onko Sinulla kokemusta. Miten on paras aloittaa?
Sukututkimus,
1943
111103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sieltä saat kaikenlaista tietoa ja materiaalia.
www.suvut.fi
sillä jos ketkä sukulaiset voi olla niin pas-ja kun olla voi.
Jopa lapsena jos on ollut kiltti siitäkin suvun psykopaatit pilkkaa.
http://www.tenria.com/
vuotta on kokemusta.
Kysy onko esim. kotipaikkasi kansanopistossa sukututkimuskurssia. Olisi helpointa aloittaa tutkimus kun saisit kurssilta vähän neuvoja alkuun pääsemiseksi. Itse opin "kantapään kautta".
Voisinhan tietenkin opettaakin, mutta en viitsi kirjoittaa. Onko Sinulla Skype?
Kiitos vinkeistä, ehken ensi vuonna pääsen alkuun. Ei ole Skypeä, tarvitaanko sitä tai onko siitä apua? Hankin vasta hiljattain oman nettiyhteyden, tämä tekninen kehitys menee eteenpäin niin nopeasti, ettei perässä pysy. Työpaikalla pojat hoitivat jutut asiantuntevasti.
heiltä löytyy tietoja esim. perunkirjoista, kauppakirjoista, ja valokuvia jotka kartoittaa myöhempää käyttöä varten, esim. skannata ne omaan tutkimukseesi.
Sukukututkimusohjelman hankinta koneellesi tulee ajankohtaiseksi kun on jonkunverren kirjattavaa tietoa.
Niitä esim.
http://www.genealogia.fi/sukuo/
Minulla on SukuJutut, hyviä varmaan muutkin.
Sieltä saat kokeeksi maksuttoman version.
Kurssi varmaan olisi ollut hyvä käydä, kantapään kautta kuluu oppimiseen aikaa, kun olen eläkeläinen niin sitähän on!
kysyin siksi, että sen kautta olisin puhumalla opastanut tarvittaessa. Ei sitä itse tutkimukseen tarvita.
sukulaiset eikä ketään satuilevaa juoppoa.Heiltä ei totuutta löydy vaan omahyväistä valhetta.
apu,sieltä voit lainata alan kirjallisuutta.
minulle tuottaa vaikeuksia lukea nauhalta
vanhaa ruotsia kaunokirjoituksella kirjotettuna.
minä aloitin vaarista,jonka syntymäajan ja paikan "löysin" hautakivestä.
hiskin sivut koneella antoi lisätietoa ja niin
sitä mentiin,tämä harrastus vie mennessään,
aina vain haluaa tietää lisää.
hyvistä vinkeistä kaikille. Vahinko,että monet elävät tietosanakirjat ovat poistuneet keskuudestamme. Kun edellinen sukupolvi oli voimissaan, itsellä oli niin paljon tekemistä, että sukututkimus ei tullut mieleenkään. Pitäisiköhän yhtenä lenkkinä kirjoittaa muistiin ne asiat, jotka on itse kokenut sukulaisten kanssa? Olisi jälkipolville ainakin jotain. Ne sukumme jäsenet, jotka olen tuntenut/tunnen, ovat olleet/ovat ihan mielenkiintoisia kunnollisia ihmisiä.
Suosittelen sukututkimuksen peruskurssia.
On paljon helpompi jatkaa, kun osaa ajatella, mistä tietoja voi saada ja kuinka.
Kirjastoissa on myös sukututkimusoppaita, joihin voit tutustua.
His-Ki on ns. historiakirjoista internettiin siirrettyjen syntyneitten, kuolleitten ja vihittyjen tiedosto, ja siitä on iso apu, mutta alkuperäisiin kirkonkirjoihin sukututkimus kuitenkin perustuu, joten siihen pitää oppia, ja arkistoihin osata mennä.
Senkin opit kursseilla.
Jos sinulla on sukulaisia, jotka ovat suvusta kiinnostuneita, haastattele ja kysele esim. vanhojen valokuva-albumien ihmisistä. Kirjoita muistiin keitä he esittävät.
Lue paikallishistorioita.
Jos sinulla on isovanhempien vinttejä tai piironginlaatikoita, olet ehkä aarteiden jäljillä. Vanhoja perukirjoja ja kauppakirjoja saattaa löytyä. Perukirjoihin on aina liitettävä papinkirjat perillisistä, joten niistä saattaa löytyä paljon tietoa.
Sukututkimus on pitkäpinnaisen ihmisen harrastus.
Äkkiä ei valmista tule. Mutta etsiminen onkin sukututkimuksen mielenkiintoinen osuus.
Kun siihen oppii, se vie mennessään.