Lähes jokaisella meidän kolmekymppisten vanhemmilla on velaton OKT, kesämökki, uusi auto ja vielä rahaa sukassa vanhanaikaisesti ilmaistuna myös "pahan päivän varalle"
Etelässäkin rumppaavat tuon tuosta.
Aivan keskituloiset palkansaajat.
Kuinka he ovat sen tehneet? Korotkin olivat 80-90 luvuilla korkealla vs. nykypäivä.
Kuinka tämä tilanne on näin kääntynyt että nykynuorilla ei ole 50- vuotiaina edes velatonta ensiasuntoa?
Hgin keskustakaksiota maksellaan seuraavat 30 vuotta eivätkä rahat tahdo riittää siihenkään.
Kyllähän elämässä muutakin olisi kiva hankkia kuin asunto joka on luonnollisesti välttämättömyys.
Nykynuoren silmin tuntuu kaukaiselta ajatukselta että kodin lisäksi 20- vuoden kuluttua olemme siinä ohella hankkineet ja maksaneet myös kesäasunnon. Niidenkin hinnat ovat aivan käsittämättömissä lukemissa.
Mikä tässä kaavassa on muuttunut?
Etelässäkin rumppaavat tuon tuosta.
Aivan keskituloiset palkansaajat.
Kuinka he ovat sen tehneet? Korotkin olivat 80-90 luvuilla korkealla vs. nykypäivä.
Kuinka tämä tilanne on näin kääntynyt että nykynuorilla ei ole 50- vuotiaina edes velatonta ensiasuntoa?
Hgin keskustakaksiota maksellaan seuraavat 30 vuotta eivätkä rahat tahdo riittää siihenkään.
Kyllähän elämässä muutakin olisi kiva hankkia kuin asunto joka on luonnollisesti välttämättömyys.
Nykynuoren silmin tuntuu kaukaiselta ajatukselta että kodin lisäksi 20- vuoden kuluttua olemme siinä ohella hankkineet ja maksaneet myös kesäasunnon. Niidenkin hinnat ovat aivan käsittämättömissä lukemissa.
Mikä tässä kaavassa on muuttunut?
Vastaukset 75
Vanhimmat
töitä. Ja töitä tehtiin eikä lusmuiltu tyhjän panttina. Oli kunnia-asia olla töissä. Nyt otetaan vain selvää, mitä tukia on mahdollisuus saada ja miten voi pysyä erossa töistä. Siinä se syy!
Itsekin olen 30 kymppinen ja oma on asunto.
Ohessa on pieni avautuminen nyky-yhteiskunnasta kokemusteni ja havaintojeni perusteella.
Kaikki on muuttunut ja varsinkin työelämä on ihan päin persettä nykyäään... pitää tehdä rahaa aina vain enemmän ja se revitään tekijöiden selkänahasta (pörssi, globalisaatio, ...)jne. Tämä suuntaus on vasta alkua.
Itsekin olen ollut työelämässä jo 2 eri yt-neuvotteluissa mukana ja varmasti tulen vielä kokemaan työurani aikana monet neuvottelut. Kummankaan yrityksen talous ei ole ollut kuralla, mutta tulosta täytyy tehdä vain aina enemmän (viime vuoden liikevaihto + 20%, jota ei peilata markkinatilanteeseen yms.)..
Tästähän seuraa se, että ei jaksa sitoutua töihin kun ei ole molemminpuolista rehellistä arvostusta ja kunnioitusta.
Yhteiskunnassa on muutenkin menossa selkeä myllerrys. Keskiluokka pienenee ja tulee "ylä- ja ala-aste" optio -keisarit ja vuokratyöläiset. Päättäjät eivät asioita taida nähdä tai eivät halua, kun oman edun tavoittelu ajaa etusijalle.
Jatkuva epävarmuus on myöskin raastavaa ja yhteiskunnan ongelmat lisääntyvät kun helpotetaan oloa viinalla ja nyrkillä? Kustannustehokasta pitkällä aikavälillä?
Ei jaksa enempää kirjoittaa...
KAIKKI ON MUUTTUNUT. ja HUONOON suuntaan valitettavasti. itse olen 30vuotias myös, enkä vois kuvitellakkaan että 50 vuotiaana omistaisin tilavan ja velattoman asunnon kesämökin. senpä vuoksi olemme katsoneet viisaamaksi asua vuokralla toistaiseksi. uusi auto meillä on ja moottoripyöräkin on. asuntoa ei näillä hinnoilla osteta, ei kiinnosta niukka elämä 20-30 vuodeksi eteenpäin. ei se oma asunto ole se tärkein asia elämässä (ainakaan näillä hinnoilla)!
Sen oman asunnon voi sitten ostaa, kun joskus jää eläkkeelle. Sen saa sieltä maalta kohtullisella hinnalla. Näillä hinnoilla ei ole mitään mahdollisuutta pääkaupunkiseudulla.
velaton kesämökki. Rakensin sen viime kesänä. Velkaa tästä kämpästä mulla on 102.000€. 4H K S KHH KH Erillinen wc. Kämppä vantaalla. Lisäksi omistan lapista 1/6 lomaosakkeen 150m2 kelomökistä. Ikää on jotakuinkin 32v. ja kaikki itse hankittu. Eikä tulisi edes mieleen tehdä tiliä näillä kiinteillä omaisuuksillani. Kyllä tili tehdään ihan muulla tavoin, kun kiinteätä myymällä.
hartiapankki.
50-luvulla kävin töissä klo 7-16, lauantaisin
7-12.
Sitten pikainen syönti ja omalle rakennukselle.
Siellä vähintään puoleenyöhön myös pyhisin.
Viikonloppuisin jaoin myös sanomalehtiä ja mainoksia.
Sitä 3 vuotta, sitten vähän helpotti, oli enää
leipätyö ja kesämökin ja veneen rakentaminen, ehti
vaikka painoi vaan ilta 21:een.
Katson ansainneeni taloni.
Mutta kuinka moni nykynuori tuohon rääkkiin
nykyään suostuisi?
Ei kukaan, siksi jää talokin saamatta.
Älä valehtele, ei 50-luvulla mitään mainoksia jaettu.
Vanhempiemme aikaan rahamarkkinat olivat täysin erilaiset, markkaa säädeltiin kotimaan rahapolitiikalla joko devalvoimalla tai revalvoimalla. Inflaatio oli huomattavasti korkeampi kuin nykyisin ja söi sen takia lainapääomia nopeammin pois koska rahan ostovoima heikkeni eli arvo aleni. Tämä on se syy miksi noina aikoina kannatti pitää lainaa ja maksaa sitä nopeasti pois. Ehkä myös verotuksessa sai vähentää enemmän lainojen korkoja kuin nykyisin.
Kyllä meilläkin tulee olemaan. Vaikka laina olisi nyt 20-30 vuotinen, ja takaisinmaksu tuntuisi vievän kaikki rahat, tulojen kasvun ja inflaation myötä laina on kuitenkin käytännössä maksettu 10-15 vuodessa. Ja koska elintaso on noussut, se vanhempien osakkeen tai omakotitalon neliöt voi kertoa kahdella, sen verran asumismukavuus vuosien saatossa tulee lisääntymään.
ei ole, nyt yleistät taas liikaa.
Ja surkeasti olet hommasi hoitanut, jos et 50-kymppiseksi ole saanut omaa asuntoa hommattua, itselläni on niitä tämänhetkisellä tahdilla (nyt 31v.) 40-kymppiseksi tultaessa 4-6 velattomana.
Nyt yksi velaton "oma" asunto. Ja kaksi vuokralla (velkaa niistä yhteensä noin 35-40% arvosta). Ensivuonna pitäisi saada yksi lisää.
Ja alkuperäiseen aiheeseen:
Se mitä olen omien vanhempieni kanssa jutellut, niin 1970-luku oli hyvä aika ostaa asunto, inflaatio söi lainapääomaa hurjalla tahdilla ja maksaminen oli helppoa jos selvisi muutamasta ensimmäisestä vuodesta. Nykyään vähäinen inflaatio ei auta asuntovelallisia.
Ja se on myös tosiasia, että asuinpinta-ala/asukas on noussut huimasti muutamana viimevuosikymmenenä, eli siinäkin on lisää maksamista.
Jännä kuinka pessimistisiä osa omasta ikäluokastanikin on, itse näen tulevaisuuden valoisana, mutta se kun on vain luonnekysymys.
Nuorilta perheiltä rahat suurille ikäluokille, jotka ovat saaneet tontit ja asunnot lähes ilmaiseksi. Nyt ne voivat vähän myydä omaisuuttaan nuorisolle kuplahinnalla ja rällätä eläkkeellä.
Suuret ikäluokat ovat saaneet aikaiseksi keinotekoisen "tonttipulan", jota he vaalivat kaikin keinoin. Tämä "edunvalvonta-mafia" muodostuu juuri näistä suurten ikäluokkien edustajista (kaavoittajat, poliitikot, rakennusyrittäjät, pankkiirit, välittäjät, maanomistajat jne)
Kaiken tämän lisäksi, että he ovat saaneet kaiken omaisuuden lähes ilmaiseksi (vs. nykyinen hintataso), heidän työ on ollut helppoa ja pysyvää ilman jatkuvaa pelkoa pätkätöistä!
Olet täysin oikeassa. Itse maksoin oman rivitaloasuntoni Espoossa seitsemässä vuodessa tavallisen duunarin palkoilla, eikä tehnyt tiukkaa edes. Ostin -78. Jään pian eläkkeelle ja muutan maalle jossa on vapaa-ajanasunto jo valmiina. Laitan Espoon asunnon myyntiin pian ja uskoisin saavani siitä hyvän hinnan.
Näin täälläkin. Pari kämppää pääkaupunkiseudulla meilläkin ja kummatkin ostettu markka-aikana. Olemme olleet ihan tavallisia duunareita ja silti okt Espoossa ja kohtuullisen kokoinen osake Helsingin keskustassa. Laskeskelin tuossa, että rahaa tulee yli miljoona euroa kun laitetaan ne myyntiin. Aikoinaan maksettu reippaasti alle puolimilliä markkaa. Ensi vuonna aikomus jäädä varhaiseläkkeelle (58v) ja sitten vaimon kanssa nauttimaan rahoista Espanjan rannoille. Jää meille onneksi vielä kesäpaikka Hämeeseen!
Eli kiitos vaan teille akateemiset lapsiperheet kun rahoitatte meidän sukupolven elämisen. Joudutte maksamaan niitä asuntojanne koko ikänne ja eläkkeellekään ei ole mitään asiaa alle 65v.
että oikein teille porvarien penikat. Aina on Suomessa duunaria lyöty ja riistetty. Nyt on duunarien aika riistää näitä köyhien porvarien penikoita ja ottaa niiltä rahat pois asuntokaupan kautta! HAHAHA!
joku kirjoittaa 35v. päästä. Uskokaa tai älkää.
Olen porvari ja nuori 32v. Omalla työllä ansaittuna velaton 6h kämppä, kesämökki, auto, metsää sekä 1,5 kilometriä järvenrantaa. Omalla työllä, en perimällä. Sun iässäs tulen olemaan hyvin paljon vauraampi, kuin tollanen duunari.
On nimenomaan suuret ikäluokat, heille kaikki on tullut valmiiseen pöytään.
-Pysyvä työ (yli miljoona julkisen sektorin työpaikkaa, eli PYSYVIÄ paikkoja. Nyt kun nämä pullamössöt eläköityvät niin paikkoja lopetetaan reippaasti, eli suuri osa pullamössöistä on ollut suojatyöpaikassa)
-ei tarvinnut sotia, kuten heidän vanhempansa
-lähes ilmaiset asunnot ja tontit (eli ei pajon haitannut jos korot vähän nousi joksikin aikaa kun kämpät melkein ilmaisia)
-työtahti on ollut todella löysää (ei kännyköitä, tietokoneita)
-isot perinnöt
Koulujakaan ei tarvinnut käydä. Pelkällä kansakoululla on hyvin pärjäilty.
1.Lainaa myönnettiin kai tuolloin max.8-10 vuodeksi,joka oli sidottu johonkin muuttumattomaan 8 %:n peruskorkoon-tosin inflaatio laukkasi 70-luvulla jossakin 15 %:ssa ja palkat nousivat samaa tahtia.
2.Asuntolainojen korot pystyi lisäksi tuolloin vähentämään lähes kokonaisuudessaan verotuksessa.
3.Kaikilla oli varmat ja pysyvät työpaikat.Töihin pääsi kansakoulun papereilla.
Näin juuri oli. Kerrankin joku, joka tietää jostain jotain tällä palstalla.
tuo kohta 1. on se "syy" miksi asunnot oli helppo hankkia. Eli Inflaatiota alhaisempi korkotaso, johon pankit oli pakotettu valtiovallan toimesta. Eli puhdas sääntelytalous.
Tässä hommassa oli häviävänä osapuolena ne jotka koittivat säästää rahaa, kun inflaatio söi säästöjä nopeammin kuin korkoa tuli. Eli nurinkurista, miksi joku halusi edes säästää?
Tämä puuhahan ei olisi onnistunut ilman muutaman vuoden välein tapahtuvaa devalvaatiota.
Kysykääs suurilta ikäluokilta, että matkustivatko he esimerkiksi ulkomailla 1970-luvulla (muualla kuin neuvostoliitossa) ja minkälaisella kurssilla jatkuvasti devalvoitavaa markkaa vaihdettiin ulkomaanvaluuttoihin...
Olihan silloin ne suuret ja kuuluisat Keihäsmatkatkin.Porukka makasi koomassa jo lentokoneessa ennen laskeutumista Las Palmasiin...
tehtiinkin samallatavalla ja samalla ostovoimalla kuin tänäpäivänä.
Silloin se oli enemmän harvojen herkkua, maksoi mansikoita ja oli ennemminkin status-asia. Sillä hyvin harva oli tukholmaa pidemmällä käynyt. Nykyään kymmenet, ellei jo sadat tuhannet suomalaiset käyvät esim. thaimaassa joka vuosi, ja ostovoimaa euroissa riittää. Eli 1970-luvulla oli mahdollisuus ostaa asunto helposti inflaation ja devalvaatioiden avulla, muutta sitten niiden ulkomaalaisperäisten tavaroiden/palveluiden kustannuksella.
Nykyään asunto on kovan työn takana, mutta muu kuluttaminen ja ulkomaanmatkat jokapäiväistä arkea.
Silloin ennen oli töitä kaikille kynnelle kykeneville.
Nyt jos töitä on niin tavallinen ihminen ei edes ymmärrä mitä kaikkea työnhakuilmoituksessa vaaditaan ja sanotaan...
Muut työt ovat sitten sellaisia, että nykyhinnoilla ei ole mahdollista, että pakollisten menojen jälkeen jäisi ielä asuntoon. Ja niitä pakollisia on enemmän kuin ennen.
Toisinsanoen: elintaso on parantunut vain osalla kansaa.
menee. Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan. Minulla menee hyvin. Jos ei pysy kehityksen kärryissä, voi hypätä niistä pois. Se on jokaisen oma valinta.
Kaavassa on muuttunut se, että Kekkosen aikaan lainaa ei jaettu holtittomasti. Urkki tiesi mistä varallisuus kertyy ja tiesi senkin, ettei velaksi pidä elää.
Hinnat ovat nousseet pilviin holtittoman leväperäisen lainanannon seurauksena.
No mökkien hinnat nousevat tietty tonttipulan vuoksi, kaikki rannat kun on jo osapuilleen rakennettu.
hinnat ennenkin nousivat ja suht paljon nousivatkin, mutta kun inflaatio juoksi vieläkin nopeammin, niin siinä oli lainan-ottajalla helpot ajat.
No nousivathan ne muutaman prossan vuodessa, mutta elintaso nousi koko ajan, koska palkat nousivat vielä enemmän.
Oleellista oli se, ettei lainaa annettu kuin max 10-15 vuodeksi (tuo 20 vuotta, minkä aloittaja kertoi, on liioittelua ja kertoo aloittajan nuoresta iästä).
Nyt neukkuläävään annetaan lainaa vaikkapa 40 vuodeksi, mikä nostaa hintoja, sillä tuulipukukansan prosenttilaskutaito on korkeintaan samalla tasolla terävän maatiaiskissan kanssa.
ja sääntelytalous joka koski lainojen korkoja on koko asian ydin.
Kävin katsomassa 1970-luvun inflaatiokehityksen.
1971 6,5%
1972 7,1%
1973 11,7%
1974 16,9%
1975 17,8%
1976 14,3%
1977 12,7%
1978 7,6%
1979 7,5%
1980 11,6%
Eli jos oletetaan että palkkakehitys on ollut inflaation mukaista (yleiseti ajateltna palkkakehitys on inflaatiota suurempi, johtuen tuottavuuden kasvusta) Niin henkilö joka sai vaikkapa 1971 1000mk/kk palkkaa, niin hän sai samasta työstä 1980 palkkaa 2917mk/kk.
Tämä yhdistettynä sääntelytalouteen, jossa pankit joutuivat lainaamaan rahaa alle inflaatio-vauhdin, teki sen että valkaa kannatti otta (jos sai) ja ostaa asunto. Sillä ajattele kuinka helppoa on maksaa lainaa pois asunnosta jonka hinta on ollut vaikkapa 50000mk. vuonna 1971, kun markkamääräiset tulosi ovat nousseet jokavuosi 10-20% ja lainan nimellismäärässä ei tapahdu nousua (vaan lyhennyksen verran laskua). Eli tämä inflaatio on se oikea salaisuus miksi suuret ikäluokat ovat asuntonsa pystyneet ostamaan.
se, ettei lainaa annettu kuin 10-15 vuodeksi. Älä nyt unohda tätä tärkeää seikkaa!
Tuulipukukansa näet maksaa asunnoistaan juuri sen, mitä he niihin lainaa saavat. Asunnot eivät ole yhtään sen isompia tai parempia, maksetaan niitä sitten 10 tai 50 vuotta. Kyse on puhtaasta rahastuksesta, jota Kekkonen ei olisi ikinä sallinut.
Inflaatiossa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos se ei ryöstäydy käsistä kuten vuodisadan alun Saksassa. Matala inflaatio on kansan elintason rommauttaja, sillä matala inflaatio on seurausta suuresta työttömyydestä ja ns. työnantajan markkinoista.
ottaessa 10v. lainaa, kun samassa ajassa palkkasi markkamääräinen arvo oli kolminkertaistunut???
Ja homman "juju" oli se että pankit oli pakoitettu lainaamaan rahat ihmisille huomattavasti alle inflaatiovauhdin olevalla korolla. Ketkäs tästä kärsivät?: No, henkilöt jotka koittivat säästää rahaa pankkitileillä, heidän säästönsä inflaatio söi pahasti.
Ja mietn tämä inflaatio rahoitettiin? No tietysti muutaman vuoden välein olevalla devalvaatiolla josta kärsivät kaikki kuluttajat jotka ostivat ulkomaalaisia tuotteita, niiden hinnat kallistuisvat useita kymmeniä prosentteja yhdessä yössä.
Ja kuka matkusteli 70-luvulla? Silloin he havahtuivat ulkomailla siihen asiaan, ettei markoilla kyennyt ostamaan juuri mitään ulkomaiden hintatasolla.
"Ja homman "juju" oli se että pankit oli pakoitettu lainaamaan rahat ihmisille huomattavasti alle inflaatiovauhdin olevalla korolla."
Jos olisit elänyt ko. ajan, tietäisit, että lainaa ei saanut kuin hattu kourassa ja kyllä se korko oli enemmän kuin inflaatiovauhti.
"No, henkilöt jotka koittivat säästää rahaa pankkitileillä, heidän säästönsä inflaatio söi pahasti. "
Höpö höpö. Ennen vanhaan pankkitileille maksettiin kunnnon korkoa, nyt maksetaan lähinnä jotain vittuilurahaa siitä, ettei ole tajunnut säästöjä muualle laittaa.
"Ja kuka matkusteli 70-luvulla?"
No vaikkapa meidän prolelähiömme enemmistö. Kyllä silloinkin matkusteltiin, vähemmän tosin, mutta vähempää oli reissaaminen muuallakin sodanjälkeisessä maailmassa yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta. Kun sota runtelee, korjataan ensin oma pesä ja sitten vasta lähdetään reissaamaan.
Kuule santtu, sulla on ihan hyvä ajatus, mutta nuoruutesi vuoksi sun kannattaisi lukea lähihistorian kirjat hieman tarkemmin!
kyllä ole (31v.), mutta netistä löytää kaikkie mielenkiintoista. Lue tämä kaavio:http://www.rahamuseo.fi/Studia_Generalia_Suvanto.pdf etenkin sivun 13 kaavio missä on esitetty reaaliset luottokorot suomessa. Kiinnitetäänpäs huomio vuosiin 1974-1979 ja kuvaajaan missä on kuvattu REAALIKORKO kyseisinä vuosina (eli nimelliskorko suhteutettuna inflaatioon).
Jos et jaksa käydä katsomassa linkkiäni, niin muutan sen numeromuotoon tälle pälstalle.
Vuosi Nimelliskorko REAALIKORKO
1972 8,5% 2,0%
1973 8,0% 1,0%
1974 9,5% -1,0%
1975 10,0% -7,0%
1976 10,0% -8,0%
1977 10,0% -5,0%
1978 9,0% -3,0%
1979 8,0% -0,0%
Eli sinullakin aika kultaa varmaan muistot.
Jos tunnet taloutta niin kommentoippas virallisia lukuja? Jooko?
Tuossa on se 1970-luvulla ostaneiden "salaisuus" pähkinänkuoressa.
luit tuon äskeisen taulukkoni ajatuksella, niin huomaat itsekkin, että pankit olivat pakoitetut lainaamaan (nuo ovat nimenomaan luottojen reaalikorot), rahat asiakkaille alle inflaatiotahdin, tämähän johtaa siihen, että pankin tulee saada rahansa vieläkin halvemmalla, eli tallettajille maksettiin maksimissaan 4-6% talletuskorkoja silloin kuin inflaatio oli 15-18%, että voitiin lainata rahaa asuntoihin samaan aikaan 10% korolla. Eli inflaatio söi säästöjä rajusti.
oikeaa faktaa kehiin lainokorkojen ja talletusten sekä inflaation suhteesta. Älä muistele, vaan etsi esimerkiksi tilastokeskukselta yms.
Silloin tajuat asian paremmin. Se oli se 70-luvun suuri puhallus, rahat säästäjiltä asuntovelallisille.
Ei vaan toimisi enään nykymaailmassa.
vielä rautalanka esimerkki että kaikki tajuavat.
Tehdään joitakin olettamia:
ostetaan asunto hintaan 100000€,
laina-aika 10v. tasalyhennys 10000€/v.+korot.
Tulot juuri sellaiset että niillä kykynee hoitamaan ensimmäisen vuoden lainan lyhennyksen ja korot.
Palkat nousevat 11,5%/v (1970-luvun keskiarvo) ja korot ovat 4% alle palkkojen nousun eli 7,5%/v (inflaation, mikä tapahtui 1970-luvulla).
Vuosi 1. 10000€ lyhennystä + 7500€ korkoja eli yht 17500€ ja tämä oli se summa mikä oli juuri ja juuri käytettävissä lainaan. Eli "palkka" vuonna 1. teoreettinen 17500€
Vuosi 2. 10000€ lyhennystä + 6750€ korkoa yht.16750€ Palkka 17500*1.115 = 19512€, säästöön jäi 2762€
Vuosi 3. 10000€ lyhennystä + 6000€ korkoa
Yht.16000€ Palkka 19512€*1.115 = 21755€
Säästöön jäi 5755€
Vuosi 4. 10000€ lyhennystä + 5250€ korkoa
Yht. 15250€ Palkka 21755€*1.115 = 24256€
Säästöön jäi 9006€
Vuosi 5. 10000€ lyhennystä + 4500€ korkoa
Yht.14500€ Palkka 24256*1,115 = 27045€
Säästöön jäi 12545€
Vuosi 6. 10000€ lyhennystä + 3750€ korkoa
Yht.13750€ Palkka 27045€*1,115 = 30155€
Säästöön jäi 16405€
Vuosi 7. 10000€ lyhennystä + 3000€ korkoa.
Yht 13000€ Palkka 30155*1,115 = 33622€
Säästöön jäi 20622€
Vuosi 8. 10000€ lyhennys + 2250€ korkoa
Yht 12250€ Palkka 33622*1,115 = 37488€
Säästöön 25238€
vuosi 9. 10000€ lyhennys + 1500€ korkoa
Yht 11500€ palkka 37488*1,115 = 41799€
Säästöön 30299€
Vuosi 10. 10000€ lyhennys + 750€ korkoa
Yht 10750€ Palkka 41799*1,115 = 46605€
Säästöön35855€.
Eli tuossa rautalangasta väännettynä se mitä tapahtui 1970-luvulla. Jos vain sait lainan itsellesi ja pystyit maksamaan sen ensimmäiset parivuotta vaikka minkälaisia ylitöitä tekemällä, niin pian inflaatio (palkkojen nousu) teki lainalle sen että sen maksaminen kävi erittäin helpoksi kun tulot nousivat ja korko pysyi sääntelyn takia alle inflaation.
älä kerro tätä muille.
Asuntojen hintamediaani on pitkässä juoksussa A.I.N.A. nouseva. On aina ollut ja tulee aina olemaan.
Verotuksessa sai vähentää asuntolainankorot kokonaisuudessaan verrattuna nykyisyyteen.
nykysukupolvi yrittää selitellä ettei esi-isät ja -äidit
oikeasti mitään rakentaneet, odottivat vaan kädet
sylissä kun inflaatio toi kämpän alle.
Pöh!
Ja siinä samalla kakarat etsivät syytä ja
selitystä omalle surkealle tilanteelleen.
Siinähän selittävät.
Mutta ei se talo selittelemällä nouse.
talon sitten muka nousta? Ja ne "itse" tehdyt talot sitten ovatkin olleet niitä laatutaloja...
Itse elätän itseni rakennushommilla (koul. ammattikoulu teku), lähinnä remonttipuolella, ja näitä itsetehtyjä 1960- ja 1970-luvun talojakin on joitakin tullut rempattua. Enkä nyt sanoisi että ne mitään kauhean laadukasta työtä on ollut, monessa kohteessa on huomannut, että ei sitä tehdessä tekijä ole välttämättä tiennyt mitä on tekemässä...
Itseltäni kyllä talonteko luonnistuisi, mutta kun olen kerrostalon kasvatti, en omakotitaloon edes osaa kaivata, vaan tykkään kerrostaloasumisesta. Eli omakotitalo ei ole mikään haave, päinvastoin. Jos koko päivän olen remontoimassa jossain työmaalla, niin ei kiinnostaisi yhtään enään kotiintullessan omakotitaloa remontoida, kerrostalossa ne hommat hoitaa joku muu.
oli lisäksi jaossa erilaisia valtion korkotukilainoja joissa korot oli hyvin alhaisia. Tämä auttoi inflaation ohella.
Edellinen sukupolvi rakensi OKT:n
Mikä tässä kaavassa on muuttunut?
Nyky sukupolvesta ei ole rakentamaan.
Muutenkin yhteiskunta suhtautuu vihreästi, eli nuivasti rakennustoimintaan.
Ympäristöministeriö pitää kaavoitustoimintaa hallussaan ja huolehtii samalla, että rakennetaan mahdollisimman vähän.
Seuraukset näette.
Lisäksi nykyinen veltto sukupolvi osaa vain odotella, että joku syöttää kauniisti kädestä tai antaa asunnnon. Ja näitä tyhjäntoimittajia, olemattoman odottelijoita on täälläkin riittänyt monta vuotta.
Tuostahan tässä on juuri kyse.
Totta helvetissä kaikki rahat menee talon tekoon jos ei itse viitsitä MITÄÄN hankkeen eteen tehdä vaan sanotaan, että ei keritä ja ei anna aika myöten. Oman kodin rakentaminen vaatii ponnistelua koko perheeltä. Siitä voi syyttää itseään ja laiskuuttaan jos kaiken teettä muilla ja valittaa, että kaikki tulevaisuus on mennyt yhden omakotitalon tekoon.
Esimerkiksi kädettömille nuorille,että raksalla siivoustyöt illalla ja seuraavan päivän töihin tarvittavat tavarat voi toki tuoda niille ammattimiehille heidän toivomuksestaan paikan päälle, siinäkin on säästämisen paikka (ammatti- raksaurakoitsijan palkka lienee alveineen jossain 35-40 €/h).
Kyllähän siinä tietenkin kädet likaantuu ja kuivaa, mutta rahaa säästyy.
Joten hinnat oli maltillisemmat. inflaatio söi koroista ison osan. Palkaa teollisuudesta sai hyvin ja työpaikka oli varmaa. Itse osattiintehdä talot, mökit ja muut pikkuhommat. Mutta hintataso oli tosiaan murto-osa nykyisestä. Katsos kun pääkaupunkilainen trendipelle ostaa rivitalopätkän tai neukkukuution ylihintaan 100% rahoituksella, se luulee olevansa rikas. Tosiasiassa se on pois pelistä 30 vuotta. Jos ei nyt ihan akateemiset ole tulot.
Kun laina otettiin vaikka 30 vuotiaana, max laina-aika oli 12 vuotta. Käsiraha oli säästetty ja laina maksettu 42 vuotiaana. Sitten mökkikaupoille ja taloa pantintiksi ja 50 vuotiaana sulla on nämä pikkuporvarilliset kliseet.
25v. päästä se sama kämppä maksaa 2x. Mikäs hinta se sitten on? Megalomaaninen superhintako?
asuntolaina maksettiin 10-15 nyt 20-30 ja sun tapaiset uusavuttomat trendipellet maksaa mitä pyydetään
K.E.R.R.O. T.O.K.I. L.I.S.Ä.Ä.
Minä lähdin yksiöstä, seuraavaksi kolmio ja viimeksi rakensin talon. Ikää on 40 ja risat ja kaikki on maksettu. Autokin on uusi ja moottoripyörää olen juuri ostamassa. Lainaa en enää ota mihinkään.
Älkää nuoret aloittako heti siitä OKT:sta vaan vaihtakaa isompaan sitä mukaa kun on tarvetta.
Rakentamisvaiheessa ei tarvinnut miettiä mitä iltaisin tekisi. Monta vuotta kului talon, pihojen jne askartelussa.
Olen samalla tiellä ja vaurastun vauhdilla. Aloitin kaksiosta 90-luvun lopussa. Maksoin pois 4:ssä vuodessa lainan. Nyt sain juuri maksettua pois 6h rivarikämppäni, senkin neljässä vuodessa. Välissä ostin auton ja mökin ja metsää. Mökistä vielä vähän lainaa. Teen kuten sinäkin...rakennan seuraavaksi omakotitalon muutaman vuoden kuluttua siinä n. 35-vuotiaana. Ja maksan sen pois ennen kuin olen 40. Sitten alan sijoittelemaan. Nettovarallisuuteni nyt jotain 400.000 euroa ja kaikki omalla työllä ansaittua eikä työelämässä ole oltu vielä edes kymmentä vuotta. Maltilla vaurastuu.
että sun aika netissä on mennyt umpeen. Ja sua kyrsii kun ei ole rahaa omaan koneeseen.
Näin se on. Mahdollista ja totta. 400.000 netto-omaisuutta nykyarvossa mitattuna kerätty omalla ja puolison ansiotyöllä alle kymmenessä vuodessa. Hajoo siihen.
sulle paljon iloa ole, jos ainoa paikka elvistellä on Suomi24 teinipalsta
kyllä metsä paremmin lykkää kuin 200 euroa kuppilan mäelle
tässä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&con ference=4500000000001337&posting=22000000022237287
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000001337&posting=22000000022237287
välikädet ja rakentajat ovat ulosmitanneet katteeseen palkanmaksajan tienestit koko limiitillä samalla kun elinkustannusindeksi on erkaantunut asuntojen hintaindeksistä. Siis on rakennettu malli jossa asunnot avat maksaneet juuri niin paljon kuin keskituloisella on maksimissaan varaa. Nyt tuo rakennelma on purkaantumassa, mikä näkyy voimakkaasti uudisrakentamisen vähenemisenä ja valmiiden kohteiden kasaantumisena varastoon ja hintapyyntien alenemisena. Tämän kuplan suurimpia häviäjiä ovat olleet keskituloiset, samalla kun on meneillään tulonsiirto keskiluokalta talouden eri osapuolille jotka ovat hyötyneet vääristyneestä markkinatilanteesta.
Putket tuohesta, vaimolla lonkerot
Eipä ollut uusia autoja vielä 80-luvullakaan joka tönössä. Vanhoilla kotteroilla ajettiin pitkät ajat ja niitä korjailtiin. Ei ollut koko ajan uusi auto haussa vaan suunniteltiin mitä vanhassa korjataan seuraavaksi.
Eikä ollut kotiteatteri-DVD-kännykkä-CD-läppäri-laajakaista-sunmuuta rahanmenoa joka nassikalla. 24 tuumanen pyöreänurkkanen väritelkkari oli 80-luvulla ja sitten 90-luvun alussa tuli videot kauhian mankumisen päälle.
Etelänmatkalla käytiin 1989 ensimmäisen kerran. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon mutta edullista ja yksinkertaista. Ehei sitä pizzalla rampattu eikä ravintelissa syömässä eikä edes vanhemmat juomassa. Iskä oli pienyrittäjä ja äiskä kunnalla ja on edelleen, ihan keskituloisia.
Oli tosin omakotitalo ja kesämökki ja venekin. Mutta eipä ollut kaikkea muuta kun rahat meni velkoihin.
Eli sillon elettiin niukemmin, tolvanat. Tosin inflaatio auttoi asiaa myös mutta ei selitä kaikkea.
odottajat tuota ymmärrä. He vain ihmettelevät että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Miten nyt ei voi olla ennen? Vaikka he eivät edes tiedä mitä oli ennen.
70-luvulla ei ollut vielä luottokortteja,ei joustluottoja,ei pikavippejä jne.Joku puhui,että 80 % uusista autoista ostetaan velaksi...
No, luuletko tosiaan, että nykyään kaikilla työssäkäyvilläkään on nuo mainitsemasi vempaimet?
Itselläni on niistä vain ikivanha kännykkä sekä laajakaista. Molemmat ovat työni kannalta pakollisia, silti itse ne ja niiden laskut maksan, sillä teen keikkatyötä osittain kotoani käsin. Läppäriä ei ole, vaan peruspöytäkone, jonka vaihdan vasta edellisen hajotessa.
Kotiteatteria tai DVD:tä ei ole, ei edes digiboxia, sillä ilman niitä voin elää. Televisioni on ikivanha 80-90 luvun perusmalli, ei mikään laajakuva-tv, taulu-tv:stä puhumattakaan. Cd-soitin on lähes kymmenen vuotta vanha, ja uusia levyjä ostan korkeintaan hyvästä alennuksesta. Ulkona käyn syömässä vain, jos työkuvioiden takia tai muuten on pakko. En matkusta koskaan edes kotimaassa - sukulaiseni ja ystävänikin asuvat lähellä, joten muualla pitäisi olla matkalippujen lisäksi varaa majoitukseen.
Epäsäännöllisten tulojeni takia on vaikea ottaa asuntolainaa, vaikka vuokrana maksan vieraalle suunnilleen saman verran, kuin asuntolainan lyhennys olisi vastaavankokoisesta yksiöstä (joka on myös pääasiallinen työtilani). Autoon ei ole varaa, ei tosin todellista tarvettakaan. Lapsia en tähän elämäntilanteeseen ole uskaltanut hankkia, sillä tällä hetkellä muualla asuvan miesystävänikin palkka hupenee lainojen maksuun. Äitiyslomaa en tietääkseni saisi, vain Kelan pienenpienen päivärahan. Lisäksi kotona ollessani menettäisin nykyisetkin työni.
Silloin kun töitä riittää, työtahti työssäni on usein kova ja jo luvatut hommat on käytännössä pakko sairaana ollessanikin hoitaa. Silloin kun töitä ei ole, iso osa ajastani menee seuraavien työkeikkojen metsästämiseen sekä työssäni tarvitsemieni uusien taitojen opetteluun (työnantajat eivät järjestä minulle mitään lisäkoulutuksia, ne joudun hoitamaan itse). Lomat ja sairastamisetkin joudun pääasiassa kustantamaan itse, siinä mielessä olen yrittäjään rinnastettavissa, vaikka työni ei ihmeitä tuota. Alallani tekijöitä nykyään riittää, joten jos hinnoittelen työlleni paremman hinnan, työt vastaavasti vähenevät.
Niin, ja olen akateeminen, joka on ensin maksellut opintolainoja pois, joten varallisuutta en ole pätkä- ja keikkatöiden lomassa päässyt kerryttämään, vaikka ikää minulla on yli kolmekymmentä. Kyllä, alanvaihto on käynyt mielessä. Opintotukea en kuitenkaan saisi riittävästi enää uuteen koulutukseen ja kokopäiväisiin hanttihommiin mennessäni menettäisin kosketuksen nykyiseen työhöni ja tahoihin, joille sitä teen. Elän vielä toivossa, että suurten ikäluokkien lopullisesti eläköityessä alani työtilanne paranisi.
En nyt keksi, millä lailla tilanteeni olisi parempi kuin vanhempieni. Elän vielä niukemmin kuin he 70-luvulla, mutta heillä on nyt vanhemmiten ihan mukavasti rahaa käytössään. Varmat ja pysyvät työpaikat takasivat heille kaikki työntekijöiden edut (lomat, sairauslomat, äitiyslomat, jonkinlaisen irtisanomissuojan jne.) sekä kohtuullisenkokoiset eläkkeet. Työtahtikin oli suurimman osan heidän työuraansa nykyistä inhimillisempi. Koulutusta minulla on enemmän kuin heillä, mutta siitä työmarkkinoilla saamani hyöty on huomattavasti pienempi.
Minun ikäisenäni vanhemmillani oli kolme lasta (minulla ei yhtään), 4h k - tosin vielä velkainen - kerrostaloasunto (minulla ei edes omistusyksiötä) ja samanaikaisesti he rakensivat pääasiassa omin voimin kesämökkiä (minulla tulee tuskin koskaan olemaan mökkiä) ja auto (minulla ei ole sellaiseen varaa) sekä vakituiset ja kokoaikaiset työpaikat (minulla ei). Isäni oli samassa työpaikassa koko työuransa edeten siellä aina parempaan asemaan ja paremmalle palkalle (omat etenemismahdollisuuteni keikkatöissä ovat olemattomat, eikä palkka juuri nouse kokemuksen myötä).
Niin, että jos he joutuivat jonkun aikaa elämään niukasti, siihen oli pitkälti syynä asuntolaina, jonka he olivat ihan vapaaehtoisesti ottaneet (ja mikseivät olisi, sillä 70-luvulla se kannatti), sekä kesämökin rakentaminen. Sen takia he eivät myöskään juuri matkustaneet, koska "matkarahat" sijoitettiin tavallaan kesämökkiin, ja viiden hengen perheen voimin matkustaminen olisi ollut kallistakin.
Jos heillä ei ollut kaikkia nykyihmiselle tuttuja laitteita, se johtui siitä, ettei niitä silloin ollut! Sen ajan yleiset laitteet, kuten kotipuhelin, pesukone, pölynimuri, tiskikone, televisio sekä stereot levysoittimineen perheessämme kyllä oli. Jossain vaiheessa kotiimme ilmaantuivat väri-tv, videot, mikroaaltouuni ja jopa tietokone - viimeistään silloin, kun ne alkoivat suomalaisissa kodeissa keskimäärin olla yleisiä. Itse hankin elektroniset laitteet ennemminkin jälkijunassa, sitten kun ne ovat tarpeeksi edullisia tai minulle ehdottoman pakollisia.
Lisäksi vanhemmillani on ollut varma eläke vähän päälle kuusikymppisestä alkaen. Jos nyt pessimistiksi heittäydyn (tai kenties realistiksi?), saatan joutua painamaan töissä vielä seitsemänkympin kynnyksellä oli kuntoni sitten hyvä tai huono, ilman lähes ilmaista terveydenhoitoa - jos kerran maallamme on jo nyt vaikeuksia sellaista kustantaa - ilman kunnon eläkettä, omistusasuntoa tai jälkeläisiä vanhuuteni turvana. Hyvällä tuurilla ehdin vielä vähäsen säästää jotain eläkevakuutusta, mutta ehdinkö, sillä mahdolliset lapset ja sen myötä isompi (vuokra-?)asunto vetää talouden tiukaksi seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Monet omastani ja sitä nuoremmista sukupolvista ovat olleet alityöllistettyjä nuorina, vaikka olemme koulutetumpia kuin edeltävät sukupolvet, jotka saivat vakituisen työpaikan kaikkine etuineen pelkällä kansakoulu- tai peruskoulupohjalla. Vastaavasti olemme todennäköisesti työvoimapulan takia ylityöllistettyjä vanhuutemme, jos vanhuuseläkeikä kovasti nousee ja sairauseläkkeen saamisen edellytyksiä entisestään kiristetään.
Palkat ja tulotaso eivät ole nousseet inflaation kanssa samaa tahtia ts. suomalaisten palkkojen ostovoima laskee jatkuvasti, mikä on helppo tarkistaa eri lähteistä. Tämän maan ostovoima taitaa nykyään olla jossain Portugalin tasolla...
Elinkeinoelämä, poliitikot ja media viilaavat kuitenkin kansaa linssiin sen minkä ehtivät; tästä esimerkkinä suomalaisten suuret keskipalkat, jotka lasketaan perinteisten työsuhteiden mukaan, kun samaan aikaan lähes puolet uusista työsuhteista on kuitenkin luonteeltaan "epätyypillisiä". Iso joukko suomalaisia elää siis tilastojen ulkopuolella. Edes AKAVA:n jäsenistön keskipalkka ei yllä tuolle suomalaisten medioiden hehkuttamalle tasolle. Sen sijaan AKAVA:n tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset akateemiset kuuluvat palkkoineen L-Euroopan kehnoimpaan kastiin - jopa Kreikassa menee paremmin.
Sama juttu esim. sairaanhoitajien kanssa: pääkaupunkiseudulla hoitsu saattaa tienata about 1600 euroa, kun taas lahden toisella puolella palkkaan "rapsahtaa" mojovat lisät ja tulot ovat reilusti 2000 euron paremmalla puolella.
Joku tuolla aikaisemmin kirjoitti siitä, että 70-luvulla ei ostettu DVD- tai CD-soittimia, joten turhaan tässä valitetaan; höpsistä, eihän noita vempaimia ollut silloin edes olemassakaan, mutta edelleen jokainen tarvitsee katon päänsä päälle kuten silloin muinaisella 70-luvulla. Teknisten vimpaimien hinta laskee luonnollisesti ajan kuluessa.
kuin vanha blues laulaja tekemättä itse asialle mitään.
Älkää nyt ihmiset vain äänestäkö sellaisia puolueita jotka vielä sosialisoivat osan tästä omaisuudesta. Ei jää kohta jälkipolville mitään.
haluatte perintöveron pois.
Olemme syntyneet 1939.
Vaatimaton kesämökki tehtiin runkoa ja muurausta lukuunottamatta itse -73
Ensimmäinen asunto tehtiin täysin velaksi ja paljolti omin näpein 1973. Seuraava asunto tehtiin puoliksi velaksi ja samoin omin voimin vuonna -81.
Vasta tämän jälkeen oli rahaa muuhunkin kuin aivan välttämättömään ja lainojen hoitoon.
Eka etelänmatka tehtiin niin myöhään kuin -85
Mitä autoihin tulee, niin ensimmäiset olivat velkaisia 600:a (pikku Fiat) Vasta viimeinen kaksi vuotta sitten ostettu on kokoinen ja mieleinen, sillä ajetaankin taas kauan.
Josko tuoreemmat sukupolvet jättävät kulutusluottonsa ottamatta ja lomamatkat keski-iälle, niin pystyvät nykyisillä resursseilla varmasti samaan tulokseen. (eli 50-70-kymppisinä matkustamaan vähintäin kerran vuodessa)
Pääkaupunkiseudulla, jossa minun ja mieheni on pakko töidemme takia pysyä, ei halpaa tonttimaata edes ole - haaveissamme onkin vain omistusasunto kerrostalolähiössä. Jos edullista tonttimaata olisikin tarjolla, tuskin osaisimme itse rakentaa, kun olemme ihan muilla aloilla töissä, eikä minkäänlainen nikkarointi ole kuulunut harrastuksiimme. Lähtisimme rakentamisessa lähes nollapisteestä. Edes sukulaisista tai muusta lähipiiristä ei löydy alan ihmisiä tai harrastajia.
Voisihan sitä itse rakentamista muuten yrittää, mutta riskit tehdä jotain pieleen ovat aivan liian suuret. Siksi emme ryhtyisi omin päin edes kylppäriremonttiin, sillä nykyaikaiset rakennusvaatimukset ovat jotain ihan muuta kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Pientä pintaremonttia toki uskaltaisimme ryhtyä toteuttamaan.
Toisekseen, pienten lasten ja kahden työssä käyvän aikuisen taloudessa on vaikea löytää tarpeeksi aikaa intensiiviseen rakentamiseen, kun mitään rakentamisen osaamista ei meillä entuudestaan ole. Kolmannekseen, perheessämme ei ole autoa (eikä toisella meistä ajokorttiakaan), joten aivan jumalan selän taakse, jossa olisi edullisemmat tonttihinnat, emme edes voisi muuttaa. Kodistamme olisi pakko olla kohtuupituinen ja -hintainen joukkoliikennemahdollisuus työpaikoillemme Helsinkiin.
Alamme töitä ei löydy kuin suurista kaupungeista, joissa on yleensä kallista asua, ja varmimmin työllistymme nykyisessä kotipaikassamme pääkaupunkiseudulla. Siksi maallemuutto ei ainakaan tällä hetkellä tule kyseeseen, sillä työttömiksi emme halua sen takia heittäytyä.
ennen vanhaan. Melkein joka ukko kykeni rakentamaan omakotitalon ja jos ei kyennyt oli halpaa tekijää tarjolla maalta tulleista jonona. Halvatkin tarvikkeet kelpasi, purettujen rakennusten laudat käytettiin samoin kuin valumuottilaudat. Ja ne reaalikorot oli todellakin negatiivisia kauan aikaa.
laitetaan tähän vielä esimerkiksi ajokortin hinta: nykyisin maksaa tähän tyyliin m-kortti 100€, a(1)-kortti 800€, siihen korotus b- 1000€, 2 vaihe 300€, e siihen päälle 200€ niin johan on laskua.... ennen varmaan selvisi(20-30v? sitten) kymmenesosahinnalla
korjatkoon ketkä paremmin tietää
edes omaa asuntoa kesämökistä puhumattakaan.
Jos sinun vanhemmillasi on , niin kuulut siihen yhteiskuntaluokkaan, joilla on. Luokat ovat melko homogeenisia ja varmaan löytyy kaveripiirejä joiden vanhemmilla ei ole sitä omaa asuntoakaan.Jokuhan niissä vuokrataloissa asuu. Toisekseen ihmiset ennen tyytyivät vähempään, he maksoivat sitkeästi sitä kämppää, mutta nyt on nuorten päästävä "chillaamaan" Tuvalulle, muuten ei ole tarpeeksi trendikäs.
Mikään ikäluokka ei ole homogeeninen, siellä on ihmisiä joilla menee hyvin, mutta esim. ikäluokassa 50-60 on lama-aikana työttömiksi jääneitä joilla menee todella huonosti ja eläköityminen vain huonontaa heidän asemaansa.
Ei omistusasuminen riipu aina yhteiskuntaluokasta, eikä aina tuloistakaan. Akateeminen lähisukulaiseni asui akateemisen miehensä kanssa 60-80-luvuilla vuokralla, vaikka heillä oli vakituiset työpaikat ja heidän tulonsa olivat jo silloin keskimääräistä korkeammat. Heillä oli hyvin edullinen vuokra-asunto. Taisivat lähteä asunnosta vasta kun oli pakko.
Heillä oli varaa asua lähellä keskustaa vuokralla, toisin kuin vanhemmillani, joilla oli iso perhe elätettävänään. Ison asunnon vuokraaminen olisi ollut paljon pienempituloisille vanhemmilleni todella kallista, joten heille tuli 70-luvulla asunnonostolle edullisina vuosina paljon halvemmaksi ostaa asunto. Keskusta-asuntoon vanhemmillani ei ollut varaa, ei vuokralla eikä ostaen, joten he muuttivat kauas keskustasta.
Vuokralla asuminen tulee monissa paikoissa yhtä kalliiksi kuin omistusasuminen. Vuosien kuluessa, kun tulotason nousun myötä palkasta menee asuntolainan lyhennyksiin yhä pienempi osuus ja inflaatiota tapahtuu, se tulee jopa huomattavasti halvemmaksi - ja samalla kartuttaa omaa varallisuuttaan. Varsinkin 70-luvulla näin tapahtui. Vuokrilla on sen sijaan taipumus nousta yleisen tulotason nousun myötä, jo otetun asuntolainan kuukausierä kasvaa korkeintaan korkojen nousun verran.
Ennemmin se menee niin, että ne joilla ei ole vakituisia tuloja tai ne ovat niin pienet, että on oikeutettu esim. asumistukeen, asuvat vuokralla. Niiden, joiden vakituiset tulot ovat riittävän isot, että ne riittävät hyvin asumiskulujen maksamiseen ilman tukia, kannattaa usein ostaa asunto, vaikka pienikin. Sillä jos ei satu saamaan esim. kaupungin tai muuta erityisen edullista vuokra-asuntoa, tekee vuokralla asuminen ainakin pitemmällä tähtäimellä isomman loven kukkaroon.
Tunnen monta tavallista duunaria, joilla on omistusasunto, ja monta akateemista pienituloista tai pätkätyösuhteissa kituuttavaa, joilla ei ole. Duunari on halutessaan ehtinyt säästää jo pienen asunnon siinä vaiheessa kun akateeminen on saanut vasta opintolainat maksettua, koska duunarit pääsevät pysyvään työhön kiinni nuorempina. Aina on myös yhteiskuntaluokasta riippumatta ihmisiä, jotka saavat vanhemmiltaan rahallista apua opiskeluun (niin ettei tarvitse ottaa opintolainaa) tai asunnon ostoon tai jotka perivät esimerkiksi isovanhempiensa asunnon.
On myös tuon sukulaiseni kaltaisia ihmisiä, jotka jostain syystä haluavat asua vuokralla, vaikka tulotaso riittäisi mainiosti asunnon ostoon, tai joista ei ylipäätään ole pitkäjänteiseen säästämiseen.