Katseltiin vanhoja valokuvia pyhinä ja näin kuinka olen itse vanhentunut. Olen ollut joskus kaunis.. nyt ei enää saa tekemälläkään:)uurteet tulee väkisnkin ja vartalon muoto vaihtuu.
Vaihdevuodet masentaa ja hikoiluttaa. Pyhät ahdistaa, tuo ikävät muistot esiin ja kaipaan aikuistuneita lapsiani. Voikun sais ne pikku pikku pallerot joskus takaisin. Sylinsä vielä mutta se aika on mennyt. Lopullisesti.Kaipaan edesmennyttä äitiäni. Elämä on jatkuvaa luopumista.Tänään pitää mennä iltavuoroon töihin ja ei vähempää vois kinnostaa.. vaikka ei täällä kotonakaan jaksa olla.
Voi tätä elämää!Kuinka ihanaaa ja kamalaa!
Vaihdevuodet masentaa ja hikoiluttaa. Pyhät ahdistaa, tuo ikävät muistot esiin ja kaipaan aikuistuneita lapsiani. Voikun sais ne pikku pikku pallerot joskus takaisin. Sylinsä vielä mutta se aika on mennyt. Lopullisesti.Kaipaan edesmennyttä äitiäni. Elämä on jatkuvaa luopumista.Tänään pitää mennä iltavuoroon töihin ja ei vähempää vois kinnostaa.. vaikka ei täällä kotonakaan jaksa olla.
Voi tätä elämää!Kuinka ihanaaa ja kamalaa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
samat fiilikset ja hyvä tietää että on muillakin enkä ole yksin.
Hyvää uutta vuotta!
:) ja koetetaan taapertaa kanssasisareni
niin joulu ihan yksinäidessä. Ois ollu kiva jakaa se jonkun kanssa. Oon 55 v. eronnut, mutta silti ainakin omasta mielestäni nuorekas, kiva kun ottaisit yhteyttä. Kiitti ?.
Kuori vanhenee, mutta sielu ja sisäinen
kauneus senkun komistuu:)
tuntuu,että aina sitä ihminen kaipaa sitä mennyttä...Tätäkin aikaa, kaivataan sitten tulevaisuudessa...
kun katselin miniäni pyöreää massua ja tyttäreni rakastunutta olemusta, ihanaa, kohta meillä pyörii taas pikkuisia jaloissa ja mökkipolut painuvat pikku askelista, taas kesällä rakennetaan rannalle satamia ja venevajoja pienoiskoossa.
Me vanhat saamme olla kuntomme mukaan joukossa kunnes taas uusi sukupolvi valtaa...
immeinen: ensimmäinen uhmaikä jo alle vuoden, seuraava kolmen vanhana, sitten kuusi vuotiaana, sitten jo pikkumurkku n. yheksän ikäisena, sitten jo murkkuikä, ja sitä kestääkin tuonne lähelle parikymppistä...
No sitten alakaakin alamäki, - kolomenkympin kriisi, neljänkympin kriisi, ja viijjenkympin villitys ynms. lisukkeet, - hikkoilut ja sellaiset - joko ne loppuu kuuteen kymppiin, vai vasta kaheksaankymppiin, siitä sattaan on sitten helpompaa, ja vallan seesteistä oloa...
ei ole tarkoitettu kritiikiksi ketjun aloittajalle, vaan on ihan aiheesta irrallinen taivastelu immeisenä olon vaikkeuvvesta..:)
loppuaikana ei enää muista mitään...
Kai se elämän seesteisyys alkaa vasta vanhuksena ?? minulla on kunnia tuntea hieno mies,89v.Kyselin häneltä joutuuko paljon käyttämään lääkkeitä ? "Kyl mää melkein joka vuas asperiinin otan",vastasi hän ja sytytti piipun.Veti pitkät henkoset ja päivitteli 61v. poikaansa,joka muutti avioeron jälkeen takaisin kotiin...."Että sais poika haravoida välilläpuutarhan,kun ei mitään tee ." Lohdutin tätä tervaskantoa,että KYLLÄ PAPPAN ELÄMÄ HELPOTTUU,KUN SAA TON POJAN VANHAINKOTIIN.Juotiin kahvit,turistiin mukavia ja ollaan ikäämme AINA tyytyväisiä !!!
Niin ne vuodet vierii... Itsekin jo nytten murehdin sitä aikaa kun lapset muuttavat pois kotoa. Vanhempi jo puhelee, vaikka ei kait kuitenkaan vielä oikeesti aio. Tänään törmäsin onnellisuuskirjaan,nimi oli jotain : Miksi kolmaskaan hampurilainen ei tee onnelliseksi? En muista kirjoittajia, mutta vaikutti mielenkiintoisalta. Ajattelin sen hankkia. Jos vaikka oppisin jotain onnellisuudesta.
Niin ne vuodet vierii... Itsekin jo nytten murehdin sitä aikaa kun lapset muuttavat pois kotoa. Vanhempi jo puhelee, vaikka ei kait kuitenkaan vielä oikeesti aio. Tänään törmäsin onnellisuuskirjaan,nimi oli jotain : Miksi kolmaskaan hampurilainen ei tee onnelliseksi? En muista kirjoittajia, mutta vaikutti mielenkiintoisalta. Ajattelin sen hankkia. Jos vaikka oppisin jotain onnellisuudesta.
Kuule sinä äityliini,täällä toinen äityliini.
Itse olen onnellinen,siitä,että olen saanut lapset isoiksi ja on aikaa itselleni.
Jos sinua hikoiluttaa ja olet alamaissa, mene lääkärille pyydä laastari-hormoonihoito.
Sen olen havainnut hyväksi.
Lähde aivan yksi jonnekin matkalle, vaikka kylpylään, itse lähden jo kolmatta kertaa ja voin sinulle vakuutta.että tässä iässä osaa nautia siitä,ettei kukaan vaadi sinulta mitään.
Seuraa olen aina löytänyt jopa tosi hyviä.
Tässä iässä ei ole mitään menetettävää ,elä vain täysillä äläkä käperry siihen minkä ikäinen olet.
Älä haikaile Menneitä. Solmi uusia ystävyys suhteita ,nyt olet aikuinen ja osaat katsoa monissa asioissa kokonaisuuksia. Itse olen 56-vuotias ja katson eläväni elämäni parasta aikaa.Olen esim. mennyt autokouluun ja on tosi hauskaa opiskella 18-vuotiaiden kanssa.
Toivon sinulle hyviä itsenäisiä vuosia.
Nauti olet hyvässä iässä.
jos olet ulkoisesti " jo noin vanha ",niin eikö olisi aika jo AIKUISTUA !!!!!