Siitä on jo vuosia aikaa, erosta.
Joitain satunnaisia juttuja on matkan varrella ollut, mutta ovat hiipuneet ja kaatuneet kaikenlaisiin mahdottomuuksiin.
Vientiä kyllä olisi ja ottajia, mutta suhteen aloittaminen ja siihen syventyminen, toiseen ihmiseen tutustuminen...se kaikki vie hirveästi energiaa - vaikkakin sitä myös hyvässä ja toimivassa suhteessa toiselta saa hirveästi lisää.
Kun olen luullut löytäneeni sen oikean ja joutunut pettymään jokusen kerran, ei halua aloittaa ollenkaan mitään viritelmiä sellaisen ihmisen kanssa, josta heti tuntee että meillä ei olisi pitkä yhteinen tulevaisuus edessämme. Myös usein ex-puolisot mustasukkaisuudessaan hankaloittavat suhdetta, samoin voivat tehdä myös aikuisiässä olevat lapset.
Koettu on ja rankimman mukaan :/ Ei kukaan jaksa taistella ja väistellä, alkaa tieten tahtoen mukaan mihinkään mustasukkaisuus draamaan enään tällä iällä.
Hirveän tarkka harkinta on jäänyt takaraivoon, kenen kanssa uskaltaa edes treffeille lähteä.
Lasten kanssa olen vienyt arkeamme eteenpäin, välillä hyvin pärjäten ja välillä huonosti, lähinnähän se talous on ollut tiukilla ja miehisestä simppelistä know how:sta on ollut puutetta.
Hyvin kai olen kuitenkin pärjäillyt kun lapset ovat tyytyväisiä ja uskaltaneet jo omilleenkin lentää ilman minkäänlaisia irtautumis kriisejä.
Joskus kuitenkin maailma murjoo, pätkätyöläisenä suurella naisvaltaisella alalla taistelevana talouskin tökkii, huolista kasvaa suuria lumipallo ilmiöitä kun ypöyksin sohvan nurkassa asioita hautoo.
Joskus se henkinen turvattomuus ja toisen ihmisen läheisyyden kaipuu iskee kimppuun kuin vanne, se puristaa niin ettei edes nyyhkytystä saa päästettyä helpottaakseen oloaan.
Olisipa vielä joku ihminen jossain minuakin varten, ettei aina tarvisi olla yksin.
Joitain satunnaisia juttuja on matkan varrella ollut, mutta ovat hiipuneet ja kaatuneet kaikenlaisiin mahdottomuuksiin.
Vientiä kyllä olisi ja ottajia, mutta suhteen aloittaminen ja siihen syventyminen, toiseen ihmiseen tutustuminen...se kaikki vie hirveästi energiaa - vaikkakin sitä myös hyvässä ja toimivassa suhteessa toiselta saa hirveästi lisää.
Kun olen luullut löytäneeni sen oikean ja joutunut pettymään jokusen kerran, ei halua aloittaa ollenkaan mitään viritelmiä sellaisen ihmisen kanssa, josta heti tuntee että meillä ei olisi pitkä yhteinen tulevaisuus edessämme. Myös usein ex-puolisot mustasukkaisuudessaan hankaloittavat suhdetta, samoin voivat tehdä myös aikuisiässä olevat lapset.
Koettu on ja rankimman mukaan :/ Ei kukaan jaksa taistella ja väistellä, alkaa tieten tahtoen mukaan mihinkään mustasukkaisuus draamaan enään tällä iällä.
Hirveän tarkka harkinta on jäänyt takaraivoon, kenen kanssa uskaltaa edes treffeille lähteä.
Lasten kanssa olen vienyt arkeamme eteenpäin, välillä hyvin pärjäten ja välillä huonosti, lähinnähän se talous on ollut tiukilla ja miehisestä simppelistä know how:sta on ollut puutetta.
Hyvin kai olen kuitenkin pärjäillyt kun lapset ovat tyytyväisiä ja uskaltaneet jo omilleenkin lentää ilman minkäänlaisia irtautumis kriisejä.
Joskus kuitenkin maailma murjoo, pätkätyöläisenä suurella naisvaltaisella alalla taistelevana talouskin tökkii, huolista kasvaa suuria lumipallo ilmiöitä kun ypöyksin sohvan nurkassa asioita hautoo.
Joskus se henkinen turvattomuus ja toisen ihmisen läheisyyden kaipuu iskee kimppuun kuin vanne, se puristaa niin ettei edes nyyhkytystä saa päästettyä helpottaakseen oloaan.
Olisipa vielä joku ihminen jossain minuakin varten, ettei aina tarvisi olla yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mies olemassa, hän voi olla jopa lähempänä, kuin osaat arvatakaan. Onnea ja menestystä Hyvän miehen etsinnässäsi, t.lähiystäväsi.
Minäkin olen itkenyt hyytävää yksinäisyyttäni, avioeron jälkeen kymmenen vuotta: monta suhdetta ja pettymystä, hylätyksi ja petetyksi tulemista.
Nyt se on ohi. Olen löytänyt rinnalleni sen uskollisen ja luotettavan miehen, jonka kanssa loppuelämäni elän.
Olen aivan varma siitä, että se kumppani sinullekin löytyy, jos vain annat sille luvan. Ole rohkea, älä sulje portteja...
ja joopa joooooo tuo on kuultu jo miljoona kerta'kyllä sinullekin lôytyy !
Alkuperäiselle: kirjoituksesi oli IHAN kuin mun minun kynästä!
Eronnut yli 5 v sitten, ja toivoisi itselleen ihanan ihmissuhteen. Mutta ei vaan löydy, vaikkakin kuulee "toitotettavan" että kyllä se löytyy usko vaan.. Juuh, no pitänee asennoitua elämään yksin loppuelämän.
Juu,kyllä ne toitottaa,että se oikea löytyy,jos se on jo ollu,ni miten se enää voi tulla?Ei kivaa.Oishan se nytkin Uutena-Vuotena oman kullan kanssa katsella ilotulituksia,mutta täällä sitä vaan koneella näppäilen.Ei kiinosta yksin katella,kuunnella juoppojen örinöitä,muttei yxinkään haluais olla.Mitä näitä lukeneut,ei me olla yksin.Hyvää ja entistä parempaa Uutta-Vuotta kaikille!