Epätoivoisena

kaikista huoneeni nurkista; en löydä häntä.

Taloni on pieni ja mikä sieltä on kerran poistunut ei ole koskaan takaisin saavutettavissa.

Mutta rajaton on sinun kartanosi, Herrani, ja etsiessäni häntä olen tullut sinun ovellesi.

Seison sinun kultaisen iltataivaasi katoksen alla ja nostan innokkaat silmäni kohti kasvojasi.

Olen tullut ikuisuuden reunalle mistä mikään ei voi kadota--ei onnellisuus, ei kasvot jotka ovat nähty läpi kyynelten.

Ah, kastan tyhjennetyn elämäni tuohon valtamereen, upotan sen syvimpään täyteyteen.
Anna minun heti tuntea tuo kadotettu suloinen kosketus universumin kaikkeudessa.