Tänään heräsin ja tajusin taas kuinka tästä tilanteesta kärsii minun lisäkseni poikaystäväni.
Olen lusmu. Tiedän sen enkä kiistä sitä, tai kiistän sen muille mutta itse tiedän totuuden.
En jaksa käydä töissä tai opiskella, haluan vain olla. Viihtyisin niin.
Tilanne on nyt kuitenkin se, että joulu tuli ja meni. Rahaa EI OLE, vuokra tulee. Työkkäri, sossu eikä kela anna mitään rahaa, ruikuttanut olen monesti ja täytellyt monet paperit. Aina löytyy jokin syy miksi minulle ei voi rahaa antaa. En saa edes päivärahaa, vaikken asukaan kotona ja olen työvoimatoimiston kirjoilla.
Tiedättekös. Tänään taas ymmärsin tämän tilanteen: se jymähti päin kasvojen yhtäkkiä. Jouluksi sain sen pois ja päätin olla huolehtimatta.. enään se ei onnistu.
Mieleni on niin synkkä ja ajattelen taas vain itseni satuttamista. Mollaan itseäni koko ajan ja olen pahalla tuulella, purkaan sitä kaikkiin huudan "ilman syytä" ja rähjään. Olen yksin, pääni sisällä enkä päästä sinne ketään.
Olen monesti yrittänyt, että hakisin apua itselleni, mutten oikein tiedä miten edetä. Pelkään seuraamuksia. Olen erittäin epäsosiaalinen enkä halua ihmisten ilmoille.
Mitäs jos uskaltaudun hakemaan apua masennukseeni ja lääkärit toteavatkin minut oikeasti täysin mielisairaaksi ihmiseksi ja joudun lukkojen taakse?
Mielessäni pyörii paljon kysymyksiä ilman vastauksia, enkä uskalla puhua kellekkään tälläisistä asioista. Olen pitänyt mielenterveydellisiä (tuo sanakin on jo kamala) ongelmia vakavina ja pelottavina..
Nyt tajuan että itsellänikin on niitä, ja pahoja sellaisia.. ainakin tuntuu siltä..
Jos menen ensin jonnekkin lääkäriin, mistä mut mahd. ohjataan mielenterveysasiantuntijoille, niin mitä siellä lääkärissä oikein tehdään? Ja eivätkös nämä kaikki maksa paljonkin? Minullahan ei ole rahaa.. tuskin edes ottavat minua sisälle?
Auttakaa nyt joku. Viikko sitten istuin yksin kotona ja meinasin repiä ranteeni auki, kunnes puhelin keskeytti. Tämän koko päivän olen katunut sitä, etten viiltänyt sitä sillä kerralla auki. Nýt olen taas yksin kotona ja pelottaa.. haluan kuitenkin antaa itselleni ainakin pari päivää aikaa, jos saisin jostain apua.
Olen lusmu. Tiedän sen enkä kiistä sitä, tai kiistän sen muille mutta itse tiedän totuuden.
En jaksa käydä töissä tai opiskella, haluan vain olla. Viihtyisin niin.
Tilanne on nyt kuitenkin se, että joulu tuli ja meni. Rahaa EI OLE, vuokra tulee. Työkkäri, sossu eikä kela anna mitään rahaa, ruikuttanut olen monesti ja täytellyt monet paperit. Aina löytyy jokin syy miksi minulle ei voi rahaa antaa. En saa edes päivärahaa, vaikken asukaan kotona ja olen työvoimatoimiston kirjoilla.
Tiedättekös. Tänään taas ymmärsin tämän tilanteen: se jymähti päin kasvojen yhtäkkiä. Jouluksi sain sen pois ja päätin olla huolehtimatta.. enään se ei onnistu.
Mieleni on niin synkkä ja ajattelen taas vain itseni satuttamista. Mollaan itseäni koko ajan ja olen pahalla tuulella, purkaan sitä kaikkiin huudan "ilman syytä" ja rähjään. Olen yksin, pääni sisällä enkä päästä sinne ketään.
Olen monesti yrittänyt, että hakisin apua itselleni, mutten oikein tiedä miten edetä. Pelkään seuraamuksia. Olen erittäin epäsosiaalinen enkä halua ihmisten ilmoille.
Mitäs jos uskaltaudun hakemaan apua masennukseeni ja lääkärit toteavatkin minut oikeasti täysin mielisairaaksi ihmiseksi ja joudun lukkojen taakse?
Mielessäni pyörii paljon kysymyksiä ilman vastauksia, enkä uskalla puhua kellekkään tälläisistä asioista. Olen pitänyt mielenterveydellisiä (tuo sanakin on jo kamala) ongelmia vakavina ja pelottavina..
Nyt tajuan että itsellänikin on niitä, ja pahoja sellaisia.. ainakin tuntuu siltä..
Jos menen ensin jonnekkin lääkäriin, mistä mut mahd. ohjataan mielenterveysasiantuntijoille, niin mitä siellä lääkärissä oikein tehdään? Ja eivätkös nämä kaikki maksa paljonkin? Minullahan ei ole rahaa.. tuskin edes ottavat minua sisälle?
Auttakaa nyt joku. Viikko sitten istuin yksin kotona ja meinasin repiä ranteeni auki, kunnes puhelin keskeytti. Tämän koko päivän olen katunut sitä, etten viiltänyt sitä sillä kerralla auki. Nýt olen taas yksin kotona ja pelottaa.. haluan kuitenkin antaa itselleni ainakin pari päivää aikaa, jos saisin jostain apua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän miltä tuntuu kun ei mikään tunnu miltään.
Sitä vaan olisi ja toisaalta ei jaksaisi edes ollakkaan.
Koin joskus mustan ajan. Itkin, en saanut syötyä, laihduin, silmien alla tummat jäljet, tukkani roikkui.
Pakotin itseni lääkäriin viimisillä voimillani.
Sain apua. Sain lääkityksen ja pääsin terapiaan.
Pikkuhiljaa alkoi elämä voittamaan.
Hiljakseen synnyin uudelleen.
Nyt olen ns. normaali ja olen päättänyt, että heti jos hiukankin tulee ennusmerkkejä mustasta tuskasta menen lääkäriin, enkä odota ihan viimehetkiin!
Tee sinäkin nyt niin, mene lääkäriin!
Taistele ja voita elämäsi takaisin, sillä mitkään rikkaudet eivät voita itse elämää!
Toivon, että pian olet voimissasi ja jaksat taas iloita!
anna lääkärille terveyskeskuksessa. Ei sinun tarvitse sitten paljon muuta tehdäkään. Lääkäri panee toimeksi. On turhaa pelätä mitä siitä seuraa. Ei se ole mitään vaikeaa. Pahinta on, jos alat viiltelemään itseäsi. Siitä voi seurata ikäviä asioita.
Jos sulla on tervariin menoa varten, onkos se 11 euro rahaa, niin siitä lähtee asiat rullaamaan. Kerrot lääkärilles kaiken, miltä susta tuntuu, eli voit vaikka printata oman kirjoitukses ja viedä sen legurille!
Sen enempää ei maksa. Sun pitäs päästä paikkakuntas psykiatriakeskukseen ja se on ilmaista! Älä ihmeessä pelkää hakea apua, koska sellaista aivan ilmeisesti tarvitset. Nykyisin on olemassa erinomaisia mielialaa kohottavia lääkkeitä, ainoa haittapuoli niissä on useamman viikon aika, jolloin vaikutus ilmenee ja voi jopa jonkin sivuvaikutuksen takia vaihtamaan lääkettä toiseen.
Mutta ehdottomasti täytyy yrittää, itse olen jo reilusti yli 50 ja ehtiny kokeilla moniakin eri masislääkkeitä. Toisille saattaa ensimmäinen sopia hyvin ja elämä muuttuu aivan toiseksi. Mulla taas on ongelmana lääkeresistanssi, jolloin mikään lääke ei oikein meinaa tehota, mutta silti täällä vielä sinnitellään ja tätä on kestänyt sentään jo varmaan ainaskin 15 vuotta!
Vaikutat nuorelta ihmiseltä, älä hukkaa elämääsi, kun apua on helposti saatavilla, äläkä pelkää, että sua mihinkään lukkojen taakse laitettas. Asia hoituu aivan vapaaehtoiseti ja nimettömänä, siitä älä huolta kanna!
Ja lopuksi,mitä tulee siihen ranteiden avaamiseen, niin se ei ole ollenkaan niin varma keino, kuten telkkuohjemissa näytetään. Olen nimittäin ollut minäkin yhtä vakavan tilanteen edessä ja selvittänyt valmiiksi varman ja kivuttoman keinon poislähtöön, mutta sitä on aivan turha ruveta kyselemään, en kerro sitä kenellekään!
Siis vaikka heti aamulla, ku terkari aukee, ni sinne ja muistat kertoo ainkin kaiken saman, joka oli sun viestissäs, eivät voi jättää sua heitteiille, vaan päässet pikaisesti hyvään hoitoon!
Terkuin: vielä elossa
kiitos viesteistä.
en vaan taida kyeta. mulla on sosiaalisten tilanteiden kammo. kun menen sinne terveyskeskuksen jonoon, jossa on paljon muitakin ihmisiä (ja kokemus se että täällä ollaan tosi tylyjä..) niin ihan saleen en saa pakerrettua mitä tarkotan ... mitä ees sanon? joo oon vähän mielisairas saiskos ajan jonnekki joka tsekkaa mun pään?
miten ihmeessä mä nyt toimin !!? en halua että ihmniset siinä ympärillä saa kuulla mitä asia koskee
tai lähetä vaikka kirjeessä. Sitten saat ajan lääkärille paluupostissa. Onhan sinulla sähköpostikin, kun on internetti. Voit pyytää myös sukulaisia tai tuttavia auttamaan.
asiakkaana paikkakuntasi keskussairaalan psykiatrian polille.
Oletko käynyt tukiasema.net sivuilla?
Sieltä saat nopeasti neuvoa samassa tilanteessa olevilta.
Käy heti katsomassa ja kirjaudu niin pääset samantien "ääneen".
Kyllä asiat järjestyy, onko sinulla vanhemmat tukena?
Kerro heille pahasta olostasi. Oman lapseni masennus tuli minullekin täytenä yllätyksenä, emme me vanhemmat arvaa ellei meille kerrota. Varsinkaan ellei nuori asu enää saman katon alla.
Tsemppiä!
Tulin juuri kaksi viikkoiselta kuntoutuskurssilta, jossa oli 7 samantyyppistä ihmistä, samanlaisessa tilanteessa. Siellä oli luentoja, sekä liikuntaa ja yhdessä tekemistä sekä keskusteluja vertaisryhmässä.
Asiantuntijat auttoivat myös yksilökeskusteluilla, joissa sai purkaa sydäntään ja kysellä mieltään askarruttavia kysymyksiä. Kahdessa viikossa sain aika kattavan tietopaketin mukaani ja iloa ja valoakin elämääni. Lääkäriltä pitää pyytää B- todistus kuntoutukseen. Siellä on kaikki valmista.Älä syyttele itseäsi, olemme kaikki ainutlaatuisia ihmisiä.Jaksamista sinulle!
Hei
Milestäni sinun pitää ryhdistäytyä ja uskaltautua ihnmisten ilmoille. Lähde vaikka jonain launtaina keskustaan shoppailemaan. Ryhdy opiskelijaksi vaikka kansalaisopistoon, niin saat sisältöä elämään. Yritä saada kalenteri täyteen erilaisia menoja milloin minnekin, niin siinä unohtuu kyllä kaikenlaiset huolet.
nim merkillä kokemusta on