suositelkaa

on menossa tällä hetkellä,ajoittain tuntuu elämä helpommalta-Opamoxia ollaan pikkuhiljaa lopettelemassa,mutta ilman sitä en en vielä pärjää!Sinun on nyt viisainta vaan neuvotella lääkärisi kanssa,mitä lääkettä kannattais kokeilla-kaikki kun ei sovi kaikille!Itse olen ollut runsaan kuukauden Citalopramilla,aloitettiin puolella tabletilla kaks viikkoa,sit kokonainen pari viikkoa-nyt 1 ja puoli päivässä,hieman helpompi olo,mut ei "normaali vieläkään!!!

Olen sairastanut samaa vaivaa jo yli 30 v. Syön vain luonnonlääkkeitä. Karnosiini on erittäin toimiva tuote vahvistettuna sinkillä ja magnesiumilla. Kalaöljyäkin (e-epa) voi ottaa lyhyitä kuureja suurella annoksella.

Olen 60-vuotias nainen, yrittäjä. N. 12 vuotta sitten yrityksemme meni konkursiin, ja menetimme kaiken omaisuutemme, mitä oli kovalla työllä ja omin käsin rakennettu.
Syynä oli pankin houkuttelu, " ottakaa valuuttaluottoa", rakennamme teille edullisen korin, missä on halpa korko, rakentakaa, ja laajentakaa lisää."
Me uskoimme, varsinkin, kun Iiro Viinanen vakuutti, että markkaa ei devalvoida, ja otimme reippaanlaisen summan lainaa, jotta saisimme laajennettua, jo olemassaolevaa hallirakennusta, koska tilaa tarvittiin.
Ja sitten kävi, niinkuin kaikki tietävät, markka devalvoitiin kahdesti, eli ensin devalvaatio, sitten se laskettiin kellumaan, joten saimme hirveästi velkaa lisää ilman vastinetta.
Omakotitalomme, 258 m2 oli jo maksettu, kuin myös kesämökkimme n. 100 m2, mutta pankki vaati yksityisen omaisuuden valuuttalainan vakuudeksi, kuin myös rakennetun 1000 m2 hallirakennuksen.

Asiakkaitamme, jotka myös olivat yrittäjiä, kaatui kuin heinää, firmoja meni konkurssiin siihen tahtiin, että saatavamme jäivät saamatta, emmekä kyenneet sitten myöskään maksamaan omia maksujamme, veroja, arvonlisäveroja, sosiaalimaksuja jne.
Vuosikausia sinnittelimme, maksoimme korkoja, neuvottelin ulosottomiehen kanssa, , tein maksusuunnitelmia verottajan kanssa, koska yritys toimi vielä aika hyvin, ja töitä oli.

Lisäksi nuorin lapsistamme sairastui epilepsiaan, joka lisäsi stressiä.( Nykyisin, kun hän aikuistunut, ei enää vuosiin ole tarvinnut lääkkeitä, asia meni, kun lääkärikin arveli, että kun hän aikuistuu, saattavat kohtaukset loppua, ei niitä kaiken kakkiaan ollut, kuin neljä, muttä
yhden ainoan näkeminen särki jo sydämeni )

Yritimme kaikkemme säilyttääksemme yrityksen pystyssä, teimme ,mielettömän pitkiä työpäiviä, puoliso oli puoli vuotta toisella paikkakunnalla
hoitamassa yrityksen saamaa työtarjousta, joten
olin melkein koko ajan kahdestaan nuorimmaisemme kanssa. Välillä juostiin lastenklinikalla neurologian osastolla,jne.
Kun markkinat Suomessa melkein loppuivat, lähdimme Viroon, ja Latviaan etsimään uusia asiakkaita.
Vieras kulttuuri ahdisti, ja kun olimme siellä omalla messuosastollamme Tallinnassa yhden viikon, kotiin palattuamme, vielä joku häirikkö soitti meille, hävyttömyyksiä.
Sen jälkeen join viinaa n. 2 päivää, koska luulin tulevani hulluksi, nukuin, ja taas join, vaikka en yleensä käytä alkoholia.

Kaiken lisäksi puolisoni lähti taas pitkälle työmatkalle Pohjois-Suomeen, joten jäimme nuorimmaiseni kanssa kahden moneksi päiväksi.

Kun lapsi lähti kouluun maanantaiaamuna, minulla oli niin tuskaisa olo, että ajattelin, että nyt on saatava apua jostain.

Tiesin, erään ystäväni neuvosta hyvän lääkärin, ja soitin hänelle, onneksi hän oli paikalla, ja pääsin heti hänen vastaanotolleen.

Kerroin kaiken hänelle ja hän määräsi minulle Alproxia, 1 mg 1-3 kertaa päivässä.

Vuoden verran kävin myös psykiatriaan erikoistuneen hoitajan vastaanotolla 1 tunti / viikko.
Hänelle sain kertoa kaiken ahdistavan, lapsuudesta lähtien, vaikka varhaislapsuuteni oli mitä onnellisin, olen suuren perheen esikoinen, jota hellittiin, ja rakastettiin.

N. vuoden kuluttua en enää tarvinnut keskusteluapua, mutta ALPROX jäi. Se on siinä mielessä vaarallinen lääke, että se aiheuttaa riipuvuutta, eli jos haluaa siitä irti, se on tehtävä erittäin hitaasti, ja varovasti.
Kerran, kun olimme lähdössä työmatkalle Italiaan,
olin kaksi viikkoa ilman lääkettä, koska ajattelin, että onhan minun pärjättävä, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut lähteä matkaan ilman lääkettä, mistäs apu olisi tullut vieraassa maassa,jonka kieltä en taitanut.
Niin sitten Alprox on vakituinen seuralaiseni, alkoholia sen kanssa ei voi ottaa, joten usein olen kuskina.
Sen aikainen yrityksemme meni todellakin konkurssiin, joten meiltä vietiin iso omakotitalo, upea kesäpaikka, teollisuushalli pilkkahinnalla, niistä saaadut tuotot pankki ei edes saanut korkorahoja niistä.

Tänään ne olisivat miljoonien eurojen arvoisia, mutta jotkut onnekkaat saivat ostettua toisten omaisutta naurettavilla hinnoilla.

Sitkeitä, kun olemme, pääsimme velkajärjestelyyn, vaikka meille tehtiin erityistilintarkastus, mutta mitään vilppiä ei löytynyt.

Aloitimme uudelleen yrittämisen, ja tänä päivänä uusi yritys on jo 12 vuotta vanha ja toimii hyvin.
Enää emme ota velkaa, , ( paitsi ostimme juuri asunnon) koska vuokra oli suurempi kuin asuntomme kuukausimaksu pankille, ja kolme vuotta sitten pienen kesäpaikan, joka oli henkireikänä tukahduttavalle vuokra-asumiselle.

Että sellaista on, kun on liian rehellinen, ja ilmoittaa kaikki tulonsa verottajalle, eikä tee pimeitä kauppoja, paikkakuntamme nimismies totesi, että Suomen lait yrittäjiä kohtaan ovat sellaisia, että yksikään rehellinen yritys ei pärjää.
Lakeja on nyttemmin muutettu, ehkä hiukan helpottamaan yritysten toimeentuloa, tai houkutellakseen nuoria ihmisiä yrittäjiksi.

En yhtään ihmettele, että Suomessa ei yrittäjyys kiinnosta nuoria, yleensä yrittäjien lapsista tulee yrittäjiä, mutta laman jälkeen moni nuori totesi,ei helkkarissa, opiskelen ja haen hyvin palkatun ammatin, joten nyt sitten olemme työvoimapulassa kohta, käytännön työn osaajia ei paljonkaan juuri ole.
Tämä romaani ei kehota ketään käyttämään Alproxia, ainoastaan, jos lääkäri sen sallii, itse olen saanut siitä avun, ahdistus häviää, mutta kannattaa ottaa vain minimimäärä,ja pysyä lääkärin antamissa ohjeissa.

Toivoa ahdistuneille, käykää lääkärin luona, ei kannata ainakaan itseään tuhota, on niitä muitakin mielialalääkkeitä, kuin Alprox, jotka eivät aiheita riippuvuutta.
Oma lääkärisi osaa neuvoa parhaiten, kun kerrot totuuden koko elämästäsi, ja mikä ahdistaa, onhan se usein niin, että ei edes tiedä, mistä se johtuu, mutta omalla kohdallani tiesin kyllä, liian suuri taakka.
TOIVON RAKKAUTTA, JA LÄMPÖÄ kaikille niile, jotka tänäkin iltana hautovat itsetuhoisia ajatuksia,
On olemassa Jumala, laita kädet ristiin, ja rukoile, vaikka polvillasi, kuten tein pahimpina
aikoina, Jumala auttaa, vaikka sitä ehkä ei heti huomaa, nyt olen huomannut, elämä on taas raiteillaan, olen jo mummi, rakastan lapsiani kovasti, kuten uskon, että he myös minua,puolison
kanssa menee taas kohtalaisen hyvin, emme tappele, emmekä riitele, tuoksukynttilät palavat olohuoneessa , vierashuone odottaa nukkujaa, parvekkeella lyhty loistaa kyntiästä tulevaa valoa.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, TOIVOA AHDISTUNEILLE !