olen niin yksinäinen, että voisin itkeä koko yön suruani tilanteestani. En voi uskoa, että mikään tulee muuttumaan. Minua varten ei ole olemassa poikaystävää, eikä yhtään kunnollisia välittäviä naisystäviä. Jännitän enkä osaa keskustella tai jutella keveitä niinkuin pitäisi. :(
yksin oon
Msblu
91098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä sinullekin joku ihminen on löytyy,harrastatko jotain?
Varmasti on montakin sopivaa olemassa, joskus sen tapaaminen ja tunnistaminen vain tuntuu lähes mahdottomalta. Moni pitääkin hiukan hiljaisemmista, pitäisi vaan jaksaa pitää pää pystyssä ja tarttua tilaisuuteen kun sellainen tulee.
Vaikka paras minäkin olen tähän kommentoimaan kun puolisokeana kuljen kaduilla :/.
kans samantuntuinen tunne et ei ole olemassa ketään sopivaa mulle ja just toi et en kans osaa jutella sitä paljon puhuttua "small talkia" tuntuu et kaikki ihmiset on niin ulottumattomissa..millainen pitäisi olla että kelpaa muille
sama ongelma.
virkistävää, ettei nainen ole koko aikaa suuna päänä. Hiljainen ja ujo nainen on minusta ainakin tosi sympaattinen.
..vielä joku kiva ihminen huomaa kuinka hieno ihminen sinä olet. :)Itsekkin usein jännitän enkä välttämättä osaa keveitä jutella, siksi voisi olla jopa helpompaa puhella toisen samankaltaisen kanssa... Ainakin toinen tietäisi miltä itsestä tuntuu...
Olen itse yksinäinen ihminen ja olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa...
Yksi ehdotus sinulle on se, että ilmoittaudu itseäsi kiinnostavan harrastuksen pariin, sieltä löytyy varmasti muita samankaltaisia ihmisiä,on vain uskallettava aloittaa keskustelu vaikkapa säästä...usko pois siitä se lähtee, katse eteenpäin ja uskoa itseesi:)
Yksin nökötän taas kotona ja vietän tulevan uuden vuodenkin yksin muiden juhliessa iloisina suurten ystäväporukoiden kesken. Olisi edes yksi tai kaksi kaveria joiden kanssa olla, jotka hyväksyisivät minut tällaisena ujona.
kyllähän moni ihminen varmasti mielellään hyväksyisi sut sellaisenaan kun oot. harrastusten parista saattaisi juurikin löytyä kavereita, jos vaan löytyy joku mitä haluis alkaa harrastamaan. itse jännitän myös keskusteluja ja kuuluisa small talkki taito puuttuu kokonaan.
etkä varmasti oo ainoa joka viettää perjantait kotona. ite myös koska ei ole innostusta lähteä baareihin, mikä taitaa olla ikävä kyllä nykyään se ainoa vaihtoehto tällä iällä. no täällä sitä taas pyöritellään peukkuja ja mietitään et mitähän sit tekisi. sama juttu taitaa olla edessä myös uutena vuotena.