hei mulla on tosi ikävä vaiva joka syö minua paljon. Mulla on aina ollut huono itsetunto yli 30v ja nyt mä arvostelen aina tekemisisäni että olisi voinut sanoa jonkun asian fiksummin tai tehdä paremmin, se on kamala kierre ja siksi mielelläni makaankin sängyssä mutta sittenkin arvostelen itseäni kokoajan, mun ajatukset jotenkin kiertää samaa rataa vaikka kuinka yritän keskittyä muuhun. Olen jutellut asiasta muutamille ihmisille tästä, meuvoksi olen saanut että mene pelin eteen ja sanoa sitten että olen hyvä ja kelpaan sellaisena, mutta kun tuon teen ei se tunnu miltään, ikävää tämä itesensä aliarvioiminen tai miksi sitä kutsutaan, jostain pitäsisi saada positiivista voimaa!
tautini nimi???
oireet
4463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattas käydä kysymässä ammattilaiselta tota?
Vaikkka terv.keskuksessa tai mielenterveystoimistossa.
oikotietä. Tee niinkuin ystäväsi neuvoivat, mikään muu siihen ei taida auttaa...ehkä.
Sitä on vaan pakko uskoa itseensä. Se on jokaisen ymmärrettävä itse. Se on samanlainen asia kuin syöminen, ilman syömistä ei kauaa elä.
Nyt vaan joka aamu vaikka kuinka paskalta tuntuisi, alat toistamaan lausetta tästä tulee ihana päivä, minä teen tästä ihanan päivän, en kai halua olla luuseri? No en! Voisin olla luuseri kyllä, mutta kun en ole! Teen parhaani. Hyvä oloni on minusta kiinni! En voi vaikuttaa muihin mutta siihen mitä itse teen voin vaikuttaa.
Sun täytyy siis aktivoida syyllisyyden ja huonommuuden tunnettasi niin paljon et lopulta et yksinkertaisesti kestä toimia "luuserilla" tavalla. Paskalla ololla on aina joku tarkoitus. Haluatko paskasta olosta pois? onni tulee vaivan näöstä. Ja näin ollen koskaan ei voi olla liian hyvä olo, sillä silloin ei tarvitsisi enää tehdä mitään ja näin ollen tippuisi taas taivaista alas. Sun tarvii vaan kehua niin paljon itseäsi ettet kestä ristiriitaa jonka aiheutat tekojesi ja ajatustesi välillä. Kässäsitkö? :)
Esim. kun toistat em. lauseita ja alitajunnassa silti huomaat makaavasi vaan sängyssä, tulee todella vittuuntunut ja paska olo. Alitajunta alkaa syynään et mitä vittua, mä makaan vielä sängys ja silti sanon itselleni et olen mahtava!
Elikkä sun täytyy vaan niin kauan jatkaa sitä itsesi kehumista mahtavaks ettet kestä enää. Sanan mahtava ym. positiivisen tulee olla vallitsevampi/voimakkaampi ajatuksissasi kuin alitajuntasi huomautukset todellisesta sen hetkisestä tilanteesta.
kun luin kirjoituksesi!!! En todellakaan halua elää näin että kokoajan mollaan itseäni ja mietin että kuin nolla olen. Voiko tuo typerältä tuntuva itsensä kehuminen tuottaa tulosta vaikka sen hokeminen tuntuu pilkalta? Miksi tälläistä täytyy olla ja kun se haittaa jokapäiväistä elämää. Vaikka teen jotain hyvää niin vähättelen tekojani jne eli oravanpyörä taas pelaa.
Minulla on itselläni ollut samanlaisia ajatuksia koko elämäni, olen yli 40v. Minua on auttanut tunteiden purkaminen psykologin luona. Siellä saa uudenlaista näkökulmaa ongelmiin. Myöskin mielialalääkitys on käytössä. Elikkä tk:n kautta lähete tk:n psykologille. Tsemppiä!