Olen siis 13 vuotias.
Olen etsinyt/miettinyt itselleni sopivaa harrastusta jo 2-3 vuotta.
Nyt hiljattain olen nähnyt telkkarista, kun eräs nainen osti kirpputorilta barbin, ja teki sille uudet hiukset/vaatteet ja silmät ja meikit. Nukke oli sitten ihan erilainen!
Sitten toisessa ohjelmassa näytettiin liike, jossa oli esim. haalarista tehty laukku, pyyhkeestä tehty matto yms. Eli molemmissa periaate:Ota vanha, tee uusi!
Ajattelin, että sellainen olisi kivaa, vaikka se matkimista onkin?
Sitten tuli ongelma:Esineitä muokataessa:Ei ole välineitä, siihenhän tarvitaan esim. maalia liimaa tussia narua yms. Mutta vaatteiden muokkaus? Siihen tarvitaan ompelukone, jota meillä ei ole. Ajattelin, että voisin kysyä koulumme rehtorilta, voinko käyttää koulun konetta. Ajattelin myös houkutella 2 kamuani mukaan projektiini. Mitä luulette, suostuuko rehtori? Jos ei, mitä teen? Uskallanko ylipäätänsä kysyä etäiseltä rehtorilta, joka kuulostaa melko äksyltä? Onkohan koululla varaa? Toinen kamuni on eri luokalla meidän muiden kanssa, riittääkö aika? Pitäisikö vanhempien kanssa puhua, ja järjestää tapaamine rehtorin kanssa?
Mitä teen? Tilaisuuteen on tartuttava, mutta entäs jos epäonnistuu? Olen porukkamme ainut, joka uskaltaa puhua opettajille, ja ideahan oli minun. Mitä pitäisi tehdä?
Olen etsinyt/miettinyt itselleni sopivaa harrastusta jo 2-3 vuotta.
Nyt hiljattain olen nähnyt telkkarista, kun eräs nainen osti kirpputorilta barbin, ja teki sille uudet hiukset/vaatteet ja silmät ja meikit. Nukke oli sitten ihan erilainen!
Sitten toisessa ohjelmassa näytettiin liike, jossa oli esim. haalarista tehty laukku, pyyhkeestä tehty matto yms. Eli molemmissa periaate:Ota vanha, tee uusi!
Ajattelin, että sellainen olisi kivaa, vaikka se matkimista onkin?
Sitten tuli ongelma:Esineitä muokataessa:Ei ole välineitä, siihenhän tarvitaan esim. maalia liimaa tussia narua yms. Mutta vaatteiden muokkaus? Siihen tarvitaan ompelukone, jota meillä ei ole. Ajattelin, että voisin kysyä koulumme rehtorilta, voinko käyttää koulun konetta. Ajattelin myös houkutella 2 kamuani mukaan projektiini. Mitä luulette, suostuuko rehtori? Jos ei, mitä teen? Uskallanko ylipäätänsä kysyä etäiseltä rehtorilta, joka kuulostaa melko äksyltä? Onkohan koululla varaa? Toinen kamuni on eri luokalla meidän muiden kanssa, riittääkö aika? Pitäisikö vanhempien kanssa puhua, ja järjestää tapaamine rehtorin kanssa?
Mitä teen? Tilaisuuteen on tartuttava, mutta entäs jos epäonnistuu? Olen porukkamme ainut, joka uskaltaa puhua opettajille, ja ideahan oli minun. Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos olisit minun kouluni oppilas, antaisin luvan heti. Eli, kysy ensin käsityöopelta. Tai vastaavsti kuvisopelta.
Eikö kotoa löydy liimaa, saksia jne.
Missäpäin asut? jos olisit lähimaillakaan auttaisin henk. kohtaisesti.
Ps. älä pelkää epäonnistumista. Jos ei opettajat suostu, kirjoita tänne... etsitään ratkaisu!!!
Asenne on kohdallaan. Kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen. Mikäli hivenen rehtoria jännität. Niin voi lähestyä häntä myös sähköpostilla. Saa ainakin asian sanotuksi/kysytyksi. Turhan usein olen nähnyt ikäistesi kaljapullojen ääressä....tuhoamassa tulevaisuuttaan....
Eli, tuohon ensimmäiseen kirjoittajaan viitaten, asun Kotkassa.
Kiitos noista viesteistä, ne kannusti, meinasin ihan käydä itkemään. :D
Juu, tuo sähköposti olis ihan hyvä idea, pitää kaivaa se osote tuolta jostain sitten kun koulu alkaa... Ja katson saisinkohan ne kamut mukaan.
Pitäishän jostain sitä materiaaliakin "pölliä" eli kankaita tai vanhoja vaatteita :)
Enpä tiedä, seiskalla kun olen (luokalla siis, seitsemännellä luokalla) meillä on useat päivät kolmeen... Ja välituntisin ei ole aikaa... Ja lukkarit vaihtuvat n. kuukauden välein... Ja sitten vielä sekin, että pitäisi kysyä neuvoa opelta, että miten ne langat laitetaan niihin koneisiin. Pitäisipä nyt vain odottaa koulun alkua... Ei vaan millään jaksaisi... No, se ei ainakaan olisi tulevaisuuden tuhoamista :)
Minähän se idean isä olen(tai siis äiti, sillä olen tyttö) joten olen vastuussa oikeastaan kaikesta...
Kiitos neuvoista, kiva olisi jos lisää tulisi :D
Esim. Mitä laitan siihen sähköpostiin?
ole käsitöitä? Ja ompelukonekortinhan olet suorittanut jo kolmannella...!?
Suurin ongelma on ehkä ajankäyttö. Rehtori / käsityöope eivät mielellään anna lupaa käyttää koulun koneita kouluajan ulkopuolella.
Välitunti on aivan lian lyhyt aika.
Tarkistapa ( kysy vaikka siltä käsityöopelta ) onko paikkakunnallasi käsityökoulua. Siellä käy 10 - 18 vuotiaat ( enimmäkseen tytöt ) tekemässä kaikkea käsitöihin liittyvää kerran viikossa ( tiettynä iltana ). Toki siellä tehdään paljon muutakin kuin ommellaan, mutta siellä opet ovat yleensä joustavampia ( eli voisit mennä vaikka tuntia aikaisemmin tekemään omia juttujasi ).
Materiaalit eivät ole ongelma. Kaikenlaisia nappeja ja nauhoja samoin kuin vaatteitakin löytyy kirppikseltä alkaen 10 stn!!!
Olisiko ystäväpiirisi äideissä joku ompelutaitoinen, joka antaisi opastusta ja koneen käyttöönne?
Alahan suunnitella ja ideoida. Pääset kyllä toteuttamaan ideasi, kunhan otat asioista selvää...
Kyllähän meillä on jo kösitöitä, muttemme saa tehdä ikinä omia hommiamme, vaan aina opettajan kaavan mukaan. Eli jos ompelemme, kangas leikataan itse, ja kaavat asetetaan. No, teenpähän nyt niitä suunnitelmia...
Kiitos kaikille!!
Sähköposti koulujen henkilökunnalle on yleensä muotoa [email protected], eli esimerkiksi siellä Kotkassa [email protected]. Rehtorit, opettajat, yms, ovat kuitenkin kaupungin palkkalistoilla, joten kaupungin puolesta on myöskin ns. työsähköposti. Mikäli et muista rehtorisi nimeä, niin käy vaikka koulusi kotisivulta tarkistamassa asia :) Helpoiten pääset, mikäli et suoraa osoitetta muista menemällä www.kotka.fi -> koulutus ja opiskelu -> peruskoulutus ja valitset vaan luokka-asteen ja oman koulusi listasta :)
Tsemppiä sinulle. Sinulla on asenne kohdallaan. Kaikkea hyvää myös tulevalle vuodelle.
Terv. kouluavustaja pohjoissuomesta
Itsekin ikäisenäsi harrastin "vanhojen kamojen uudistamista". Lähinnä vaatteiden. Aina en tarvinnut edes ompelukonetta. Esim. ostin tavalliset farkut (ilman kulutuksia, kimalluksia, merkkejä, tms.) kirpparilta halvalla...tietysti itselleni sopivat...sitten niistä ehostin itselleni lempifarkut. Ja kun jäivät pieneksi myin kirpparilla eteenpäin ja olivat ensimmäisten ostettujen tavaroiden joukossa. Joku muukin taisi siis niistä tykätä ;)
Ko. farkkuihin tein muutoksia, esim: olivat korkeavyötäröiset, joten poistin vyötärökaitaleen (vyön kohta) kokonaan ja jätin reunat hapsuiseksi (ei tarvi ompelukonetta), kulutin farkkuja itse (hiekkapaperilla), poistin toisen takataskun (jäi tummempi kohta, joka olikin tarkoitus), ompelin farkkuihin merkkejä käsin (neula ja lankaa). Äitini ei kyllä ollut näihin housuihin kovinkaan ihastunut, mutta itse tykkäsin niistä tosi paljon.
Tsemppiä sinulle ideasi toteuttamiseen!
Onko teillä sellaista paikkaa,jossa nuoriso viettää aikaa iltaisin,nuorisokahvila, srk-kerho tms jossa on nuoriso-ohjaaja mukana. Esittele ideasi siellä,saatat saada mahtavan vastaanoton. Entäs jos kysyisit työväenopistoa mukaan, tyyliin äidit ja tyttäret...ihanaa,uskalla uskaltaa!
Katotaas....http://www.kotka.fi/index.asp?link=512
eti tuolta! ONNEA!
Äidit ja tyttäret? Vanhemmat on eronnut, anteeksi vain. Nuorisotoimintaa ei täällä näin näy... ja ehkäpä harrastan vain koristelua, katsotaanpa nyt...
taa, voithan tehdä käsitöitä kotona. Kyllä äitisi varmasti antaa sinun käyttää ompelukonettaan.
jos ei suostu nukkekotiaskartelijoille myy www.dolores.fi erikoisliimoja eli saa kankaan reunan riispaantumattomaksi, liimaantuu vuorokaudessa paikoilleen, mutta liima sallii liikuttelun esim. jos kiinnittaa pieniä sydämmiä, perhosia tai muita asuihin ja siellä on myös pieniä kangaspaloja myynnissä.
Jos koulu ei lainaa konetta, käsin voi koittaa saada jotain aikaiseksi....
siis sitä alkuperäistä ideaa. työlästä se oli joten sen takia jätin ite kesken mut toivon et joku muu on vähän "reippaampi".
Ehkä jo oletkin ratkaissut miten etenet uuden harrastuksesi parissa, itse taisin olla sinun ikäisesi, kun aloin vaan ihan käsin ompelemalla työstää erilaisia pikku ötököitä ja myöhemmin sain nukeista ammatin! Kannatettava ajatus, että otat yhteyttä rohkeasti vaikka koulusi käsityöopeen. Tsemppiä!