enpä nyt tiedä sopiiko tämä tänne,mutta kirjoitan kuitenkin.Minä olen opiskelija ja vielä pari vuotta jäljellä. Ja olen syvästi rakastunut arabiin joka kuitenkin asuu kaukana minusta. Kumpikin tuntee syvästi toisiaan kohtaan ja ero olla toisistaan tuskainen. Minä en opiskelujeni takia voi vielä muuttaa sinne ja hän ei oman yrityksensä takia voi muuttaa tänne väliaikaisesti.Nyt olen kuitenkin huomannut että tämä ero toisistamme on alkanut vaikuttaa häneen ja hän ei oikein tahdo olla niin innostunut jatkamaan tai ainakin olen saanut sen tunteen. Mutta minua hän vetää kuin magneetti puoleensa. Enkä minä pystyisi millään ilveellä lopettamaan tätä. Hän vain todella tuntuu siltä oikealta monen tuskaisen ja yksinäisen vuoden jälkeen.Tietenkin minä voisin lopettaa opiskeluni ja lähteä mutta se ei vain jotenkin tunnu vielä oikealta. Ja tietenkin tämä kulttuurien erilaisuus on tuonnut monta kompastuskiveä minulle, mutta minä olen valmis yrittämään ja oppimaan arabimaailmasta ja islamista.Minusta vaan tuntuu kuinka monet haukkuvat muslimeja surkimuksiksi, että he ovat täysin väärässä. Sillä minä en ole tavannut muita kuin aitoja ja rehellisiä ja syvästi tuntevia muslimeja ja arabeja(mukaan lukien rakkauteni). Mutta onkohan kellään kokemuksia tämmöisestä mitä minä parhaillaan läpikäyn?Olisi myös kivaa jos aivan oikeat muslimit vastaisivat minulle. Ja te kaiken maailman idiootit joiden kirjoituksia täällä näkyy:älkää vaivautuko!
"kaukorakkus arabiin"
Habibi
21902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Siellä odottavat kasvohapot, stadionkivitykset naisille miesten hurratessa ym. mukavaa.
Moni tyttölapsi on täältä lähtenyt varoituksista huolimatta
JA...
kokenut elämänsä pettymyksen.
Täältä saat vastaukset...
http://www.newadvent.org/cathen/a.htm
100QUESTIONS AND ANSWERS..
http://www.freep.com/jobspage/arabs/index.htm
Sinähän se itse teet päätökset omassa elämässäsi,niin oikeat kuin väärät.
Paljon on kuultu kauhutarinoita naisten kohtalosta islamilaisessa maailmassa.Mutta totuus on,ettei koskaan kerrota niistä hyvistä puolista;korkeasta moraalista,turvallisuudesta yms.Näin musliminaiset elämästään yleensä kertovat.
Täällä meilläpäin kerrotaan aina äärimuslimeista,kuten talebanit,ja heidän käsityksestään naisesta.SE EI OLE OIKEA!Islam ei sano niin naisesta!muslimit eivät hyväksy esim.talebanien näkemyksiä.He sanovat etteivät nämä ole muslimeja.Itse olen kiinnostuksen vuoksi perehtynyt jonkinverran naisten asemaan islamissa-tähän kiisteltyyn aiheeseen,ja huomannut että ei asiat ole aivan niin kuin tvdokumenteissa väitetään.Ihmiset jotka epäilevät tätä,ottakaapa kirja kauniiseen käteen!
Totuus on kyllä se,että usein käytäntö on eri kuin teoria.Esim Saudi-Arabiassa ei naisella juuri ole arvoa.Vaikka mies häntä kunnioittaisikin,sitä ei tee valtio.Tämä ei johdu islamista,vaan vanhoista beduiini aikaisista heimoperinteistä!Saudi-Arabiassahan eivät naiset esim. saa ajaa autoa tai kulkea hunnutta kaupungilla.
Hyvä Habibi,minkä ratkaisun teetkään,MIETI TARKOIN!Pohdi todella tarkasti pystytkö tosissasi alistumaan miehen vallan alle.Kaikissa muslimimaissahan ja yleensä monissa Euroopan maissakin on tasa-arvo huonompi kuin meillä Suomessa.Jos saatte lapsia,ei mies varmasti eron tullessa anna heitä sinulle Suomeen.Monesti eroa voi olla vaikea saadakin.Tai sitten lapset elävät kaappaus uhan alla.Näitähän saamme lukea lehdistä alituiseen....
Toivotan sinulle kuitenkin onnea tulevaisuuteen ja tulevalle päätöksellesi!Hauskaa ystävänpäivää ja kevään jatkoa:)
Joo kyllä minä yritän harkita tarkkaan tätä asiaa. Ja vaikka meillä tällä hetkellä menee aika hankalasti juuri välimatkan takia. Olemme keskustelleet asioista ja arabimaiden elämäntavoista ja hän haluaa minun todella tietävän että se voi olla hankalaa asua arabimaassa.Hän kun asuu Jordaniassa.Mutta kiitän sinua asiallisesta vastauksesta. Ja olen minä myös alkanut lukea ja opiskella arabimaailmasta monia eri asioita ymmärtääkseni mitä kaikkea se todella pitää sisällään.
Ystävälläni oli samanlainen tilanne, kuin sinulla. Hän lähti miehen luokse. Lupasi pitää varmasti yhteyttä kirjeitse tai puhelimitse. Yhtään kirjettä tai puhelua emme ole saaneet! Arvaat varmaan, että monenlaiset arvelut pyörivät mielessä jatkuvasti, että mitä on tapahtunut, millaisissa olosuhteissa hän elää?? Olemme varmoja, että hän ottaisi yhteyttä, jos saisi/voisi!! Ajattele tarkkaan, ennenkuin teet päätöksen lähtemisestäsi arabimaahan, siellä miehet omistavat naisen, eikä naisella ole siellä sitä arvoa/arvostusta, joihin olemme täällä tottuneet!!
on siellä korkeammassa kurssissa kuin nainen.
Keskustelin opinahjossamme eräiden arabimiesten kanssa,kysyäkseni sinne lähteneen naisen mahdollisista oloista. Vastauksen sain arvojärjestyksen mukaan, pyysivät itse päättelemään, mikä se naisen asema olisi, kun ko. järjestys on: miehet, lapset, koirat, naiset! Olet siis oikeassa sanoessasi, että koiralla on siellä korkeampi kurssi, kuin naisella.
Oletko nainen? Kirjoitukasesi perusteella olet mutta nimimerkkisi perusteella oletkin mies.
Habibi tarkoittaa miespuolista rakasta, habibeti naispuolista. Kumpi siis olet?
Kyllä minä olen nainen.Olenpa sitten tästä lähtien habibeti. Mutta hän kyllä on kutsunut minua habibiksi...nyt kyllä rupesi pelottamaan..iikkk ;)
Minäkin olin aikoinani täydellisen lääpälläni yhteen iki-ihanaan arabiin ja patistin häntä kanssani naimisiin tosi tiukasti ,enkä välittänyt vähääkään, vaikka hän itse kertoi karmeita tarinoita naisten surkeasta asemasta omassa maassaan. Minä hullu olisin sokeasti lähtenyt suin päin vaikka kuuhun sen kundin kanssa. Onneksi tämä mies oli niin fiksu, että jätti minut sen sijaan että olisimme tosiaan menneet naimisiin ja minusta olisi tullut kasvoton olento vailla ihmisoikeuksia ja oikeutta omiin tuleviin lapsiini. Olisin kestänyt elämää hänen maassaan ehkä korkeintaan puoli vuotta ja sitten olisi varmasti tullut ikävä takaisin kotiin. Sitäpaitsi arabeilla on ikävä tapa liverrellä tosi suloisia liverröksiä silloin kuin seurustellaan, mutta naimisiin menon jälkeen tahti muuttuu aivan toiseksi...
Joo kyllä minua on varoitellut yksi hyvä arabi ystäväni ja miespuolinen vielä. Että kannattaa harkita tarkkaan ja olla varovainen. Missä päin tämä sinun rakkaasi asui?Minun on Jordanialainen(mutta vanhemmat ovat kupikin palestiinalaisia,joten onhan hänkin palestiinalainen.)
saudi. Elämä nimenomaan Saudi-Arabiassa olisi aivan varmasti muodostunut minulle hyvin pian täydellisen sietämättömäksi. Ja kun rakastumisella on yleensä ennemmin tai myöhemmin taipumuksena laimentua, niin mitä minulle olisikaan jäänyt käteen siellä helvetin pätsissä elämisestä vailla vapautta ja ihmisoikeuksia? Nyt minulla on sentään ikuisesti mukanani kauniita muistoja siitä ihanasta nasupossusta..
Jos haluat tietää enemmän islamista ja kulttuuriasioista (myös oikeuksistasi islamilaisessa avioliitossa), on olemassa parempi keskusteluryhmä kuin tämä osoitteessa www.islamopas.com.
Kehoittaisin sinua tutustumaan islamiin, koska mielestäni sinun ei kannata tyytyä yhtään vähempään kuin mihin musliminaisella on oikeus eli turvattuun avioliittoon. Islamin ymmärtäminen lisää myös muslimimiehen ymmärtämistä - näet samalla seuraako hän islamia ja miten hyvin vai seuraako sitä lainkaan. Islamissa seurustelu ei ole sallittua, ei ainakaan seksi ilman avioliittoa. Molemminpuolista vastuuta painotetaan ja vastuunkanto toteutuu parhaiten avioliitossa.
Ei ole oikein se, jos hän pitää sinut ikäänkuin roikkumassa etkä tiedä, onko teillä yhteistä tulevaisuutta vai ei. Myös se seikka, että sinä asut täällä ja mies muualla (ulkomailla?) voi aiheuttaa mustasukkaisuutta, kun ei tiedä tarkasti, mitä toinen tekee. Voihan olla niin, että hän on jo naimisissa. Samoin mies saattaa ajatella, että täällä länsimaissa on helppo elää vapaata elämää eikä ole aivan varma siitä, oletko 100% uskollinen ja ns. potentiaalinen vaimoehdokas...
Avioliitto ei ole vain miehen ja naisen yksityisasia. Arabimaissa avioliitto on koko suvun asia ja suuri merkitys on myös sillä, mitä hänen perheensä ajattelee sinusta. Tietävätkö he sinun olemassaolostasi?
Valitettavasti on muslimimiehiä, jotka seurustelevat kristittyjen naisten kanssa, vaikkei heillä ole aikomustakaan mennä naimisiin muun kuin muslimin kanssa. On hyvin ikäviä sellaiset tarinat, että kristitty nainen seurustelee muslimimiehen kanssa ja yhtenä päivänä mies vain ilmoittaa, että nyt hän on menossa naimisiin musliminaisen kanssa (monet perustelevat sitä suvun tahtona).
En väitä, että miehesi olisi tällainen, mutta toivon sinun olevan tarkkana sen suhteen, mitä mies oikeasti haluaa. Onko hän vakavissaan sinun tai islamin suhteen? Vaadi häneltä islamia.
Oman kokemukseni mukaan muslimimiehet, jotka eivät ole kovin uskonnollisia, saattavat aluksi vaikuttaa ihanille ja rakastettaville ja kristitty nainen saattaa jopa kiitellä sitä, että mies ei ole niin fundamentalistinen. Mutta opittuani itse enemmän islamista ja tultuani muslimiksi en tyytyisi enää vähempään kuin uskovaan muslimimieheen, joka tietää, mitkä ovat hänen velvollisuutensa aviomiehenä minua kohtaan ja muslimina Jumalaa kohtaan.
Aivan hyvin suhteenne voi onnistua, jos on onnistuakseen. Kuitenkin se vaatii molemminpuolista sitoutumista ja tietoa siitä, mitkä ovat kummankin tavoitteet elämältä. Ehkä sinun osaltasi suurin työ on opetella tuntemaan hänen uskontoaan ja oppia erottamaan uskonto ja kulttuuri toisistaan. Sinun ei ole pakko tulla muslimiksi. Uskova muslimimies ei yleensä kuitenkaan mene naimisiin, jos nainen ei ole vähintään uskovainen kristitty tai juutalainen. Ateistinen tai vapaamielinen elämänasenne ei ole hyväksyttyä ja varmasti sillä on merkitystä ainakin miehen suvulle ja suvun mielipiteellä taas miehen päätökseen mennä naimisiin ei-muslimin kanssa tai olla menemättä. Paras kommentti, jota voit toivoa hänen käyttävän kuvaillessaan sinua perheelleen on se, että hän pitää sinua "kilttinä tyttönä" ja "hyvänä naisena". Tämä pätee kaikkiin muslimimiehiin, jotka suunnittelevat avioliittoa ei-muslimin kanssa ja haluavat perheensä hyväksynnän sille.
Arabit ja muslimit ovat yleensä sukurakkaampia kuin mihin olemme täällä tottuneet ja jos miehellä on suuri perhe on hänellä velvollisuuksia myös sukuaan kohtaan. Erityisesti vanhimmalla pojalla. Avioliitto ei siis ole pelkästään yhdessä kuhertelua ja toisinaan omaa yhteistä aikaa saattaa olla hyvinkin vähän.
Kannattaa miettiä sitä, miten valmis on ns. perinteiseen avioliittoon, jossa naisen tehtävänä on pääasiassa kodin hoitaminen ja mies hoitaa kodin ulkopuolisen elämän ja elannon hankkimisen. Oletko sinä valmis kasvattamaan hänen lapsensa muslimeiksi ja onko miehesi valmis ja kykeneväinen tarjoamaan sinulle turvatun elannon?
kiitos osoitteesta.Ja olen tässä jo lukenut ja keskustellut ulkomaalaisissa chattiryhmissä islamia tunnustavien kanssa ja olen halukas saamaan siitä tietoa niin paljon kuin mahdollista. Ja olen tavannut kerran hänen veljensä ja serkkunsa ja hyvin moni hänen ystävistään tietää minusta.Ja he ovat kaikki hyväksyneet minut.Olemme myös keskustelleet siitä että minä käyn töissä ja se käy aivan hyvin. Hän on myös perheen vanhin poika ja hän on tietenkin perheen pää ja "joutuu" elättämään ja huolehtimaan muista perheenjäsenistä kuten nuorimmaisista veljistään ja siskostaan. Ollut myös kerran jo naimisissa josta hänellä on kaksi lasta joita hänen äitinsä hoitaa.Olemme kyllä paljon keskustelleet näistä asioista ja hän on aina halukas vastaamaan minun kysymyksiin jotka koskevat häntä ja islamia.Kieltämättä minulla olikin vaikeuksia alussa ymmärtää aina häntä koska en tuntenut islamia kovin hyvin ja meillä olikin paljon eripuraa silloin ja nyt hän rakastaa ottaa näitä asioita uudestaan esille kun meillä on jotain eripuraa. Minä olen aina valmis keskustelemaan ja ratkomaan asioita jotka hänen mielestään ovat väärin, mutta hänelle se tuntuukin olevan jo vaikeampaa. Mutta minä olen valmis taistelemaan kynsin ja hampain tämän suhteen jatkumisen puolesta. Olen myös huomannut sen että hän on aika ajoin ollut mustasukkainen siitä että ei voi aina tietää mitä minä teen, mutta minua lojaalimpaa ihmistä ei taida tältä maapallolta löytyä.Tietenkin minä myös tunnen mustasukkaisuutta siitä kun en aina tiedä mitä hän tekee milloinkin. Meillä todellakin on tällä hetkellä suuria vaikeuksia keskenämme, minä olen valmis puhumaan mutta hän ei tahdo olla halukas siihen(ilmeisesti yksi asia arabimiehessä).Enpä enää oikein tiedä mitä tähän kirjoittaisin sillä niin monta asiaa haluaisin sanoa mutta en tiedä miten.Sillä monet ovat aika henkilökohtaisia.Kumpikin rakastaa toisiaan vaikka elämä meitä kolhiikin.
suden kitaan?
-
Rakkauden puolesta kannattaa taistella ja harvalla meistä, jotka elävät monikulttuurisessa seka-avioliitossa asiat ovat aivan yksinkertaisia. Aika kuitenkin tasoittaa, jos suhdetta jaksaa pitää yllä vaikeinakin aikoina ja taistella paremman tulevaisuuden puolesta ja jos suurimmissa kysymyksissä ajatukset ovat samankaltaisia.
On erittäin hyvä asia, että ainakin osa hänen perheestään tuntee sinut ja tarvittaessa voit pyytää apua myös heiltä ja he puhuvat sinun puolestasi myös muille.
Itsekin olen oppinut tuntemaan mieheni perhettä vasta sen jälkeen kun oma uskoni islamiin on tasoittunut ja olen päässyt yli omista kasvukivuistani.
Monet islamiin palanneet suomalaiset naisetkin ovat kokeneet samanlaisia asioita kuin sinä. Ongelmia on erityisesti suhteen alussa ja silloin kun ei olla vielä tehty lopullista sitoutumista.
Monilla ensimmäiset vuodet ovat kaikkein myrskyisimpiä, kun toisiin totutellaan arkipäivän elämässä ja joissakin aivan pikkuasioissa huomaa toisen erilaiset mielipiteet.
Kun itse en ollut vielä muslimi, minua ärsytti niinkin arkipäiväinen asia kuin ruoka - se, ettei miehelleni kelvanneet kaikki minun laittamani ruoat siksi, että se ei ollut halal tai jos hän epäili, etten ollut pessyt astioita riittävän hyvin poistaakseni epäpuhtaat aineet... Riidoissa syytin häntä nipottajaksi, mutta nyt se tuntuu todella typerälle syylle riidellä :) Oikeassahan hän oli ja nyt tiedän, miksi se on niin tärkeää ja nyt taidan itse "nipottaa" joissakin asioissa enemmän.
Sen olen kuitenkin huomannut, että mieheni arvostaa minua paljon enemmän nyt kun olen muslimi. Hänkään ei koskaan painostanut minua vaan kertoi asioista sitä mukaa kun ne minua ovat kiinnostaneet.
Ehkä sinunkin miesystäväsi on hieman varovainen avioliittosuunnitelmissaan. Ei hänkään varmasti tahdo, että sinä tai hän joutuu katumaan tai että jompikumpi teistä joutuu muuttumaan toisen mieliksi. Jos itseään alkaa muuttaa vain siksi, että toinen rakastaisi, saattaa rakkaus vaivihkaa muuttua vihaksi. Muutoksen on lähdettävä itsestä ja islam painottaa vilpitöntä uskoa.
Jos ongelmat johtuvat vielä siitä, että toisen elämänarvoja ei täysin ymmärrä on ymmärrettävää, että hän haluaa myös antaa sinulle aikaa miettiä näitä asioita...
Suuret riidat tulevat arkipäiväisistä asioista: ruoasta, puhtaudesta, rukousajoista... Jos sinä et ole muslimi ja osoitat hänelle, että sinulle on yhdentekevää se, rukoileeko hän oikeaan aikaan tai onko hän puhdas ramadanin aikana aamunkoitteessa, jos olette olleet yhdessä intiimisti... Kaikki nämä asiat vaikuttavat yhteiselämään. Kaikista näistä asioista kannattaa olla ainakin tietoinen, vaikkei islam sinua vakuuttaisikaan niin, että alkaisit itse elää sen mukaan.
Oletteko keskustelleet siitä, että jos joskus menette naimisiin, niin miten lapset kasvatetaan? Millaista ruokaa hän haluaa, syökö hän vain halaal-teurastettua lihaa vai kelpaako naudanliha, joka on teurastettu tavalliseen suomalaiseen tapaan (jos asuisitte vaikka Suomessa)? Haluaako hän asua Suomessa vai omassa kotimaassaan? Oletko valmis opettelemaan kaiken aivan alusta: kielen, kulttuurin, tavat, ruoat...?
Jos teidän suhteenne on kestänyt näinkin paljon vastoinkäymisiä on teidän suhteellanne vielä jotain toivoa. Eikös se mene niin, että tosirakkautta testataan eniten?
Joissain asioissa kuitenkin kannattaa ajatella järkevästi ja käytännöllisesti. Pelkillä rakkauden tunteilla ei mikään suhde kestä. Tunteet tulevat ja menevät vuorotellen. Tulee aikoja, jolloin tuntuu, että toista ei kestä millään... Täytyy löytää yhteinen tapa selvitä ongelmista niin, ettei ongelmat jää aina ikäänkuin ilmaan leijumaan eikä mitään ratkaisua koskaan saada aikaan.
Ehkä hänenkin tilanteensa on siellä jossain vaikea ja sitäkin pitää miettiä.
Kannattaa miettiä realistisesti ja käytännöllisesti sitä, että haluatteko te molemmat yhtä paljon elää toistenne kanssa. Jos haluatte, sitten teidän täytyy sopia yhdessä, miten se käytännössä tapahtuu...
Joskus voi olla suurikin halu elää yhdessä, mutta käytännössä se ei ole mahdollista. Tunteet voivat olla tuliset, mutta ne eivät aina kestä arkea, jos koko suhde perustuu ainoastaan tunteiden varaan tai siihen, että jommankumman on pakko muuttua, jotta toinen hyväksyisi hänet...
Miten tärkeää hänelle on islam ja miten paljon hän toivoo sinun islamiin paluutasi? On hyvä, jos hän hyväksyy sydämessään sinun kristinuskosi, jos se on sinulle tärkeää. Silloin sinulle jäisi vapaus tutkia islamia avoimin mielin ilman paineita muuttua itse muslimiksi...
Kirjoittele lisää islamoppaan keskusteluryhmässä. Sieltä tavoitat parhaiten Suomen muslimit ja hyvällä onnella saat yhteyden johonkin siskoon, jolla on mies samasta maasta, niin voitte vertailla kokemuksianne kulttuurista.
rekisteröin itseni islamopas keskustepalstaa varten mutta en saannut viestiäni näkyviin..Pitänee tsekata asia paremmin...olen nimimerkillä Anu joten yritän selvittää ja kirjoitella sinne tästä lähtien tai sitten surkuttelen täällä kun mikään ei luonnistu.Mutta kyllä hän on ihan kunnon muslimi ja rukoilee allahia usein ja noudatta monia islamiin kuuluvia asioita. Eikä hän halua minua pakottaa muslimiksi vaan se että olen kristitty kelpaa hänelle hyvin. Ja tällä hetkellä hänellä tosiaan on vaikeaa työnsä takia ja koska hänellä on todettu korkea verenpaine joka vaati jatkuvaa lääkitystä. Mutta minä yritän nyt tosiaan parin päivän sisään saada tolkkua siitä islamopas keskusteluryhmän viestien kirjoituksesta joten toivottavasti voidaan keskustella siellä lisää. =)
Muslimeille on sallittu 4 vaimoa plus rajaton määrä jalkavaimoja.
Oikea vaimo pitää olla ehdottomasti muslimi, muuten katkeaa kaula.
Jalkavaimot, kuten sinä voivat olla vääräuskoisiakin.
Lisäksi muslimimiehelle on sallittua olla yhdynnässä orjattariin ja palvelijattariin vaikka nämä olisivat uskottomia. (tämän ovat monet Saudiarabian filippiiniläispalvelijat saaneet kokea)
Voit lukea nuo jutut Koraanista jos et usko.
Jos lähdet "rakastettusi" perään aiheutat melkoisen hämmingin hänen perheyhteisössään. Heille voi tulla ongelma mitä sinun kanssasi tekevät...
1.hän ei ole saudi
2.hän on ollut jo kerran naimisissa eikä tosiaankaan omaa ylimääräisiä vaimoja ja jalkavaimoja.
3.siinähän sitten näkevät mihin suomalainen nainen pystyy jos mies ei pysty keskustelemaan.
4.tutustupa vähän tarkemmin islamiin ja nykyaikaan niin huomaat mitä se todella on.