Olen yli kolmekymppinen neitsytnainen, ja mahdollisesti rakastumassa nelikymppiseen neitsytmieheen. Hiukan vaan arveluttaa luonteidemme samankaltaisuus, tiedän etten ole helpoimmasta päästä. Toisaalta ajattelemme monista asioista samalla tavalla, ajatukset menevät yksiin ilman että tarvitaan edes sanoja. Se jos mikä on pelottavaa.
Olen elänyt "uusiosinkkuna" lähes viisi vuotta, mies nelisen vuotta. Olemme siis itsenäisiä, tottuneet pitkään huolehtimaan vain itsestämme, ilman huolen häivääkään toisen ihmisen tarpeista. Nyt siis pitäisi "muokata" ajatusmaailmaa uusiksi ja totuttautua ottamaan toinen ihminen huomioon.. Olemme keskustelleet avoimesti molempia askarruttavista asioista, "pelosta" rakastua, tulevaisuudesta..
Mies puhuu, puhuu, puhuu. Usein itsestään. Elämästään. Hienoa, ajattelin alkuun, tylsää, ajattelen nyttemmin. Kuinka kukaan voi puhua itsestään niin paljon? Jokin aika sitten hän tokaisi, ettei tiedä minusta läheskään niin paljon kuin minä tiedän hänestä. Sanoin hänen puhuvan niin paljon itsestään, etten saa edes suunvuoroa. Ja sitten kun saan, hän keskeyttää minut ja alkaa taas puhua itsestään.. Arvatkaa loukkantuiko hän sanoistani? Kyllä. Mutta puhuu edelleen yhtä paljon...
Hän on huomaavainen, hellä, kuitenkin jämäkkä. Käy työssä, elämän perusasiat kohdallaan.
Hän on mielessäni suurimman osan valveillaoloajastani. Ilmeisesti olen rakastumassa? Vai onko tämä vain epäröintiä? Jospa vain voisi joskus olla ajattelematta asioita liikaa, antaa virran viedä ja katsoa mitä elämällä on tarjottavanaan.
Olen elänyt "uusiosinkkuna" lähes viisi vuotta, mies nelisen vuotta. Olemme siis itsenäisiä, tottuneet pitkään huolehtimaan vain itsestämme, ilman huolen häivääkään toisen ihmisen tarpeista. Nyt siis pitäisi "muokata" ajatusmaailmaa uusiksi ja totuttautua ottamaan toinen ihminen huomioon.. Olemme keskustelleet avoimesti molempia askarruttavista asioista, "pelosta" rakastua, tulevaisuudesta..
Mies puhuu, puhuu, puhuu. Usein itsestään. Elämästään. Hienoa, ajattelin alkuun, tylsää, ajattelen nyttemmin. Kuinka kukaan voi puhua itsestään niin paljon? Jokin aika sitten hän tokaisi, ettei tiedä minusta läheskään niin paljon kuin minä tiedän hänestä. Sanoin hänen puhuvan niin paljon itsestään, etten saa edes suunvuoroa. Ja sitten kun saan, hän keskeyttää minut ja alkaa taas puhua itsestään.. Arvatkaa loukkantuiko hän sanoistani? Kyllä. Mutta puhuu edelleen yhtä paljon...
Hän on huomaavainen, hellä, kuitenkin jämäkkä. Käy työssä, elämän perusasiat kohdallaan.
Hän on mielessäni suurimman osan valveillaoloajastani. Ilmeisesti olen rakastumassa? Vai onko tämä vain epäröintiä? Jospa vain voisi joskus olla ajattelematta asioita liikaa, antaa virran viedä ja katsoa mitä elämällä on tarjottavanaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
:) niinpä tuo viimeinen lause...kunpa vaan oppisi tuon mukaan tosiaan ELÄMÄÄN!
Itse olen ihastunut myös neitsyt-mieheen...rakastumassa häneen jopa, mutta asioita kun on vatvottu vähän liikaa jo, ettei taida suhteesta tulla mitään...ja kun ilmeisesti tuo ihastukseni ei tunne minua kohtaan todellakaan niin. :( mutta yritetään sen analysoinnin sijaan hetki elää ja kokea se tunne...siitähän sen sitten tietää onko se oikeaa rakkautta vai jotain muuta...
Olen ollut kaksi kertaa suhteessa neitsyt-miehen kanssa.
Ensimmäisen kanssa huomasimme, että olimme liian pedantteja ihmisiä toisillemme. Niin kaksi kovaa vastakkain kuin vain voi olla. Teimme töitä (musiikkia) työparina, ja se toimi kuin unelma. Muu elämä olikin jotain muuta.
Toinen suhde oli aivan toisenlainen (tosin ei virallinen), koska tämä mies oli naimisissa ja petti vaimoaan (neitsytkö uskollinen, pah!) Tämän miehen kanssa meni kaikki ajatukset ja asiat yksiin...Paitsi se tuleva yhteiselo. Minä halusin lapsia ja hänellä oli jo ne lapset.
Vieläkin ajattelen häntä ja erosimme hyvissä väleissä. Järkevinä ihmisinä lopetimme suhteen ennen kärähtämistä..
Eli: Ei horoskooppi-merkillä ole mitään merkitystä suhteessa. Itsekin uskoin horoskooppeihin ja astrologiaan mut en enää..