Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ohikulkijan raskaat tennarit

    kesäisenä kivetyksillä
    ohikulkijan raskaat tennarit
    raskaina astelevat

    muistan kun nojasimme
    kuuman talonseinän vierustalla
    seinä josta tiennyt eräänä
    päivänä sen sisäpuolella istuvani
    haikeana katsoen takassa
    palavaa tulta silmissäni

    kesäisenä kivetyksillä
    astelee vanha kaunis mies
    nostaa kunnioittavasti
    silinterihattuaan ohikulkevalle
    nuorehkolle rouvalle joka
    taluttaa sipsunsipsun
    pikkukoiraansa tuon talon
    viereistä toista laitaa

    istun siinä vieläkin
    lattiat narisevat vuosisataisen
    vanhan lankkulautojen alla

    kivikatujen tuoreessa muistossa
    tuoreet uudet askeleet
    ohikulkijoiden tennareiden
    tuodessa keveitä ja raskaita
    ajatuksiaan kilometritolkulla
    uutta puhdasta ja valkoista lunta

    tuota seinää ei enää ole
    ei liioin korkeaa huonetta
    missä moni huokauskin kuultiin
    talovanhus kaatui pois
    kivetyksetkin revittiin
    juuria myöten
    ei jäänyt kiveä kiven päälle
    muistotkin häviävät
    seinään nojaavien unohtaessa
    myös toisensa sillä
    katovaista on elo ihmisten
    ihmisten tekemien
    rakennusten toistensa ohi kulkien
    3213
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Vanhus ojentaa teatterilippuaan jokeripojalle
    jono on loputtoman pitkä kaksijalkaisten naamiaisiin
    vanhus yrittää ohittaa silkkihansikkaitten kosketusta hiveleviä ja vääristyneitä reisiä

    teatterissa tänään

    tunkosta lihojen alttarilla
    hikiviritteiset soittimet heläyttävät
    bassokurkkujaan veitsen terällä
    viulunkärki on tuo viiltävä
    giljotiini vanhuksen kurkulla
    jokeripojan hymyillessä
    turpeilla huulillaan
    pään kohdalla maalatut silmät
    pitsihameiden helmaan pakenee
    tuo arvokas vanhus ryppyineen

    eikö hän huomaa jo kaikkien
    vuosien jälkeen että elämä on
    vain teatteria valhekulissien näyttämöillä
    revittyjen vaateriepujen tanssiessa

    Äänestä

    • Puuta vasten kädet heikkojen polviensa ympärillä
      puistossa kyyhöttää tyttönen käsi pillerirasiassa
      hän painaa sen raskaana sydäntään vasten
      tietäen siellä olevan vain yhden, vain yhden elämän -

      luullen elämäksi kuolemaa, avautuvan rasian
      sumuverhon takana, joka on niin ohut, liian ohut
      nostaa pois herkkien kasvojensa edestä
      tuo pelästynyt lapsi etsii turvaa
      rasiastaan jonka on saanut äidiltään
      ruusukuvioinen - sydämenmuotoinen - samettipintainen rasia
      tuoksuu kodin lämmöltä ja turvalta

      mikä on tuonut mistä on tullut
      valkoinen pieni harha pieni nielaisu
      kalmanhajuisessa puistossa
      revitty kosketuksissa joita kovat
      isot kourat ovat riistäneet
      hetkessä viattomuuden rikottu ihmisyys

      puistossa kyyhöttää tyttönen
      kädet nyrkissä hiljaa itkien

      Äänestä

    Juoksevat rotat silmät kiiluen öisissä viemäreissä
    illakoiden käsi kädessä päivän saaleistaan
    Maan päällä ihmiset nukkuvat tietämättä mitään
    putkissa juoksevista pienistä kirkuvista jaloista
    Juoksut lakkaa - sydän hakkaa rakastelevan parin
    irrottautuessa toistensa liimasiteestä
    rakkauden valtavasta rakkauden harhasta

    yöllä juoksevat kirjaimet sormien tanssiessa

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    wcaffi kirjoitti:

    kesäisenä kivetyksillä
    ohikulkijan raskaat tennarit
    raskaina astelevat

    muistan kun nojasimme
    kuuman talonseinän vierustalla
    seinä josta tiennyt eräänä
    päivänä sen sisäpuolella istuvani
    haikeana katsoen takassa
    palavaa tulta silmissäni

    kesäisenä kivetyksillä
    astelee vanha kaunis mies
    nostaa kunnioittavasti
    silinterihattuaan ohikulkevalle
    nuorehkolle rouvalle joka
    taluttaa sipsunsipsun
    pikkukoiraansa tuon talon
    viereistä toista laitaa

    istun siinä vieläkin
    lattiat narisevat vuosisataisen
    vanhan lankkulautojen alla

    kivikatujen tuoreessa muistossa
    tuoreet uudet askeleet
    ohikulkijoiden tennareiden
    tuodessa keveitä ja raskaita
    ajatuksiaan kilometritolkulla
    uutta puhdasta ja valkoista lunta

    tuota seinää ei enää ole
    ei liioin korkeaa huonetta
    missä moni huokauskin kuultiin
    talovanhus kaatui pois
    kivetyksetkin revittiin
    juuria myöten
    ei jäänyt kiveä kiven päälle
    muistotkin häviävät
    seinään nojaavien unohtaessa
    myös toisensa sillä
    katovaista on elo ihmisten
    ihmisten tekemien
    rakennusten toistensa ohi kulkien

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu