En tiedä, kun vain sattuu. Kaikki.
En ole koskaan ennen tuntenut näin.
Muutama vuosi sitten tapasin tämän pojan, johon tutustuin pikkuhiljaa paremmin. Jo ensimmäisellä tapaamisella tunsin jotakin, jota en ennen ollut tuntenut. Hänen lämpimät sanansa saivat minut tuntemaan itseni välitetyksi, vaikka ne eivät olleetkaan vielä edes ystävän sanoja. Pelkästään sanoja joilla tuodaan hyvä mieli vielä tuntemattomalle.
Aikaa kului ja aloimme tuntemaan toisiamme paremmin. Keskustelimme asioista ja vatsanpohjassani kutisi jokainen hänen katseensa. Näimme hyvinkin yllättävissä paikoissa seuraavan puolentoista vuoden aikana, ja jokin tuntui oikeimmalta.
Tämän jälkeen vietimme puoli vuotta hyvinkin lähekkäin, näimme lähes joka päivä, hymyilimme ja keskustelimme. Vietimme muutaman illan yhdessä, ei kahdestaan mutta yhdessä. Suljimme muut ulkopuolellemme ja keskustelimme. Emme mistään tärkeästä ja minä olisin halunnut sanoa kuinka välitän. Silitin pojan tukkaa ja sormenpäitä, luulin että hän olisi ymmärtänyt. Hukuin katseeseen.
Jokin kuitenkin muuttui. Viimeisin vuosi on erottanut meitä koko ajan enemmän, välillä on ollut hetkiä jolloin olen päässyt lähemmäs, mutta kuitenkin muu aika on kiskonut meitä erilleen.
Olen itkenyt niin monta iltaa ajatellen mitä voisi olla, mutta kuitenkaan se ei olisi mahdollista. Pojalla oli koko tuon ajan tyttöystävä, mutta ajattelin että eihän se estä tykästymästä johonkuhun toiseen. Ajattelin typeränä, että jonakin päivänä hän huomaisi ja ymmärtäisi kaiken ja minä saisin olla hänen tyttönsä, mutta ei mikään mene niin.
Pojan pitkä seurustelusuhde päättyi. Olin pakahtua, ajattelin, että nyt minun tilaisuuteni on koittanut, nyt minä voin kertoa sen mitä olen nämä vuodet pitänyt sisälläni.
Joku ehti minua ennen. Nyt poika seurustelee jälleen ja minä olen maailman murtunein. Minun oli mahdotonta sanoa muutamaa sanaa, minä en ehtinyt ja olen siitä ikuisesti katkera. Itken iltaisin niin että päätä alkaa särkeä, kaikki on pelkästään tuskallista.
Tuntuu kuin nuo vuodet olisivat menneet hukkaan.
Koskaan ei voi tietää, milloin on liian myöhäistä.
En ole koskaan ennen tuntenut näin.
Muutama vuosi sitten tapasin tämän pojan, johon tutustuin pikkuhiljaa paremmin. Jo ensimmäisellä tapaamisella tunsin jotakin, jota en ennen ollut tuntenut. Hänen lämpimät sanansa saivat minut tuntemaan itseni välitetyksi, vaikka ne eivät olleetkaan vielä edes ystävän sanoja. Pelkästään sanoja joilla tuodaan hyvä mieli vielä tuntemattomalle.
Aikaa kului ja aloimme tuntemaan toisiamme paremmin. Keskustelimme asioista ja vatsanpohjassani kutisi jokainen hänen katseensa. Näimme hyvinkin yllättävissä paikoissa seuraavan puolentoista vuoden aikana, ja jokin tuntui oikeimmalta.
Tämän jälkeen vietimme puoli vuotta hyvinkin lähekkäin, näimme lähes joka päivä, hymyilimme ja keskustelimme. Vietimme muutaman illan yhdessä, ei kahdestaan mutta yhdessä. Suljimme muut ulkopuolellemme ja keskustelimme. Emme mistään tärkeästä ja minä olisin halunnut sanoa kuinka välitän. Silitin pojan tukkaa ja sormenpäitä, luulin että hän olisi ymmärtänyt. Hukuin katseeseen.
Jokin kuitenkin muuttui. Viimeisin vuosi on erottanut meitä koko ajan enemmän, välillä on ollut hetkiä jolloin olen päässyt lähemmäs, mutta kuitenkin muu aika on kiskonut meitä erilleen.
Olen itkenyt niin monta iltaa ajatellen mitä voisi olla, mutta kuitenkaan se ei olisi mahdollista. Pojalla oli koko tuon ajan tyttöystävä, mutta ajattelin että eihän se estä tykästymästä johonkuhun toiseen. Ajattelin typeränä, että jonakin päivänä hän huomaisi ja ymmärtäisi kaiken ja minä saisin olla hänen tyttönsä, mutta ei mikään mene niin.
Pojan pitkä seurustelusuhde päättyi. Olin pakahtua, ajattelin, että nyt minun tilaisuuteni on koittanut, nyt minä voin kertoa sen mitä olen nämä vuodet pitänyt sisälläni.
Joku ehti minua ennen. Nyt poika seurustelee jälleen ja minä olen maailman murtunein. Minun oli mahdotonta sanoa muutamaa sanaa, minä en ehtinyt ja olen siitä ikuisesti katkera. Itken iltaisin niin että päätä alkaa särkeä, kaikki on pelkästään tuskallista.
Tuntuu kuin nuo vuodet olisivat menneet hukkaan.
Koskaan ei voi tietää, milloin on liian myöhäistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että joku idiootti tyttö on taas rakastunut johonkin renttuun/pelimieheen.
teidän ''kilttien'' poikien mielestähän kaikki muut pojat ovat pelimiehiä.
Täytyy kyllä tunnustaa et kaikki me pojat ollaa sisimmässämme pelimiehiä :(
Ainakin sellaiset jotka pyörittävät monia tyttöjä, kuten tuosta tarinasta sai käsityksen. Mutta kuten aina, näiden pelimiesten perään itketään ja vielä tytöt puolustelevatkin heitä jossain nettifoorumilla...
Kannattaa kohdella naisia huonosti niin ne rakastavat sinua.
"Kannattaa kohdella naisia huonosti niin ne rakastavat sinua."
Eikös Tiikku juuri ihastunut/rakastunut tähän poikaan siksi, koska hänen sanansa olivat 'lumoavia' ja poika muutenkin tekstin perusteella vaikutti hellältä tyypiltä? O_o Lue teksti uudestaan.
Minä en ole.
Joo, lirutteli valheita että sai pillua, ja samalla kävi seurusteli toisenkin tytön kanssa. Tosi ihana jätkä
Huoh.. mie tiän miltä tuntuu. Ku nuin kauan on ollu sen pojan kans kaveri.. enemmän ku kaveri. en tiiä muuta vastausta tähän kysymykseen.. muutaku että sinun varmaan pitäs puhua sen pojan kans aivan kahestaan.. ja kertoa sille sun tunteista. jos Sinä olet valmis. mieti tarkkaan että oletko. se poika kyllä hoksaa jättää kaikki muut jos se tykkää sinusta. varmaan tykkääki. olette niin kauan ollu kavereita.
Joo. Näin. Puhuminen. Siinä avain. Ehkä siun on helpompi irrottaa, jos saatte puhuttua asiat halki ja jos siinä sitten käy niin että se sanoo että ei tunne samoin....
Mutta jos se sitten tykkääkin. Niin silloinhan sinun olosi varmasti ainakin helpottuisi.
Mieti tarkkaan joo aikaa ja paikkaa ja sitä, oletko valmis. Sanat varmasti tulevat jos olette ennenkin jutelleet.
Arvostan sinua, jos osaat kertoa asian. Itsestäni ei ole siihen.
Niin voihan aina kirjoittaa kirjeen.. mahtava tapa jos ei sanat satu tulemaan:]
Kyseinen poika ei siis ole mikään pelimies, kaikkea muuta. Herkkä ja suloinen, sellainen runopoika. Pelimiehet minä kierrän kaukaa.
Olen niin pitkään yrittänyt löytää sitä oikeaa hetkeä, olen miettinyt sanoja valmiiksi, minä tiedän mitä haluan sanoa, mutta pitää vielä odottaa.
Olisi kamalinta jos muutamalla sanalla pystyisin pilaamaan kaiken, mutta vielä kamalampaa olisi jos hän ei koskaan saisi tietää.
Kyllä tämä tästä.
Kiitos teille kaikille. Lohduttavaa kuulla sanojanne. :)
oleppas hyvä:]
Sano sille sun tunteet.. nii helpottaa, ei tartte itkee joka ilta.
( Mä en sit sanonu tossa mitään että vie se poika, vaan että kertoo tunteistaan. Tämä oli sitten selvennys niille jotka eivät tajunneet.)