Olen 27-vuotias naisihminen, löysin tämän palstan vasta tänään. Monet kirjoituksenne tuntuivat hyvin tutuilta, koska minäkin olen todella yksinäinen.
Minulla on korkeintaan 1-2 ystävää, hekin hyvin kaukana ja kiireisiä. Kotikaupungistani en tunne ketään, vaikka tämä on Suomen vilkkaimmin kansoitettua aluetta. Töissä juttelen paljonkin ihmisille, mutta sen jälkeen kun noin vuosi sitten erosin, olen viettänyt lähes kaiken vapaa-aikani yksin. Kuuntelen musiikkia, kirjoitan, katselen leffoja, mietin paljon kaikenlaista ja vain oleilen. Kaipaankin yksinoloa ja nautin siitä ajoittain, mutta koska se on yhä enemmän ja useammin ainoa vaihtoehtoni, se on kääntynyt minua vastaan ja vie nyt voimiani sen sijaan, että lataisi akkuja.
Olen hyvin onneton näin, koska en ole perusluonteeltani mikään erakko, en oikeastaan ujokaan. Masennusta olen sairastellut melkein kymmenen vuotta, mutta minua sanotaan silti iloiseksi ja nauravaiseksi persoonaksi. Kyllähän minulla huumorintajua ja vahvuuttakin on, mutta toisaalta olen hyvin herkkä ja tunteellinen ja koen nykyisen tilanteeni hyvin raskaaksi. Pelkään, että vuodet kuluvat, eikä tilanteeseeni tule parannusta, koska en osaa repäistä itseäni irti tästä kylmyydestä.
Kaipaan myös toisen elävän olennon fyysistä kosketusta ja läsnäoloa, juttutuokioita, asioiden jakamista, sisäpiirijuttuja ja omaa huumoria, ihan arkista seuraakin... Kaikkea sellaista lämmintä, mitä syntyy kahden toisistaan kiinnostuneen, toisensa tuntevan ja toisistaan välittävän ihmisen välille. Vähempikin riittäisi, edes muutama peruskaveri, joka joskus soittaisi ja pyytäisi kirppikselle, kahville, katsomaan kiinnostavaa bändiä tai leffaa...mitä tahansa. Minä en ole kenellekään tärkeä, eikä juuri kukaan ota minuun oma-aloitteisesti yhteyttä.
Tämä ei ole mikään seuranhakuilmoitus, mutta jos koet, että haluaisit tutustua, lähetäpä mailia osoitteeseen: [email protected]
Minulla on korkeintaan 1-2 ystävää, hekin hyvin kaukana ja kiireisiä. Kotikaupungistani en tunne ketään, vaikka tämä on Suomen vilkkaimmin kansoitettua aluetta. Töissä juttelen paljonkin ihmisille, mutta sen jälkeen kun noin vuosi sitten erosin, olen viettänyt lähes kaiken vapaa-aikani yksin. Kuuntelen musiikkia, kirjoitan, katselen leffoja, mietin paljon kaikenlaista ja vain oleilen. Kaipaankin yksinoloa ja nautin siitä ajoittain, mutta koska se on yhä enemmän ja useammin ainoa vaihtoehtoni, se on kääntynyt minua vastaan ja vie nyt voimiani sen sijaan, että lataisi akkuja.
Olen hyvin onneton näin, koska en ole perusluonteeltani mikään erakko, en oikeastaan ujokaan. Masennusta olen sairastellut melkein kymmenen vuotta, mutta minua sanotaan silti iloiseksi ja nauravaiseksi persoonaksi. Kyllähän minulla huumorintajua ja vahvuuttakin on, mutta toisaalta olen hyvin herkkä ja tunteellinen ja koen nykyisen tilanteeni hyvin raskaaksi. Pelkään, että vuodet kuluvat, eikä tilanteeseeni tule parannusta, koska en osaa repäistä itseäni irti tästä kylmyydestä.
Kaipaan myös toisen elävän olennon fyysistä kosketusta ja läsnäoloa, juttutuokioita, asioiden jakamista, sisäpiirijuttuja ja omaa huumoria, ihan arkista seuraakin... Kaikkea sellaista lämmintä, mitä syntyy kahden toisistaan kiinnostuneen, toisensa tuntevan ja toisistaan välittävän ihmisen välille. Vähempikin riittäisi, edes muutama peruskaveri, joka joskus soittaisi ja pyytäisi kirppikselle, kahville, katsomaan kiinnostavaa bändiä tai leffaa...mitä tahansa. Minä en ole kenellekään tärkeä, eikä juuri kukaan ota minuun oma-aloitteisesti yhteyttä.
Tämä ei ole mikään seuranhakuilmoitus, mutta jos koet, että haluaisit tutustua, lähetäpä mailia osoitteeseen: [email protected]
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä kaupunki se onkaan, missä asustelet?
Helsinki Helsingfors
:)
Oletko saanut jo paljonkin vastauksia ja etsitkö nyt ainoastaan sieltä helsingistä ystäviä ym.. porukkaa?
Olen saanut jo useamman vastauksen. Olisi kiva saada jokunen tuttava myös omasta kotikaupungista, mutta toki tutustun mielellään kiinnostaviin ihmisiin muualtakin.
mitä siinä saatana valitat jos sulla kerran on pari kaveria? mulla ei oo, eikä oo koskaan ollutkaan. en mie valita, mutta kyrsiihän se, ;)
Aina voi asiat olla vielä pahemmin, pahemmin kuin minulla tai sinulla. Silti minun suruni on ihan aitoa ja minulla on siihen oikeus niin kuin kaikkiin muihinkin tunteisiin. Sinulla on oikeus lopettaa tekstin lukeminen, jos siitä tulee sinulle paha olo. Sitä en todellakaan kenellekään halua, päinvastoin. Toivon, että olosi helpottaa pian. :)
No lähde sinä miun kanssa vaikka kahville, kun näytetään samassa kaupungissa asuvan :)
Naisille toi seuranhaku on niiiiin helppoa. Jos toi ilmoitus olisi ollut miehen tekemä, niin tuskinpa vastauksia olisi tullut kasapäin.