Minua on mietityttänyt kaksi asiaa:
1.Millaista opiskelu on yliopistossa?Toiset sanoo että ei se niin rankkaa ole, toisaalta olen kuullut että opiskelu vie kaiken ajan,eikä vapaa-aikaa juuri jää.Riippuu varmaan mitä opiskelee,vai?tietääkö kukaan esim.elänlääkiksen tai kirjallisuuden/historian opiskelusta?
Olen kyllä melko ahkera opiskelija,ja toki tiedän että yliopistossa pitää hommia tehdä,mutta tahtoisin minä muutakin elämää kuin opiskelu!(avopuoliso,perhe,lemmikit)
Ajattelin ehkä lukion jälkeen yliopistoon,mutta ketään tuttuja ei juuri yliopistoissa ole,joten en yhtään tiedä millaista se opiskelu siellä on/mitä voisi opiskella.
2.ongelmani on,etten tiedä mitä kykenisin opiskelemaan.(eläinlääkis kiinnostaisi kyllä eniten)En myöskään juuri tiedä esim.mitä kirjallisuutta opiskellut tekee valmistuttuaan, vai tekeekö ylipäätään mitään?
Minua kiinnostaisi eläinlääketiede(rahkeet ei kuitenkaan varmaan riitä) mutta toisaalta rakastan kirjoja ja lukemista,joten joku kirjallisuustiedekkin kiinnostaisi tai historia.Tuosta kirjallisuuden opiskelusta en ole löytänyt juuri mitään tietoa,joten kiva olisi tietää että missä sitä voi opiskella, ja mitä se opiskelu käytännössä on?
Aargh!miten voin ikinä tietää mitä lähden opiskelemaan???
1.Millaista opiskelu on yliopistossa?Toiset sanoo että ei se niin rankkaa ole, toisaalta olen kuullut että opiskelu vie kaiken ajan,eikä vapaa-aikaa juuri jää.Riippuu varmaan mitä opiskelee,vai?tietääkö kukaan esim.elänlääkiksen tai kirjallisuuden/historian opiskelusta?
Olen kyllä melko ahkera opiskelija,ja toki tiedän että yliopistossa pitää hommia tehdä,mutta tahtoisin minä muutakin elämää kuin opiskelu!(avopuoliso,perhe,lemmikit)
Ajattelin ehkä lukion jälkeen yliopistoon,mutta ketään tuttuja ei juuri yliopistoissa ole,joten en yhtään tiedä millaista se opiskelu siellä on/mitä voisi opiskella.
2.ongelmani on,etten tiedä mitä kykenisin opiskelemaan.(eläinlääkis kiinnostaisi kyllä eniten)En myöskään juuri tiedä esim.mitä kirjallisuutta opiskellut tekee valmistuttuaan, vai tekeekö ylipäätään mitään?
Minua kiinnostaisi eläinlääketiede(rahkeet ei kuitenkaan varmaan riitä) mutta toisaalta rakastan kirjoja ja lukemista,joten joku kirjallisuustiedekkin kiinnostaisi tai historia.Tuosta kirjallisuuden opiskelusta en ole löytänyt juuri mitään tietoa,joten kiva olisi tietää että missä sitä voi opiskella, ja mitä se opiskelu käytännössä on?
Aargh!miten voin ikinä tietää mitä lähden opiskelemaan???
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.mol.fi -> tee analyysejä itsestäsi
käy yliopistojen kotisivuilla,
esimerkiksi eläinlääkiksen opinto-opas:
http://www.vetmed.helsinki.fi/opiskelu/perustutkinto/opas06.pdf
Tässä vähän omia ja muiden kokemuksia yliopistosta, jos näistä on apua:
1) Opiskelu yliopistossa vaatii alasta riippuen kyllä aikaa. Eniten aikaa menee itselläni tentteihin lukemiseen, itse luentoihin tai seminaareihin ei mene tällä hetkellä niin paljon aikaa. Opiskelen kasvatustieteellisellä alalla kolmatta vuotta ja paljon joudun lukemaan. Itse pidän juuri sitä melko raskaana, koska pitää saada itsensä lukemaan ja suorittamaan opintoviikkoja/pisteitä.
Mielestäni kysymys on niin vaikea, etten osaa sanoa, millä alalla opiskelu olisi "helpompaa". Riippuu ihmisestä ja hänen alastaan, paljonko hän joutuu tekemään työtä kurssien eteen. Sen voin sanoa, että yleensä yliopistosssa joutuu tekemään työtä opintojen eteen ja aikaa kuluu siihen melko paljon. Onneksi vapaa-aikaakin yleensä löytyy, ja se on tervettä, että järjestää itselleen vapaa aikaa. Esim. jos on ollut paljon tenttejä, voi pitää taukoa hieman sen jälkeen.
2)Kenenkään sinua tuntematta on vaikea sanoa, mihin sinun kannattaisi hakea. Päätös on sinun, mutta kannattaa jutella opinto-ohjaajan kanssa eri vaihtoehdoista. Kysele häneltä eri yliopistojen aloista.
Eläinlääketieteellinen vaatii luultavasti matemaattisten taitojen hallintaa, oletko lukenut pitkää matikkaa? Se voisi helpottaa sisällepääsyä. Kirjallisuuden opiskelusta on kokemusta lähipiiristä - tämä henkilö lukee tosin pääaineenaan historiaa ja sivuaineenaan kirjallisuutta ja suomen kieltä. Tavoitteena on aineenopettajan pätevyys (historia ja äidinkieli). Tämän lisäksi joutuu hakemaan opettajan pedagogisiin opintohin (opiskelu kestää n. vuoden), johon on soveltuvuuskoe. Niihin voi hakea, kun on lukenut tietyn määrän ainetta, jota haluaa opettaa.
Jos mietit muita aloja yliopistossa, tässä ohjeita:
http://www.oph.fi/koulutusoppaat/yliopisto-opinnot/fi/04.html
Tämä kirjoja rakastava tyttö päätyi kirjastoalalle. :) Olen yrittänyt opiskella myös kirjallisuutta jonkin verran, mutta minulle se on ollut aika tuskallista, en ole yhtään kiinnostunut analysoimaan palasiksi sellaisia kirjoja joista en tykkää.
Kirjallisuuden perusopintoja järjestetään aika monissa avoimissa yliopistoissa, ehkä voisit käydä sellaisen ennen kuin haet? Ja jos päätät hakea alalle, niin saatat pärjätä pääsykokeissa paremmin, ja saat opinnot hyväksiluettua tutkintoosi.
Kirjallisuutta tai historiaa opiskelevan kannattaa valita joku sivuaine, joka antaa pätevyyden johonkin "oikeaan" ammattiin, esimerkiksi nyt vaikka opettajaksi tai kirjastonhoitajaksi.
Ei tuo opiskelu yliopistolla nyt -niiin- kauheen vaativaa ole. Riippuu tietenkin alasta.
Jos valitset sitä omaa alaasi, niin ensisijaista on tietenkin oma kiinnostus. Pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii todellista motivaatiota ja se ei onnistu, jos ala ei kiinnosta tippaakaan.
Yliopistolla on erilaisia työskentelytapoja. Lääkis/eläinlääkis on koulumaisia, jossa on selkeät lukujärjestykset ja opiskelutahti aika tiukkaa. Kirjallisuudessa joakinen tekee lukujärjestyksensä itse, sivuaineet vaihtelee ja oman kurssin ihmiset ei ole niin tiiviisti yhdessä samoilla luennoilla.
Osa yliopiston aineista on teoreettisia, toiset käytännön ammattiin valmentavia. Jos teoria ei kiinosta niin kamalasti, niin kannttaa valita ala, jossa on paljon esim. labratyöskentelyä.
Vanha klisee siitä, että humanistit ei saa töitä pitää osittain paikkaansa. Kirjallisuudentutkijalle ei aina riitä töitä. sen sijaa eläinlääkärit töllistyy aina. Myös palkkapussin suuriuudessa on iso ero.
Itse suosittelisin, että menet yliopiston abi-infoihin kuuntelemaan opiskelusta. Lisäksi voisit tehdä exkursioita vaikkapayliopiston kuppilaan, kirjastoon ym. ne on ihan julkisia paikkoja jonne voi mennä kuka tahansa.
Mielestäni yliopistossa opiskelusta "pelotellaan" ihan turhaan. Toki töitä pitää tehdä, ja joskus tuntuu että aika ei riitä, mutta jos on jo ennenkin tottunut opiskelemaan eikä vain lusmuilemaan niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja kyllä sitä vapaa-aikaakin jää, jos osaa vain sitä järjestää :) Itse opiskelen kasvatustiedettä kolmatta vuotta ja varsinsista opetusta ei ole ollut ekan syksyn jälkeen mitenkään ihan hirveästi. Vapaa-päiviä jää yleensä viikossa noin 2 (siis viikonloppujen lisäksi), joskus ei ole yhtenäkään päivänä opetusta. Mutta se ei tarkoita etteikö joutusi silloinkin opiskelemaan. Lähes koko ajan on joku kirjatentti tulossa, essee palautettava jne. Toisaalta, olen kuullut että esim. luonnontieteellisillä aloilla opiskeleu on huomattavasti koulumaisempaa, ja opetusta on joka päivä monta tuntia.
"luonnontieteellisillä aloilla opiskeleu on huomattavasti koulumaisempaa, ja opetusta on joka päivä monta tuntia."
Luonnontieteellisillä aloilla ei omien kokemuksieni mukaan opetusta nimenomaan juurikaan ole, ainakaan pakollista sellaista. Suurin osa työstä tehdään kotona laskuharjoitusten parissa. Tähän tosin menee aikaa pahimmillaan useampikin ilta joka viikko.
Itselläni taitaa olla luentoja jotain 0-4h päivässä, joilla kaikilla en edes käy. Laskuharjoituksia (missä kotona tehdyt tehtävät käydään läpi) on sitten hieman jaksosta riippuen noin 4-10h per viikko. Laskareissa käydään yleensä melko ahkerasti, koska niissä oppii kaikista parhaiten.
Ja näin siis ensimmäisenä vuonna. Myöhemmässä vaiheessa on vissiin vieläkin vapaampaa. Kokemukseni koskivat tosin vain matemaattisten aineiden opiskelua. Jossain biologiassa saattaa koulumaisempaa ehkä ollakin.
Olen opiskellut sekä luonnontieteitä (biologiaa) että yhteiskuntatieteitä (sosiologiaa ja informaatiotutkimusta). Kokemukseni perusteella sanoisin, että näissä molemmissa on omat vaikeat asiansa. Koulumaista ei ollut kummassakaan. Biologiassa joutui tekemään enemmän töitä (esim. biokemian kurssi oli osittain tuskien taival), mutta toisaalta sosiologiassa oma luonnontieteellispainotteinen ajatteluni tuotti ongelmia, sillä yhteiskunnalliset ilmiöt ovat epämääräisempiä ja sen vuoksi vaikeampia analysoida kuin vaikkapa jonkin ympäristötekijän vaikutus otuksen hormonitoimintaan.
Hauskinta biologian opiskelussa olivat erilaiset kenttäkurssit, mm. lajintunnistuskurssit. Eräälläkin kurssilla menimme muutamaksi päiväksi saaristoon tiirailemaan lintuja ja rantavesien ötököitä.
Luentopakkoa ei yliopistossa ole, mutta erilaisista laboratoriotöistä ja seminaareista ei saa olla liikaa poissaoloja. Luennoilla kyllä kannattaa istua, sillä silloin ei tarvitse lukea tentteihin niin paljon. Luennoilla voi myös kysellä ja keskustella, mikä voi olla hyödyllistä.
Yliopisto-opiskelun suurin sudenkuoppa ei ole sen rankkuus vaan se, että opiskelu on omatoimista. Joaisen pitää itse laatia lukujärjestyksensä ja hoitaa, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Jos ote lipsuu (tekee mieli jäädä nukkumaan, tehdä töitä, bilettää, odottaa seuraavan rästitenttiin...) on helposti luokassa: Ikuinen opiskelija. Sitt kun huomaa, että kaikki kaverit on jo käynny nää kurssit 2 v sitten ja itse vielä pakertaa, voi opiskelumotiivit kadota kokonaan ja jää valmistumatta koskaan.
Totta kai jotkut kurssit on tosi työläitä, tylsiä ja ei vaan nappaa. Ne pitää vaan sitkeästi suorittaa pois. Iso-G (gradukin) valmistuu vaan tekemällä.
Mutta missään tapauksessa yliopistolle ei kannata jättää pyrkimättä sen takia, että se on ehkä vähän työläämpää ja opiskeluaika keskimäärin 6 vuotta. Työllistyminen on kuitenkin useimmilla aloilla parempaa kuin amk/amis-porauklla ja palkkauskin kohdallaan. Sitäpaitsi yliopistilla on huippumukavaa porukkaa ja opiskelu mielenkiintoista!