Minulle tehtiin n.2kk sitten kyseinen leikkaus.
Tiedän, että tästä nousee meteli palstalla, mutta antaa nousta.
En ole vielä katunut päivääkään, että suostuin leikkaukseen. Vaihtoehtona olisi ollut kenties pyörätuoli muutaman vuoden kuluttua.
Painoa on pudonnut 21 kiloa ja jaksan liikkua taas.
Jalkojen kivut hävinneet olemattomiin.
Se, että muutos on elinikäinen ruokamäärän suhteen ei ole minua haitannut. Annokset on pieniä, mutta kaikea saa syödä. Jouluna nautin kinkusta ja laatikoista, eikä ongelmia ollut.
Rahaa säästyy pienentyneinä ruokamenoina huomattavasti.
Totta on, että leikkaus ei ole pikkujuttu. Siksi prosessi ennen leikkausta kesti vuodenpäivät. Kävin useampaan kertaan kirurgilla ja sisätautilääkärillä, jotta saatiin suljettua mahdolliset syömishäiriöt pois.
Leikkaus oli aika iso. Tehtiin avoleikkauksena. Joissain sairaaloissa tekevät tähystysleikkauksena, jolloin toipuminen on nopeampaa.
Muutaman viikon leikkauksen jälkeen olin tosi voimaton, mutta nyt olen taas töissä ja jaksan paremmin.
Pientä närästystä ja leikkauksen jälkeistä ripulia lukuunottamatta, ei sivuvaikutuksia ole.
Se, etten voi mättää ruokaa entiseen malliin tai käydä ravintoloissa syömässä isoja annoksia ei haittaa, koska kyllä tämä on ihan oma päätös ja pitkäaikaisen harkinnan tulos.
Toivottavasti tästä on sinulle edes hieman apua.
Ja kysele lisää, jos siltä tuntuu.
Tiedän, että tästä nousee meteli palstalla, mutta antaa nousta.
En ole vielä katunut päivääkään, että suostuin leikkaukseen. Vaihtoehtona olisi ollut kenties pyörätuoli muutaman vuoden kuluttua.
Painoa on pudonnut 21 kiloa ja jaksan liikkua taas.
Jalkojen kivut hävinneet olemattomiin.
Se, että muutos on elinikäinen ruokamäärän suhteen ei ole minua haitannut. Annokset on pieniä, mutta kaikea saa syödä. Jouluna nautin kinkusta ja laatikoista, eikä ongelmia ollut.
Rahaa säästyy pienentyneinä ruokamenoina huomattavasti.
Totta on, että leikkaus ei ole pikkujuttu. Siksi prosessi ennen leikkausta kesti vuodenpäivät. Kävin useampaan kertaan kirurgilla ja sisätautilääkärillä, jotta saatiin suljettua mahdolliset syömishäiriöt pois.
Leikkaus oli aika iso. Tehtiin avoleikkauksena. Joissain sairaaloissa tekevät tähystysleikkauksena, jolloin toipuminen on nopeampaa.
Muutaman viikon leikkauksen jälkeen olin tosi voimaton, mutta nyt olen taas töissä ja jaksan paremmin.
Pientä närästystä ja leikkauksen jälkeistä ripulia lukuunottamatta, ei sivuvaikutuksia ole.
Se, etten voi mättää ruokaa entiseen malliin tai käydä ravintoloissa syömässä isoja annoksia ei haittaa, koska kyllä tämä on ihan oma päätös ja pitkäaikaisen harkinnan tulos.
Toivottavasti tästä on sinulle edes hieman apua.
Ja kysele lisää, jos siltä tuntuu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miten leikattiin?
Mitä kautta pääsit toimenpiteeseen?
Mitä maksoi?
Kuinka kauan prosessi vei kaikkineen?
Usko tai älä, myös köyhyys syötättää, rajalliset varat vievät kyvyn kurottautua ruokaa kauemmaksi. Ei läskille ruokana hintaa paljon tule kerralla, kuten ei tupakallekaan, vain jos kykenee säästämään saman rahan vuosia, siitä kertyy kuten tupakoinnista..
Ruuassa joku 1-3 € päivä olisi juustovoileipä
½ askia tupakkaa päivä n. 2 € x 364 vrk = 728 € vuodessa tuskin riittää leikkaukseen.
Eli minulle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus.
Tarkoittaa, että vatsalaukkuni yläosaan jätettiin pieni pussukka, johon mahtuu kerrallaan noin pari desiä ruokaa.
Leikkausta minulle ehdotti sairaalan kirurgi, sillä jalkani olivat heikossa kunnossa. Hän pisti lähetteen sisätautilääkärille. Prosessi kesti reilun vuoden. Siinä ajassa ehti kypsytellä ajatusta ja harkita asiaa joka kantilta.
Leikkaus tehtiin ihan keskussairaalassa ja maksoi vain normaalin vuorokausi maksun, eli minun kohdalla 260€. Leikkaus tehtiin avoleikkauksena ja olin sairaalassa 8 päivää.
Säästöt ruokakuluissa ovat olleet leikkauksen jälkeen huomattavat. Leipää, makkaroita, juustoja ym. kuluu neljännes siitä mitä ennen, joten se tuntuu kivasti kukkarossa.
Kaikkea saa ja voi syödä, mistään ei ole tarvinnut luopua, määrät vain ovat pieniä.
Kannattaa käydä ihan vaikka terveyskeskuslääkärillä juttelemassa ja saada sitäkautta lähete eteenpäin. Se ei tule kalliiksi.
Itsekkin olen tavallinen pienituloinen duunari, eikä se estänyt leikkaukseen pääsyä.
Paljonko on painosi pudonnut leikkauksen jälkeen? Sanoit että kaikkea voit syödä mutta pieniä määriä. Tarvitsetko jotain vitamiineja tai muita hiven- ym aineita vai riittääkö nyt syömäsi ruokamäärä turvaamaan hyvinvoinnin?
Paino on nyt pudonnut 21kg. Leikkauksesta 2kk ja viikko.
Kalkkitablettaja olen ottanut ja ekan kuukauden aikana momivitamiinia, kun syöminen oli vielä huonoa. Oloni on hyvä ja energinen, joten en usko, että puutoksia on ainakaan vielä.
Syön päivässä pari palaa leipää, normaalia kotiruokaa ja kasviksia. Uskoisin, että nyt syömäni ruokamäärä vastaa normaalia pienikokoisen ihmisen syömistä.
Vuoden kuluttua on isompi terveystarkastus, jossa katsotaan verestä kaikki ravintoaineet ym...
Keväällä aion taas ottaa monivitamiinikuurin, kuten joka kevät tähänkin asti.
Mulle on tehty se "lievempi" laihdutusleikkaus eli pantaleikkaus.
Kiloja on 1,5 vuodessa ropissut pois lähes 50kg ja olen todella tyytyväinen uuteen olomuotooni & elooni :)
Leikkaus oli ilmainen, koska yhteiskunta mielummin leikkaa tarvitsevan kun maksaa myöhemmin mahdollisia ylipainosta tulevia sairaskustannuksia. Eli en maksanut kun alkututkimukset (ensimmäinen käynti (=lähetteen haku) yksityisellä sekä tarvittavat tutkimukset kokeet terveyskeskuksessa) ja sairaalassaolopäivät (menin ti ja pois pääsin to-aamuna).
Minun leikkaus tehtiin tähystyksellä eikä toipumisaika ollut kun pari viikkoa.
ja kuinka pitkä olit?
miksi päädyttiin pantaleikkoon...alkupainosi...missä se tehtiin..onko siihen oltava kuin lihava,perussairauksia jne?
Eräälle tuttavani tutulle on kyseinen pantaleikkaus tehty viime kesänä..hän painoi 154 kg ja nyt painoa on pudonnut 79 kg.Leikko tehtiin Kuopiossa.Nyt nainen odottaa vatsanahkan poistoleikkoon aikaa.
Hei! Kiitos, kun vastasit. Olen ollut netin ulottumattomissa, mutta eilen taas saavuin koneeni ääreen ruskettuneena ja rentoutuneena ja heti näin viestisi. Tosi mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Tehtiinkö sinulle Gastrig By Pass? Kuinka kauan jouduit syömään nesteitä tai sosemaista ruokaa? Entä kuinka vatsa toimii? Miten menee nyt? MIllaisia elämän ohjeita sait sairaalasta? Kannattaako edelleen? Jaksatko liikkua paremmin, lenkkeillä? Miten nopea laihduttaminen on vaikuttanut esim. sokeriarvoihin? Jne... Kiinnostaa kovasti!
Ja siis hyvää alkanutta vuotta!
Kyllä minulle tehtiin tuo Gastrig By Pass. Elikkäs vatsalaukusta jätettiin pieni pussukka.
Nyt kun leikkauksesta on kulunut vajaa 3kk on paino pudonnut 24kg. Alkuun putosi tosi nopeasti, mutta nyt tasaantunut. Jo sairaalassa leikkauksen jälkeen ennen kotiuttamista sain kiinteää ruokaa. Eli millään sosekuurilla ei leikkauksen jälkeen ole tarvinut olla. Ihan kaikkea saa syödä. Pieniä annoksia usein ja pari litraa vettä pitäisi päivittäin juoda. No minulla tuo vedenjuonti ei ihan onnistu, kahvia juon kyllä usean kupin päivässä. Mitään kummoisia ohjeita ei elämisen suhteen sairaalasta saanut, eli ihan normaalia elämää vietän.
Vatsa oli leikkauksen jälkeen löysällä n. 2kk, mutta nyt toimii normaalisti. Ainoa mikä saa ripuloimaan on liian rasvan syönti. Alkuun kävin vain kaupoissa joissa oli wc ;). Pientä närästystä on ollut leikkauksen jälkeen, mutta se ei ole haitannut.
Jälkitarkastuksessa käydessä otettiin pieni verenkuva ja arvot olivat hyvät. Tämän vuoden lopulla otetaan sitten isompi määrä kokeita, jossa katsotaan elimistön neste ja ravintotasapaino.
Nyt kun syön vähemmän aloin käyttää kalkkitabletteja ja näin pimeään vuodenaikaan aloitin jokatalvisen monivitamiinikuurin.
Olo on loistava. Liikkua jaksan huomattavasti paremmin. Olen pirteämpi ja energisempi. Töissäkin jaksan paremmin. Verenpaine on laskenut senverran, että nyt kokeillaan puolikkaalla lääkeannoksella. Todennäköisesti voin päästä kokonaan lääkityksestä, kun paino vielä putoaa.
Tänään olen edelleen tyytyväinen, että leikkaus tehtiin.
Toki leikkaus oli iso ja muutaman viikon olin tosi väsynyt. Syöminen oli alkuun hankalaa, kun ei oikein maistunut.
Kuitenkin kaikki on mennyt hyvin leikkauksen jälkeen.
Kiva, jos pystyin olemaan avuksi ja kysellä saa lisääkin. Hyvää tätä vuotta myös sinulle.
Kiitos vastauksestasi. Olen kuullut vain pääosin myönteisiä kommentteja näistä leikkauksista. Käsitänkö oikein, että jos sinulta kysyttäisiin, kannattaako vaiko ei, niin sinun vastauksesi olisi, että kannattaa?? Kuinka pitkä sairausloma oli leikkauksen jälkeen? Kuinka pian leikkauksen jälkeen pystyit syömään esim. työpaikkaruokalassa vai joutuuko koko loppuelämän olemaan omien eväiden varassa? Miten paljon syömäsi ruokamäärät ovat pienentyneet ja onko ollut vaikeaa syödä niin vähän? Miten ympäristössäsi olevat ihmiset ovat suhtautuneet sinuun, oletko kertonut leikkauksesta? Olen kiinnostunut kyllä kaikesta leikkaukseen menosta aina tähän päivään asti, eli kirjoita ihmeessä kokemuksistasi minulle. Odotan niitä innolla. MInä menen helmikuun alussa gastroskopiaan, millaisia tutkimuksia sinulle tehtiin ennen leikkausta ja kauanko aikaa kului, ennen kuin olit sairaalassa? Siis kauanko prosessi kesti?
Kysymyksesi kuulostavat tutuilta. Näitä asioita mietin itsekkin, ennen leikkaukseen pääsyä.
Rehellisesti voin vastata, jos minulta kysytään kannattaako leikkaus, niin kannattaa.
Toki se tuo pysyvän muutoksen syömismäärään, mutta se ei ole minua haitannut. Leikkauksen jälkeen ei oikein ruoka maistunut ja sitä söi kovin varovasti alkuun, kun ei tiennyt paljonko mahaan mahtuu. Toki vatsalaukku venyy jonkinverran ajan kanssa.Olen sopeutunut yllättävän hyvin tähän uuteen syömiseen. Ennen leikkausta mietin usein, että miten sitä oppii syömään vähemmän ja osaako hallita syömistään. Lääkäri sanoi sairaalassa, että jos syö liikaa oksentaa. Itse olen oksentanut vain kerran muutama viikko leikkauksen jälkeen, kun join maitoa liian hätäisesti. Minun kohdalla kaikki on kuitenkin mennyt tosi hyvin.
Meillä ei ole töissä ruokalaa, eli olemme eväiden varassa. Ongelmaa tuskin tulee, jos saat itse ottaa annokseesi sopivan määrän ruokaa.
Ruokamääräni ovat pienentyneet noin kolmannekseen.
Eli jos enne söin 2 perunaa ja lihapullakastiketta ja pari palaa leipää, niin nykyään syön yhden perunan ja muutaman lihapullan. Leipä ei enää mahdu. Ennen söin aamulla 2 palaa leipää, nykyään yhden. Esim. tänään olen syönyt aamulla palan leipää juustoa. Kahvitauolla töissä 1 banaani mandariini, ruokatunnilla pala leipää, juustoa, 4 kirsikkatomaattia hedelmä. Töiden jälkeen perunamuussia ja jauhelihakastiketta noin 200g. Eli semmoisesta kaupan valmisateriasta tulee tosi täyteen. Kahvin kanssa otan välillä keksin tai pullan. Iltapalaksi jugurttia tai leipäpala.
Ennen leikkausta kerroin siskoilleni ja muutamalle työkaverilleni, sekä lähimmille ystävilleni, että menen leikkaukseen. Heidän suhtautumisensa jännitti, mutta kaikki ovat suhtautuneet erittäin positiivisesti ja kannustavasti. Ennenkuin kerroin kenellekkään mitään kävin itseni kanssa läpi asiaa, joka kantilta. Tuntuu, että se henkinen prosessi oli vaikein vaihe. Pelotti ja mielessä pyöri satoja kysymyksiä ja tietoa oli tosi vähän.
Sitä kyseli itseltään pitkään, että haluanko tätä, uskallanko, mitä jos jokin menee pieleen, pärjäänkö, kun en saakkaan syödä kuin ennen, miten pystyn hillitsemään ylensyöntiä jne...
Lopulta, kun laitoin asiat tärkeysjärjestykseen, päätös oli "helppo". Elämänlaatu oli aika huono. Jalat jo kerran leikattu, liikkuminen vastenmielistä ja kivuliasta, hengästymättä ei kävellyt pienintäkään mäkeä, jatkuva kipulääkitys jalkoihin, verenpainetauti ym...
Ja itseni tuntien tiesin, etten onnistu laihduttamaan itsekseni leikkaukseen lähtö oli lopulta ainoa ratkaisu.
Ja kun asian oli miettinyt ja päättänyt lähteä leikkaukseen, olo helpottui.
Kaikkiaan prosessi kesti, siitä kun jalkani leikannut kirurgi ehdotti leikkausta vajaa puolitoista vuotta itse leikkaukseen. Ensin kävin leikkauksia tekevän lääkärin juttusilla, sitten sisätautilääkärillä. Sitten oli psygiatrin haastattelu, jonka lausunnon jälkeen päätös leikkaukseen pääsystä tehtiin. Psygiatri siksi, että suljettiin pois mahdolliset syömishäiriöt. Sitten ennen leikkausta otettiin verikokeita, keuhkokuvat ja sydänfilmi. Eri paikkakunnilla on eri käytännöt. Jossain tehdään leikkaus tähystyksellä, jolloin toipuminen on nopeampaa. Täällä PHKS:ssa se tehdään avoleikkauksena. Sairaslomalla olin yhteensä 7 viikkoa.
Toivottavasti tästä oli edes vähän apua. Kysele lisää, jos tulee mieleesi jotain. Vastaan parhaan kykyni mukaan.