi jos olet takaajana!
Tiedätkö sinä kuinka luotottaja (se jolla on rahaa), lainaa sitä luototettavalle (sille kenellä rahaa ei ole sillä hetkellätarvittavaa summaa) ??
Laittavalle summalle yleensä on oltava vakuutena pantti (esim. talon kiinnitykset), ja lisäksi usein takaaja (joko valtio, tai henkilötakaaja). Näillä lainan antaja varmistaa, että saa omansa takaisin vaikka luototettu ei pystyisikään maksamaan velvoitteitaan. Kuolema usein vaikeuttaa sitä.
Jos sitten on ottanut vakuudettomia lainoja joita kyllä saa (vrt. luottokortit), niin tietenkin ne vähennetään ja maksetaan vainajan kuolinpesästä ennen kuin ryhdytään jakamaan. Se voi vaatia pesän omaisuuden myymistä, tai sitä että joku perillisitä vapaaehtoisesti ottaa velan vasttavakseen jottei esim. mummon kartanoa joidenkin kymppitonnien velkojen takia pistetä myyntiin.
Velkoja siis eivät peri perilliset, joskin ne voivat vaikuttaa saatavan perinnön määrään. Ellei näin olisi, niin mitä huimia kostokeinoja se tarjoisikaan vanhainkoteihin unohdetuille vaareille... *wirn*
Niin ... edesvastuutonta tai ei ... mutta oikeuskelpoinen aikuinen nainen voi solmia avioliiton kuten parhaaksi katsoo ... ehdolla tai ilman. Se ei kuulu lapsille, ja vielä vähemmän meille.
Sama oikeus sinulla aikanaan ... toivottavasti.
Miehen nimissä 50% lainoista ja äitisi nimissä 50% lainoista, ilmeisesti? Jos äitisi omistaa itse maksamansa osuuden, hän siis omistaa 75% asunnosta? Käytän sitä joka tapauksessa esimerkkinä.
Jos parilla ei ole avioehtoa, ennen perinnönjakoa suoritetaan omaisuuden ositus, jossa äitisi kuolinpesä joutuu maksamaan miehelle tasinkoa niin, että nettovarallisuudet ovat yhtä suuret. Jos kummallakaan ei ole muuta omaisuutta tai velkoja, äitisi kuolinpesä käytännössä luovuttaa 25% asunnosta miehelle, jolloin kuolinpesä ja mies omistavat siitä yhtä paljon. Velat pysyvät molemmilla puolilla. Mies ei maksa saamastaan 25%:sta veroa, mutta sinä joudut maksamaan puolikkaastasi.
Avioehto vaikuttaa niin, että tasinkoa ei suoriteta, vaan kuolinpesä omistaa asunnosta 75% ja mies sen 25%, molemmilla puolilla omat velat. Sinä perillisenä maksat asunnon 75%:sta perintöveroa.
Riippumatta avioehdosta leskellä on aina hallintaoikeus parin yhteisenä asuntona käytettyyn asuntoon. Eli avioehtokaan ei poissulje miehen oikeutta jäädä elinajakseen asumaan äitisi ja miehen yhteiseen kotiin. Sinä perit velan, ja maksat velan ylittävältä asunnon arvolta perintöveroa, mutta mies jää asumaan asuntoon. Hänen kuoltuaan saat 50% tai 75% asunnosta itsellesi ja voit purkaa yhteisomistussuhteen myymällä asunnon tai ostamalla miehen perikunnan ulos.
Pohdiskelit asiaa ylempänä aivan oikein.
Jos oma tilanteesi on tiukka, etkä halua äidiltäsi perintönä mitään tunnearvoa sisältäviä tavaroita tms., voit luopua perinnöstäsi kokonaan. Näin tehdään yleensä, jos pesä on ylivelkaantunut.
Kuolinpesän täytyy vastata veloista ennen kuin perintöä voidaan jakaa. Käytännössä monesti hallintaoikeuden aktualisoituessa pesää pidetään jakamattomana, mutta velat ja verot lankeavat silti pesän osakkaiden (eli tässä tapauksessa sinun) maksettavaksi.
Jos ja kun tällainen tilanne tulee eteen, suosittelisin käyntiä juristin luona. Voit sitten miettiä, mitä tehdä. Asuntojen arvot tapaavat nousta ajan kuluessa, ja jos sinulle on lankeamassa puoletkin asunnosta, voi velan ja verojen maksun katsoa melko tuottavana sijoituksena tulevaisuuteen.
Oik.yo:n edellinen vastaus oli hyvä, vaikkakin hieman puutteellinen. Jatkovastaus yrittää puutetta korjata, mutta kovin oudolla tavalla:
//Jos oma tilanteesi on tiukka, etkä halua äidiltäsi perintönä mitään tunnearvoa sisältäviä tavaroita tms., voit luopua perinnöstäsi kokonaan.//
Perinnöstä luopuminen ei toki ole tarpeen. Ei se varmaan ole äidin tahdon mukaistakaan, ja vaikka olisikin (jos äiti olisi tehnyt testamentin miehensä hyväksi), lapselle kuuluisi lakiosana puolet äidin jäämistöstä.
Eloon jääneelle puolisolle kuuluvan yhteisen asunnon hallintaoikeus ei saa suojaa perittävän velkojia vastaan. Jos siis perillinen ei kykene/halua maksaa perittävän osuutta pankkilainasta, pankki kyllä pitää huolen siitä, että se saa omansa. Asunto voidaan pankin toimenpitein realisoida, minkä jälkeen pankki kuittaa kauppahinnasta saatavansa ja luovuttaa loput omistajille. Nettokauppahinnasta puolet menisi tasinkona leskelle ja toinen puoli kuuluisi perintönä perilliselle.
Jos perillinen haluaa/kykenee perittävän osuuden asuntolainasta lainaehtojen mukaan maksaa asuntoa realisoimatta, lisää maksettavaa tulee perintöverosta, joka on maksettava, vaikka asunto jääkin lesken elinaikaiseen hallintaan. (Leski vastaa tällöin kokonaan asunnon hoitovastikkeesta; vuokraa häneltä ei voi periä.) Perintöveroa lesken hallintaoikeus huojentaa seuraavasti:
Perintö- ja lahjaverolaki
10 § 2 mom.(22.12.2005/1144)
"Verovelvollisen jäljellä olevaksi eliniäksi tarkoitetun nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun edun arvo lasketaan kertomalla edusta saatavan vuositulon määrä etuun oikeutetun henkilön iän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:
Verovelvollisen ikä Luku, jolla vuositulon määrä kerrotaan
alle 44 vuotta 12
44–52 vuotta 11
53–58 vuotta 10
59–63 vuotta 9
64–68 vuotta 8
69–72 vuotta 7
73–76 vuotta 6
77–81 vuotta 5
82–86 vuotta 4
87–91 vuotta 3
92 tai enemmän 2
Verovelvolliselle määrävuosiksi tuleva etuus arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovelvollisuuden alkaessa laskettuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja 8 prosentin korkokannan mukaan."
"Edusta saatavan vuositulon määrä" on 5 % edun pääoma-arvosta. Jos äidiltä perintönä lankeavan asunto-osuuden arvo on 100.000 ja lesken ikä 60 vuotta, lesken elinaikaisen hallintaoikeuden pääomitettu arvo on 45.000 ja ko. asunto-osuuden perintöverotettava arvo siis (100.000:n asemesta) 55.000.
Perinnöstä luopumista en siis suosittele harkittavaksikaan. Olisihan lesken siinäkin tapauksessa huolehdittava pankkilainan maksamisesta, sekä perittävän osuudesta että omastaan. Lisäksi lesken maksettavaksi tulisi perintövero, edellisessä esimerkissä vähentämättömänä 100.000:n perinnöstä. Jos perillinen olisi luopunut perinnöstä ja leski sen jälkeen veloista selviytyäkseen myisi asunnon, hän saisi pitää koko nettokauppahinnan.
uus mies saa rahat ja kaikki muutkin