Äitini oli 14.v kun mut synnytti, aluksi olimme asuneet äitini kanssa lastenkodissa josta muutimme mun olessa 2.v omaan auntoon.
Äitellä alkoi sitten nuoruus ajan riennot kiehtomaan ja kävi harvase ilta diskoisa ym. kaupungilla pyörimässä, meille hän aina talutti ties ketä jätkän röntystä.
Elin lapsuuteni viinan ja kymmenien eri jätkien seurassa jotka kaikki olivat lapsia itsekin.
Kukaan ei huomannu mun tuskaa, kun pelonsekaisin tuntein odottelin äitee yöllä tuleeko se ollenkaan kotiin vai onko kuollut.
Itse olen nyt 13.v ja onneksi äiti on ruvennut rauhoittumaan, kun rakastui syksyllä mieheen, jonka kanssa menevät naimisiin kesällä.
Äiti odottaa mulle nyt pikkusisarta josta olen erittäin iloinen.
Ilkeetä se on sanoo, mut musta tuntuu, että mulla olis ollu parempi lapsuus jos mut olisi adoptoitu, en varmaan olis joutunu näkeen viinaa, huumeita ja väkivaltaa joka kohdistui välillä muhun itseenikin.
Onnex nyt on kaikki hyvin ja äiti on jättänyt juhlimisen, äiti täyttää ensikuussa 28.v ja mä oon samanikäinen kun äiti alkoi mua odottamaan.
Itsestäni tuntuu etten olis näin nuorena valmis äidiksi, itse olen suunnitellut, että perustan perheen vasta 30 vuotiaana, kun on nähnyt tarpeeksi maailmaa ja valmis asettumaan paikoilleen.
Äitellä alkoi sitten nuoruus ajan riennot kiehtomaan ja kävi harvase ilta diskoisa ym. kaupungilla pyörimässä, meille hän aina talutti ties ketä jätkän röntystä.
Elin lapsuuteni viinan ja kymmenien eri jätkien seurassa jotka kaikki olivat lapsia itsekin.
Kukaan ei huomannu mun tuskaa, kun pelonsekaisin tuntein odottelin äitee yöllä tuleeko se ollenkaan kotiin vai onko kuollut.
Itse olen nyt 13.v ja onneksi äiti on ruvennut rauhoittumaan, kun rakastui syksyllä mieheen, jonka kanssa menevät naimisiin kesällä.
Äiti odottaa mulle nyt pikkusisarta josta olen erittäin iloinen.
Ilkeetä se on sanoo, mut musta tuntuu, että mulla olis ollu parempi lapsuus jos mut olisi adoptoitu, en varmaan olis joutunu näkeen viinaa, huumeita ja väkivaltaa joka kohdistui välillä muhun itseenikin.
Onnex nyt on kaikki hyvin ja äiti on jättänyt juhlimisen, äiti täyttää ensikuussa 28.v ja mä oon samanikäinen kun äiti alkoi mua odottamaan.
Itsestäni tuntuu etten olis näin nuorena valmis äidiksi, itse olen suunnitellut, että perustan perheen vasta 30 vuotiaana, kun on nähnyt tarpeeksi maailmaa ja valmis asettumaan paikoilleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olisin tuossa tilanteessa mennyt puhumaan sossulle. Toivotaan, että muut teiniäidit eivät ole samallaisia, vaan osaavat huolehtia lapsistaan kunnolla... sääliksi käy samanlaisia lapsia, kuin sinä.. :(
Ärsytti tuo ajattelematon tokaisusi, että "sinuna olisin mennyt puhumaan...."
Ei lapsen tarvitse tietää, että nyt pitää mennä puhumaan sossulle. Ei lapsi voi, ainakaan välttämättä, tietää, kuka voisi auttaa.
--tuli olo, että ihmettelet tosissasi, miksei kirjoittaja, lapsena, ole puuttunut tilanteeseensa.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle alkup. kirjoittaja!
Tarinasi on aivan järkyttävä onneksi olet selvinnyt siitä kumminkin hyvin ja vaikutat todella järkevältä 13 vuotiaaksi. Mutta ajattele asian valoisaa puolta jollet olisi itse kokenut tuollaista lapsuutta niin ymmärtäisitkö esim. nyt miten lapseen vaikuttaa vaikkapa äidin alkoholin käyttö ja irtosuhteet. Olen sitä mieltä että kaikessa on tarkoituksensa esim. jos joutuu koulukiusatuksi, on alkoholisti perheen lapsi jne.. niin kyllä pitäisi ainakin itse älytä antaa lapasilleen parempi lapsuus kun mitä itse on saanut. Esim sinä uskon että sitten joskus kun perustat perheen siitä tulee aivan ihana juuri siksi että olet ite kokenut niin kovia (en tarkoita etteikö muillakin voisi olla ihana perhe)..
"Toivotaan, että muut teiniäidit eivät ole samallaisia, vaan osaavat huolehtia lapsistaan kunnolla..."
Vastuuttomia vanhempia on teinissä sekä vanhemmissa.
Ikävä tosiasia on ettei kaikista ole vanhemmiksi ja vielä ikävämpi tosiasia on se, että monilla teineillä on elämä kesken ja kaikki bileet ym alkaa kiinnostamaan jossakin vaiheessa, mutta älä sinä huolehdi siitä, että kaikki teiniäidit olisivat samanlaisia. ;)