Ihmiset kyselevät toisiltaan, miksi 'toisten ihmisten' on niin vaikeaa rakastaa lähimmäistään.
Nykyajan ihmisillä on iskostettu tehokkuutta mieliin niin voimakkaasti, että toiselle annettua aikaa, tavaraa, rahaa ym. 'rakkautta' on vaikeaa antaa pois omastaan. Rakkaus on samaa kuin energia, ja koemme, että emme tule toimeen tulevaisuudessa, jos annamme jotain pois omastamme. Talvi on täällä pohjoisessa pitkä ja kylmä, ja kaikki varastot ovat tarpeen toimeentulemiseksi. Samanlainen ajattelutapa vallitsee kaikkialla, missä on köyhyyttä - on se sitten mielen tai tavaran köyhyyttä.
Ihminen köyhtyy, jos aikaa kuluu turhaan toisen hyväksi. Ja tilanne on katastrofi, jos toinen ihminen on aivan tuntematon. 'Firma' menee nurin, jos ryhtyy lahjoittamaan toiselle itse ansaitsemaansa.
Se on sama kuin syytäisi rahaa ikkunasta ulos.
Itse koen, että on tarpeen antaa siinä vaiheessa, kun tilanne on 'otollinen' eli tuntee tarvetta antaa ja siihen on sillä hetkellä tietyllä tasolla varaa.
Toisten tehtävänä on synnyttää mielikuvia syyllisyydestä eli siitä, ettei anna toisille tarpeeksi, ja onkin tehtävä selväksi itselle, milloin on itsen vuoro auttaa eli antaa silloin kun tuntee siihen tarvetta, eikä taivu tarpeettoman painostuksen alla.
Syyllistäjien olisikin tarpeen perustella riittävän hyvin antamisen tärkeydestä sillä hetkellä. Ja hyvää hekin tarkoittavat, vaikka heidän joukossaan on niitäkin, jotka tulevat sitten toimeen sillä raha/tavarapaljoudella, jota lahjoitetaan tarvitseville.
Motiivit ovat monenlaiset, mutta usein annetaan vasta siinä tapauksessa, että saadaan jotain itse takaisin.
Tämä on ihmisten tapa rakastaa.
Jos tätä tapaa ei noudata, niin tulee kutsutuksi monella nimellä, kuten aisankannattaja, hölmö, idiootti jne.
On niitäkin, jotka kokevat saaneensa niin paljon, että heidän on suorastaan pakko antaa jotain omastaan niille, jotka puutteessaan kärsivät.
Tällainen rikkaus on joko suurta maallista rikkautta tai suurta henkistä rikkautta.
Maallisen rikkauden omistajien antamisen ymmärtää jokainen, ettei siinä voi olla takaa-ajatuksia, kun luovuttaa omastaan esim. hyväntekeväisyyteen. Koskaan ei voi saada takaisin niitä rahoja, joten kyse onkin maallisen omaisuuden vaihtamisesta hengelliseen omaisuuteen. Kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta syystä kuten syyllisyydestä siitä, miten on ansaitsemansa omaisuuden saanut haltuunsa.
Toinen tapaus on sitten hengellisen omaisuuden jakamisesta muille. Hyvin monesti on osoittautunut, että näissä tapauksissa tapahtuu päinvastainen tilanne eli henkinen omaisuus vaihtuu maalliseksi omaisuudeksi. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä mitä henkisesti rikkaalle muuta voisikaan tarjota kuin omaisuutta. Tietysti on aina poikkeuksiakin, koska jokainen ihminen on yksilö, joka käyttäytyy itsenäisesti.
Huvittavaa on se, että rikkaat ihmiset vaativat muita käyttäytymään samalla tavoin kuin he itse haluavat muiden näkevän itsensä.
Varkaalle onkin mukava mennä sanomaan, että älä enää varasta, koska se on minusta rumaa.
Sama se, mikä asia onkin, niin koskaan ei epäkohtaa korjata rakastamalla, vaan vaatimalla, koska on helpompaa vaatia - tällöin ei tarvitse antaa pois omastaan.
Nykyajan ihmisillä on iskostettu tehokkuutta mieliin niin voimakkaasti, että toiselle annettua aikaa, tavaraa, rahaa ym. 'rakkautta' on vaikeaa antaa pois omastaan. Rakkaus on samaa kuin energia, ja koemme, että emme tule toimeen tulevaisuudessa, jos annamme jotain pois omastamme. Talvi on täällä pohjoisessa pitkä ja kylmä, ja kaikki varastot ovat tarpeen toimeentulemiseksi. Samanlainen ajattelutapa vallitsee kaikkialla, missä on köyhyyttä - on se sitten mielen tai tavaran köyhyyttä.
Ihminen köyhtyy, jos aikaa kuluu turhaan toisen hyväksi. Ja tilanne on katastrofi, jos toinen ihminen on aivan tuntematon. 'Firma' menee nurin, jos ryhtyy lahjoittamaan toiselle itse ansaitsemaansa.
Se on sama kuin syytäisi rahaa ikkunasta ulos.
Itse koen, että on tarpeen antaa siinä vaiheessa, kun tilanne on 'otollinen' eli tuntee tarvetta antaa ja siihen on sillä hetkellä tietyllä tasolla varaa.
Toisten tehtävänä on synnyttää mielikuvia syyllisyydestä eli siitä, ettei anna toisille tarpeeksi, ja onkin tehtävä selväksi itselle, milloin on itsen vuoro auttaa eli antaa silloin kun tuntee siihen tarvetta, eikä taivu tarpeettoman painostuksen alla.
Syyllistäjien olisikin tarpeen perustella riittävän hyvin antamisen tärkeydestä sillä hetkellä. Ja hyvää hekin tarkoittavat, vaikka heidän joukossaan on niitäkin, jotka tulevat sitten toimeen sillä raha/tavarapaljoudella, jota lahjoitetaan tarvitseville.
Motiivit ovat monenlaiset, mutta usein annetaan vasta siinä tapauksessa, että saadaan jotain itse takaisin.
Tämä on ihmisten tapa rakastaa.
Jos tätä tapaa ei noudata, niin tulee kutsutuksi monella nimellä, kuten aisankannattaja, hölmö, idiootti jne.
On niitäkin, jotka kokevat saaneensa niin paljon, että heidän on suorastaan pakko antaa jotain omastaan niille, jotka puutteessaan kärsivät.
Tällainen rikkaus on joko suurta maallista rikkautta tai suurta henkistä rikkautta.
Maallisen rikkauden omistajien antamisen ymmärtää jokainen, ettei siinä voi olla takaa-ajatuksia, kun luovuttaa omastaan esim. hyväntekeväisyyteen. Koskaan ei voi saada takaisin niitä rahoja, joten kyse onkin maallisen omaisuuden vaihtamisesta hengelliseen omaisuuteen. Kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta syystä kuten syyllisyydestä siitä, miten on ansaitsemansa omaisuuden saanut haltuunsa.
Toinen tapaus on sitten hengellisen omaisuuden jakamisesta muille. Hyvin monesti on osoittautunut, että näissä tapauksissa tapahtuu päinvastainen tilanne eli henkinen omaisuus vaihtuu maalliseksi omaisuudeksi. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä mitä henkisesti rikkaalle muuta voisikaan tarjota kuin omaisuutta. Tietysti on aina poikkeuksiakin, koska jokainen ihminen on yksilö, joka käyttäytyy itsenäisesti.
Huvittavaa on se, että rikkaat ihmiset vaativat muita käyttäytymään samalla tavoin kuin he itse haluavat muiden näkevän itsensä.
Varkaalle onkin mukava mennä sanomaan, että älä enää varasta, koska se on minusta rumaa.
Sama se, mikä asia onkin, niin koskaan ei epäkohtaa korjata rakastamalla, vaan vaatimalla, koska on helpompaa vaatia - tällöin ei tarvitse antaa pois omastaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.