Heissan.
Minulla on 7kk vanha Collie uros.
En tiedä onko tämä ns.ongelma, mutta "pentu" on mahdottoman villi. Alkanut hiukan vetää hihnassa, mutta nyt pikku hiljaa saatu koira opetettua, mutta kuitenkin tätä vielä esiintyy.
Ja tämä villeys tulee esiin varsinkin silloin, kun ihmisiä tulee vastaan. Pentu siis rakastaa ihmisiä ja haluaisi kaikkien luokse, hyppiä, pussata jne. Nykyisin saatu pentu opetettua niin,ettei hypi meidän luoksemme kotiin tultua(ovella odottaa innoissaan) ja oppinut siis siihen, ettei hypi ja istuu kauniisti(tietää, että saa halit maan tasolta meiltä). mutta ulkona tämä on mahdotonta meininkiä ja jos tulee vieraita meille. Joudun pitämään koiraa "väkisin" paikallaa, laittamaan istumaan jne. Mutta ei mitään tottelua siinä vaiheessa, joutuu suorastaan voimalla pitää, kun hyppii/riehuu sinne tänne häntä heiluen. Sisällä tämän tilanteen saa jotenkin kuriin, mutta ulkona joskus aivan mahdotonta pitää hihnassa, kun pentu hyppii kahdella jalalla ihmisten luokse. Olen aina pysähtynyt, laittanut istumaan ja odottanut,että tutut ihmiset tulee vastaa. Lapset juoksee kirkuen luokse iloiten koiramme näyn ja pentuhan sitä rakastaa. On vain joskus mahdotonta saada koiraa kaikin voimin pysymään paikallaa,ettei kukaan mene nurin. Miten pitäisi tässä toimia? Kun saan koiran istumaan, sanon aina lapsille yms. että menisi koiran tasolle,eikä pyytäisi koiraa luokse seisten(silloin hyppii eniten), mutta tätä on vaikea sanoa kaikille lapsille, kun kuitenkin hiukan aristelevat isokokoista innokasta pentua :)
Olen kyllä iloinen siitä, että pentu ainakin rakastaa ihmisiä ja ottaa kaikki innokkaasti vastaan, mutta tuo hyppiminen pitäisi saada kuriin, ettei ketään satu.
Olen antanut namun aina, kun koira istuu kauniisti ja monet mone kehut. Silti tätä jatkuu jatkuu.(paitsi ei enää kotona meidän tultaessa kotiin). Tätä innostusta ei kuitenkaan kauan kestä, vaan se menee "hetkessä"ohi. Kuinka minun pitäisi toimia tässä tilanteessa? Otanko aina koiran ns.syliini(menen kyykkyyn ja pidä koiraa kiinni)kun ihmisiä tulee ihailee,juttelee meidän kanssa. Mutta silti on joskus vaikea pitää koiraa kiinni,kun rimpuilee innoissaan joka suuntaa. Johtuuko tämä vain tuosta pentumaisesta käytöksestä ja loppuuko tämä kuitenkin joskus?
Toinen kysymys on, kun pennulta ei ole toinen kiveslaskeutunut. Sehän voi siis vielä laskeutua?!? Mutta, jos ei laskeudu, niin voiko koiran kastroida samalla leikkauksella, kun kiveksen leikkauttaa? Olisiko se parempi siis kastroida kokonaan samalla kertaa? Vai pelkästään sen kiveksen leikkaus? Kumpi on parempi vaihtoehto? Ja kuinkahan paljon tälläiset leikkaukset maksaa?Jos samalla kertaa esim.kastroisi uroksen?
Taidan vielä kysyä kolmannen kysymyksen. :)
Koiramme siis tuli juuri pari päivää sitten 7kk vanhaksi. Missä iässä koiran kasvu alkaa tasaantuu,lakkaa kokonaan?
pentumme on melkein 60cm ja painoa on n.20kg.
Olemme antaneet pennulle kaksi kertaa päivässä ruoka.(penturuokaa piimää)
Minulla on 7kk vanha Collie uros.
En tiedä onko tämä ns.ongelma, mutta "pentu" on mahdottoman villi. Alkanut hiukan vetää hihnassa, mutta nyt pikku hiljaa saatu koira opetettua, mutta kuitenkin tätä vielä esiintyy.
Ja tämä villeys tulee esiin varsinkin silloin, kun ihmisiä tulee vastaan. Pentu siis rakastaa ihmisiä ja haluaisi kaikkien luokse, hyppiä, pussata jne. Nykyisin saatu pentu opetettua niin,ettei hypi meidän luoksemme kotiin tultua(ovella odottaa innoissaan) ja oppinut siis siihen, ettei hypi ja istuu kauniisti(tietää, että saa halit maan tasolta meiltä). mutta ulkona tämä on mahdotonta meininkiä ja jos tulee vieraita meille. Joudun pitämään koiraa "väkisin" paikallaa, laittamaan istumaan jne. Mutta ei mitään tottelua siinä vaiheessa, joutuu suorastaan voimalla pitää, kun hyppii/riehuu sinne tänne häntä heiluen. Sisällä tämän tilanteen saa jotenkin kuriin, mutta ulkona joskus aivan mahdotonta pitää hihnassa, kun pentu hyppii kahdella jalalla ihmisten luokse. Olen aina pysähtynyt, laittanut istumaan ja odottanut,että tutut ihmiset tulee vastaa. Lapset juoksee kirkuen luokse iloiten koiramme näyn ja pentuhan sitä rakastaa. On vain joskus mahdotonta saada koiraa kaikin voimin pysymään paikallaa,ettei kukaan mene nurin. Miten pitäisi tässä toimia? Kun saan koiran istumaan, sanon aina lapsille yms. että menisi koiran tasolle,eikä pyytäisi koiraa luokse seisten(silloin hyppii eniten), mutta tätä on vaikea sanoa kaikille lapsille, kun kuitenkin hiukan aristelevat isokokoista innokasta pentua :)
Olen kyllä iloinen siitä, että pentu ainakin rakastaa ihmisiä ja ottaa kaikki innokkaasti vastaan, mutta tuo hyppiminen pitäisi saada kuriin, ettei ketään satu.
Olen antanut namun aina, kun koira istuu kauniisti ja monet mone kehut. Silti tätä jatkuu jatkuu.(paitsi ei enää kotona meidän tultaessa kotiin). Tätä innostusta ei kuitenkaan kauan kestä, vaan se menee "hetkessä"ohi. Kuinka minun pitäisi toimia tässä tilanteessa? Otanko aina koiran ns.syliini(menen kyykkyyn ja pidä koiraa kiinni)kun ihmisiä tulee ihailee,juttelee meidän kanssa. Mutta silti on joskus vaikea pitää koiraa kiinni,kun rimpuilee innoissaan joka suuntaa. Johtuuko tämä vain tuosta pentumaisesta käytöksestä ja loppuuko tämä kuitenkin joskus?
Toinen kysymys on, kun pennulta ei ole toinen kiveslaskeutunut. Sehän voi siis vielä laskeutua?!? Mutta, jos ei laskeudu, niin voiko koiran kastroida samalla leikkauksella, kun kiveksen leikkauttaa? Olisiko se parempi siis kastroida kokonaan samalla kertaa? Vai pelkästään sen kiveksen leikkaus? Kumpi on parempi vaihtoehto? Ja kuinkahan paljon tälläiset leikkaukset maksaa?Jos samalla kertaa esim.kastroisi uroksen?
Taidan vielä kysyä kolmannen kysymyksen. :)
Koiramme siis tuli juuri pari päivää sitten 7kk vanhaksi. Missä iässä koiran kasvu alkaa tasaantuu,lakkaa kokonaan?
pentumme on melkein 60cm ja painoa on n.20kg.
Olemme antaneet pennulle kaksi kertaa päivässä ruoka.(penturuokaa piimää)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä teki ehkä pikkuisen koiraasi vanhempi coltsun alku ihan samaa, ja itselläni meinasi alkaa pidemmän päälle hävettämään. Tuskinpa moni vastaantulija osaa varautua siihen, että takajaloillaan kymmenvuotiaan lapsen kokoinen koira hyppää päälle. Ja se yli-sosiaalisuus kaikkia kohtaan alkoi vähän itseäni nyrppäistä, koska kaikki vastaantulijat eivät ole koiraihmisiä; eräskin naisparka pelkäsi kuollakseen koiraani.
Tein sillä tavalla, että ostin eläinkaupasta herkullisimpia makupaloja mitä vain kaupasta löytyi ja lenkillä vähän ennen jokaista vastaantulijaa otin palan taskusta(sain sillä tavalla koiran huomion) ja ihmisen mentyä ohi annoin sille makupalan ja kehuin kuin mistäkin urotyöstä. Tuo alkoi pidemmän päälle toimia.
Ja kun ihmisiä tulee kylään, niin pidän yksinkertaisesti koiraa kiinni niin että se rauhottuu.Sisällä ei nimittäin enää makupalatkaan toimi. En tiedä onko se henkinen kypsyminen auttanut vai opettaminen, mutta ihan kun alkaisi jo vähän rauhoittua.