Te, jotka olette sairastaneet
anoreksiaa tai sairastatte,
lähtikö/ lähteekö teiltä
huomattavan paljon hiuksia?
Onko joku kaljuuntunut
hetkeksi kokonaan?
Minua huolestuttaa anorektisen tyttäreni
hiustenlähtö ja päälaen näkyminen kiiltävänä,uutta hiusta ei vielä
näytä päänahassa kasvavan.
Hänellähän soluntuotantokin oli
välillä olematonta aliravisemuksen
vuoksi.
Miten pitkän ajan elimistö
tarvii, jotta hiukset alkavat
uusiutua tai siis kasvaa jälleen?
Tiedän, että voisin kysyä tätä hoitavalta
lääkäriltäkin, mutta tämän
sairauden läpikäyneet varmasti
osaavat vastata paremmin!
anoreksiaa tai sairastatte,
lähtikö/ lähteekö teiltä
huomattavan paljon hiuksia?
Onko joku kaljuuntunut
hetkeksi kokonaan?
Minua huolestuttaa anorektisen tyttäreni
hiustenlähtö ja päälaen näkyminen kiiltävänä,uutta hiusta ei vielä
näytä päänahassa kasvavan.
Hänellähän soluntuotantokin oli
välillä olematonta aliravisemuksen
vuoksi.
Miten pitkän ajan elimistö
tarvii, jotta hiukset alkavat
uusiutua tai siis kasvaa jälleen?
Tiedän, että voisin kysyä tätä hoitavalta
lääkäriltäkin, mutta tämän
sairauden läpikäyneet varmasti
osaavat vastata paremmin!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Valitettavasti nitä hiuksia lähtee. Toinen ongelma on se, että sitä karvoitusta alkaa sitten kasvaa esim. selkäpuolelle. Kroppa kuin ikäänkuin valmistautuu siihen, että se käy alikierroksilla ja alkaa kasvattamaan lisäkarvoitusta sinne, missä kehon lämpö alkaa laskea. Kun syke alkaa laskemaan alle 50:nen niin keholla on omat aseet kuoleman estämiseksi. Keho on tällöin äärimmäisessä 'hätätilassa'.
hiustenkasvu on hidasta.....voi mennä monta kuukautta ennenkuin ne alkavat edes kasvamaan, vaikka tyttäresi söisikin hyvin.
Kun elimistön ravinnonsaanti on taattu, elimistö ei ole säästöliekillä jne, silloin hiuksetkin alkavat kasvamaan.
Itse söin kesällä todella huonosti ja hiuksia lähtee vasta nyt, että aikaa se vaatii.
tyttärellänikin hiukset ovat alkaneet lähteä
nyt toden teolla, vaikka
painoa on hieman tullut lisää ja
elintoiminnot vähän paremmat,
mutta elimistö kai reagoi
myös vähän viiveellä. Mutta
viis siitä, onko hiuksia, kunhan
henkikulta säilyy! Tyttö itse on
tietysti kauhuissaan, mutta eiköhän
ne hiukset tule aikanaan takaisin,
jos edes kokonaan lähtevät!
Tsemppiä sinulle ja kärsivällisyyttä
kaikille parantumisen
kanssa ja hiuksia kasvatellessa!
Kärsivällisyys välillä aika koetuksella...
Heippa!
Samoin omalla tyttärelläni hiuksia lähteen niin että pahaa tekee. Ilmeisesti kun aliravitsemustila kestää riittävän pitkään, laittaa elimistö myös hiukset 'säästöliekille'. Tyttö on ollut 7 kk sairaalahoidossa, joten uskoisin pahimman ravitsemustilan korjaantuneen, joskaan paino ei ole tavattomasti noussut. Mutta ensinhän elimistö korjaa puutteet sisuskaluista ja sen jälkeen vasta ulkoinen olemus saa osansa. Kovasti myöskin odottelen milloin hiukset ovat vuorossa.... ennen niin paksut ja runsaat, nykyisin kuin ikäihmisellä, päälaki paistaa ohuen ja huonostivoivan hiuksen alta.
Tyttärelläni on myöskin erittäin vaikeata pakko-oirehtimista, liikunnan tarve on aivan käsittämätön. On päiviä että hän ei anna itsellleen lupaa istua laisinkaan. Kaikki päivittäiset toimet tulee tehdä seisten. Tämän lisäksi seilaa huoneesta ja paikasta toiseen kaiken aikaa, ei kykene keskittymään mihinkään. Mielessä pyörii vain ajatus, milloin pääseee hoitajan silmää välttäen jumppaamaan... Tämä tekee tyttären olosta aivan hirvittävän, näen että hän on aivan tuskissaan tämän oirehtimisen kanssa. Miten tällaista voidaan helpottaa ja auttaa !?! Tuntuu että tämä sairaus muuttaa muotoaan kaiken aikaa... pakko-oirehtiminen on vasta muutaman kuukauden ikäinen oire, mitähän tässä vielä eteen tuleekaan.
Voimia ja jaksamista!!
itsekin miettinyt, että elimistön
tärkeysjärjestyksessä tukka on viimeinen
ja lähtee ekana, kun muiden elimien
tulee saada osansa. Turhamaistahan se
on tukan perään haikailla! Tyttö itse on
onneksi saanut huumorinsa takaisin ja
sanoi, etteipä tarvi huolehtia miten tukka
on jos pitää peruukkiin vaihtaa: joka
päivälle eri kampaus... No leikki leikkinä!
Minun tyttäreni on ollut tässä "oikeassa"
hoidossa elokuusta lähtien ja se olennaisin
eli mieliala on kohentunut tuntuvasti.
Painon nousu on vielä hidasta, mutta hyvä
niin, elimistö joutuisi taas koville, kun
on ollut yli vuoden vähällä ravinnolla,
jos yhtäkkiä alkaisi tulla tosi paljon
sulatettavaa. Ravintoterapeutin ohjeiden
mukaan tyttö syö mukavasti ja söi jopa
kinkkua joululomalla!
Meillä yliliikkumista ei ole, mutta
muita ihme ajatuskuivioita kyllä: esim. sukka-
housut ei voi olla 60 den ettei näytä
pullealta! 170cm ja 40 kg ei näytä pullealta
vaikka olisi kahdet housut päällekkäin!
Mutta kuten sanoit: sairaus muuttaa muotoaan
ja muuttaa sairastuneen persoonaa ainakin
joksikin aikaa, tuskin pysyvästi.
Oletteko te koittaneet mitään mieliala
lääkettä? Meillä zypreksasta on sittenkin
ollut apua, vaikka se kamalan tappelun kanssa
aloitettiin, tyttö itse oli sitä kovasti
vastaan. Mutta sen jälkeen elämänhalu ja
-ilo on selvästi palannut tytön elämään
ja se on ollut iiiihana huomata!
Millaisessa hoidossa tyttäresi on?
Minun tyttäreni oli alkuvuodesta tavallisella
lastenosastolla ja se vain pahensi tilannetta.
Tämä varsinaisesti anorektikoille tarkoitettu
osasto on tuottanut tulosta kiitettävän
nopeasti ja hidas eteneminen on hyvä asia,
jotta nuppi pysyy tahdissa mukana eikä mennä
laidasta toiseen esim. bulimiaan.
Voimia myös sinulle ja tyttärellesi!
Taistellaan tätä pirullista sairautta
vastaan emoleijonan lailla!
toivon sulle ja teille äidin roolissa oleville=) Varmasti on raskasta!!!
välittämisestä
Mulla on pitkän anoreksia "urani" aikana hiukset lähteneet kokonaan 3 kertaa eli siis aivan kaljuksi asti.Ensimmäisellä ja toisella kertaa irtosivat myös ripset ja kulmakarvat kokonaan eli olin aika karu näky.Kulmakarvat eivät ole tähän päivään mennessä palautuneet,mutta hiukset ovat uusiutuneet tosin olen pitkälti itse valinnut myös tällaisen lyhyen siilimallin.Mutta periaatteessa hiukset ovat kasvaneet takaisin.Suosittelen Helokkiöljyä ravintolisäksi hiuksia ja ihoa varten.
Lanugokarvoitus on minun kohdallani ilmeisesti pysyvää sillä se ei ole tämän 13 vuoden sairastamisen aikana kadonnut koskaan.
että olet sairastanut
noin kauan! Välillä mennyt
paremmin ja sitten olet
sairastunut uudestaan, ymmärsinkö
oikein? Eihän se tietty ihme
ole, että siinä hiukset, ripset
ja kulmakarvat lähtee, kun elimistö
joutuu niin koville puhumattakaan
psyykkeestä! Tyttäreni päänahka alkaa
paistaa ja kun hänellä on tosi pitkä
tukka, tuntuu kaikki lähtevä hiusmäärä
vielä enemmältä. Mutta kuten jo
aikaisemmin sanoin, hiuksista viis,
kunhan elimistö alkaisi toipua!
Ja psyyke myös!
Kiitos helokkiöljy vinkistä!
Olen tosiaan sairastanut pitkään, välillä on ollut parempia jaksoja mutta varsinaisesti toipunut en ole vielä saanut koskaan olla.Olen koko nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni kamppaillut anoreksiaa vastaan (nyt olen siis 25-vuotias). Paremmassa kunnossa ollessa olen jaksanut huolehtia välttämättömien rasvahappojen saannista ja hiukset ovat palautuneet.Toivottavasti tyttäresi saisi elää terveen aikuisuuden,sillä itselläni suurimpia murheita ovat nyt aiheuttaneet osteoporoottinen luusto ja koin ensimmäisen pahan murtumaonnettomuuden viime syyskuussa.Tuosta muistona leikkaushoidosta huolimatta vasemman käden toimintakyky huononi peruuttamattomasti ja pitää opetella elämään fyysisesti vajaakuntoisena.Anoreksia on järjettömän ilkeä sairaus ja seurauksia ei nuorena neitona tule edes ajatelleeksi.Nyt vanhempana sitä jo tajuaa syyn ja seurauden suhteen.Yritän pitää itseni mahdollisimman hyvässä kunnossa, mutta helppoa se ei kyllä ole selättää tätä tautia ja minun kohdallani tapaa elää.
sydämestäni, että saisit
selätettyä sairauden! Olet
todellakin joutunut kärsimään
siitä älyttömän kauan! Toisaalta
olen varautunut tyttärenikin
osalta siihen, että tavalla tai
toisella tämä sairaus seuraa häntä
ja siten koko perhettä läpi elämän.
Toivotaan kuitenkin, että tämä
akuutti vaihe hellittäisi!
Olen puhunut tyttärelleni kaikista
mahdollisista jälkiseurauksista, mutta
kuten sanoit, nuori on niin "kuolematon",
ettei ne tiedot juuri kosketa. Nyt kun
sanon, että lapsensaanti voi olla
mahdotonta, sanoo tyttö, ettei edes
haluaisi lapsia. No tietenkään 14-15v ei
ajattele lapsensaantia, mutta sitten
myöhemmin voi olla kova hetki tajuta,
että sairaus vei siihen mahdollisuuden.
Mutta tämä sairaus on myös osaltaan sellainen, että sitä kuuntelee kehon mielelle antamaa
vääristynyttä kuvaa (tai miten päin se
nyt meneekään) ennemmin kuin "järjen" ääntä.
Tyttärelleni on joulukuun alussa
tehty luuntiheysmittaus, vastausta
ei vielä ole tullut. Osteoporoosi
on suuri peloke ja olen todella
pahoillani sinun puolestasi!
Tsemppiä ja voimia käden kuntoutukseen!
Kaikkea hyvää elämääsi, kaikesta
huolimatta
Itse olen käynyt todella pohjalla. Minun hiustenlähtöni tuli paljon viiveellä silloiseen kuntooni nähden. Jo kun aloin olla hyvässä kunnossa ja kohtuullisen voimissani, alkoi hiuksia lähteä todenteolla...Harjaani jäi kourallinen ja vaatteista löytyi hiuksia joka ikinen kerta. Pahaltahan se tuntui nähdä ennen niin vahvat ja kiiltävät pitkät hiukset siinä kunnossa, mutta yritin ajatella sen olevan VAIN väliaikaista.
Ja nyt hiuksia lähtee vain muutamia, aivan kuten ennen, terveenä =) Kyllä se joitain kuukausia vei, mutta kannatti vain pitää positiivinen ajattelu yllä ja keskittyä psyykkeen kohottamiseen.
Tsemppiä ja sisua tyttärellesi äitix3!!