Todella huono itsetunto

Onpa sulla varmaan kestämistä, yritä etsiä omaa aikaa itelles. Yritä olla murehtimatta muiden asioita vaan keskity itseesi. Varo että et jää muiden murheiden alle , vaivut muuten itsekkin kurjuuteen. Olet vielä niin nuorikin. Yritä hyväksyä itsesi semmoiseksi kun olet , eihän me mahdeta mitään sille minkänäköiseksi olemme syntyneet . :) Tsemppii sulle =)

On se kyllä ikävää, että olet kaiken tuon joutunut
käymään läpi, mutta sinuna en kuitenkaan lopettaisi uskomasta hyviin asioihin.
Onhan se kyllä totta, että kaiken tuon jälkeen
se saattaa olla astetta vaikeampaa. Sinun kannattaisi kuitenkin yrittää vaihteeksi kohdistaa katseesi johonkin muuhun kuin noihin taakkoihisi, sillä terve näkökulma elämään saattaa helposti kadota jos tuijottaa itsepäisesti vain taakkojaan. Ympärillämme on runsaasti ilon aiheita, myös sinunkin. Ne eivät välttämättä ole mitenkään suuria, vaan pieniä jokapäiväisessä arjessa esiintyviä. Ei niitä välttämättä huomaa, vaikka ne olisikin ihan silmien edessä mikäli katse harhailee vain vähemmän mukavissa asioissa.

Voihan se olla hyvin mahdollista, että tuo
"alkoholisti" sukusi vaikuttaa ystävien määrään,
mutta entä jos et ole yksinkertaisesti vain törmännyt oikeanlaisiin ihmisiin? Se, että sukusi alkoholistisuus vaikuttaa siihen miten ihmiset sinuun suhtautuu kertoo vain sen miten ennakkoluuloisia he itse ovat. Kaikki ihmiset eivät ole niin ennakkoluuloisia kuten toiset ja sinä et ilmeisesti ole heidänlaisiinsa pahemmin törmännyt.

Itsetuntoon ei tepsi muu kuin se, että opettelet olemaan tyytyväinen itseesi pala kerrallaan. Eihän loppujen lopuksi kukaan varmastikkaan osaa olla täysin tyytyväinen itseensä, vaan ainoastaan tiettyihin piirteisiin.
Kannattaa myös aina miettiä, että miksi haluaisit olla toisenlainen kuin mitä nyt olet. Onko se
asia minkä takia haluaisit muuttua suhteellinen verrattuna siihen mitä todella itseltäsi ja muilta haluat? Pienestä ylipainostakin pääsee helposti eroon vähäisellä päivittäisellä liikunnalla, jos se siis haittaa itseäsi ja haluat siitä eroon.

Tuosta äitiäsi koskevasta jutussa sinun pitäisi yrittää keskustella isäsi kanssa järkevästi. Ei hänellä ole mitään oikeuksia suuttua sinulle siitä, olihan hän sentään sinun äitisi. Oletko koskaan kysynyt isältäsi miksi hän ei halua,että äidistäsi puhutaan? Täytyyhän sille suuttumiselle olla jokin syy. Onhan se nuorisopsykiatri hyvä vaihtoehto, mutta ennen kaikkea olisi tärkeää, että löytäisit ihmisen jolle voit puhua hänestä aina kun siltä tuntuu tai mistä vaan. Tässä tapauksessa esim. mailinvaihtokaveri ei olisi yhtään huonompi vaihtoehto jos ei ketään muuta ole saatavilla. Onhan se tietenkin ihan eri asia kuin ihminen jolle voi kahden kesken puhua, mutta ihminen kuitenkin. Hyvä puoli on ainakin se, että sinulla on noita harrastuksia, sillä ilman niitä asiat voisivat olla paljon huonommin kuin nyt. Ei toki harrastukset voikaan pyyhkiä niitä pois, mutta ainakin osittain purkavat niitä ja se siinä onkin pääasia.

normaalipainoinen nuori nainen äijälle kelpaa.
vai katsoo se teinejä...oot vielä itekin teini ja olis väärin ajatella et oisit jotenki vanha.
kyllä aina tulee olemaan sua nuorempia ei se asia muutu mut on niitä toisia miehiäkin.

Avioon 17 vuotiaana? Onko se edes laillista?