Tuossa alempana olevassa viestiketjussa mainittiin fariseukset ja publikaanit.
Fariseuksethan olivat niin itsevarmoja, että eivät tarvinneet syntien anteeksiantoa, pelastusta. Heille siis Jeesus oli täysin tarpeeton.
Publikaanit taas olivat syntinsä nöyrästi tunnustavia ja siis Jeesusta pelastajana tarvitsevia.
Farisealaisuus taas oli puolue, johon tavallinen kansa kuului. Farisealaisia voitaneen pitää Rooman vallan ajan sosiaalidemokraatteina kun taas saddukealaiset olivat ylimystöläisiä, ehkä kokoomuslaisia.
Jeesuskin oli lähimpänä farisealaisia noin poliittisesti.
Eivät farisealaisetkaan mitään ateisteja olleet, eivät vaan Pelastajaa, Jeesusta, tarvinneet omasta mielestään.
Juutalaisten uskonto, Juutalaisuus, lienee samaa farisealaisuutta. Mooseksen Laki lienee siinä perustana.
Nyt odotan viisaiden heräämistä ja ylösnousua kommentoimaan ja korjaamaan esittämiäni tietoja.
Fariseuksethan olivat niin itsevarmoja, että eivät tarvinneet syntien anteeksiantoa, pelastusta. Heille siis Jeesus oli täysin tarpeeton.
Publikaanit taas olivat syntinsä nöyrästi tunnustavia ja siis Jeesusta pelastajana tarvitsevia.
Farisealaisuus taas oli puolue, johon tavallinen kansa kuului. Farisealaisia voitaneen pitää Rooman vallan ajan sosiaalidemokraatteina kun taas saddukealaiset olivat ylimystöläisiä, ehkä kokoomuslaisia.
Jeesuskin oli lähimpänä farisealaisia noin poliittisesti.
Eivät farisealaisetkaan mitään ateisteja olleet, eivät vaan Pelastajaa, Jeesusta, tarvinneet omasta mielestään.
Juutalaisten uskonto, Juutalaisuus, lienee samaa farisealaisuutta. Mooseksen Laki lienee siinä perustana.
Nyt odotan viisaiden heräämistä ja ylösnousua kommentoimaan ja korjaamaan esittämiäni tietoja.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Fariseus on minkä tahansa asian (varsinkin uskovaisuuden) tekoviisas, hurskastelija. Onko publikaani sitten meän kielellä tavallinen tallaaja, syntisparka?
"Juutalaisten uskonto, Juutalaisuus, lienee samaa farisealaisuutta. Mooseksen Laki lienee siinä perustana." Farisealaiset alkoivat kerätä isien suullista perimätietoa Vanhaksi Testamentiksi. Siihen kuuluivat ylösnousemus, enkelit ja muut henkiolennot mutta ei Jeesus.
Publikaanit olivat tullimiehiä ja veronkantajia, uteliaita ja kiinnostuneita Jeesuksen sanomasta: Sakkeus, tule heti alas puusta, komensi Jeesus erästä! Tietenkin he olivat syntisiä puuhissaan toivoen vapaamieliseltä Jeesukselta lohtua.
Islam pitäytyi vanhaan Raamattuun muokaten siitä Koraanin. Sitä noudatetaan tiukasti edelleen muslimien keskuudessa. Kyllä kai meille paremmin soveltuu Uuden Testamentin sanoma Vuorisaarnoineen.
Yritin tuossa tutkia juutalaisuutta uskontona. Tietojen mukaan (wikipedia), juutalaisuus on sekä kristinuskon, että islamilaisuuden perusta.
Maailman ja varsinkin ihmisten kannalta on kovin paha asia, että näin piti käymän.
Yksi Usko kaikile ihmisille olisi arvokas saavutus. Olikohan jo ennen vanhaan pomomiesten paikoista pulaa?
Mainitsit avauksessasi demokratiasta. Sehän
ei tullut "Juuttaan" maalta vaan Kreikasta. Sieltä tulivat ennen ajanlaskumme alkua Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen opit. Islam ei sellaisia hyväksynyt, mutta renessanssin Italia innostui sekä tieteestä, taiteesta että humanismista/demokratiasta 1500-luvulla. Kristinusko ja antiikin kulttuuri hioivat toisiaan - onneksemme meille.
Olet oikeassa noissa sanoissasi. Kyllä farisealaisuus on juuri tuota jota sanoit. Heille Jeesus oli jopa uhka joka yritti murtaa heidän oppiaan. He eivät todella tarvinneet Jeesusta pelastakseen.
Farisealaiset kyllä odottivat Messiasta, he eivät kuitenkaan odottaneet juuri Jeesusta pelastajakseen. Päinvastoin he jopa yrittivät punoa juonia surmatakseen Jeesuksen koska pelkäsivät Jeesuksen saavan heidän johtaja asemansa vaaraan.
Jeesushan ei jaoitellut ihmisiä vaan aterioi sekä syntisten, että puplikaanien kanssa. Siis heidän jotka tarvitsivat pelastusta.
Kuitenkin meissä jokaisessa on sen verran fariseusta, että helposti osoitamme sormella toisen elämässä, meidän mielestämme olevia virheitä. Onko meillä siihen oikeus?
En nyt osaa ainakaan omalta osaltani asiaa enempi tutkimatta selittää mutta voin lukea lisää. Nämä kysymykset panevat tutkimaan asioita vähän syvemmin. Vaikka olenkin melkoinen viisastelija silti olen sydämmen uskossa oleva ihminen ja tarvitsen joka päivä pelastusta niinkuin muutkin syntiset.
Tässä tämä tällä kertaa ja loput kirjeessä.
Kun luin fariseuksista ja publikaaneista, en edes suunnilleen tiennyt mitä he ovat. Oletan, että muillakin palstalaisilla oli ja on hataraa tietoa asioista.
Päätin siis hiukan tutkia nimitysten taustoja.
Uskontoa olen lukenut vain kansakoulussa. Sielläkin puhuttiin kyllä edellä mainituista mutta tuskin opettajakaan tiesi, tai ei ainakaan koskaan selittänyt, sanojen merkitystä.
Oli mulla jotenkin nuo nimityksien tarkotukset tiedossa kun tuli tutkittua Raamattua vapaaehtoistyössä seurakunnassa. Pienryhmässäni oli nainen joka esitti niin kiperiä kysymyksiä, että aina vapaan aikana piti tutkia asioita miten vastaisin hänelle.
Sillon tutkin noidenkin sanojen merkitystä ja kun nyt sitten tuli esiin asia löysin vähän uuden kulman siihen kun ajattelin kumpaakin nimitystä omalle kohdalle eli kumpaan porukkaan kuulun vai olisiko se vielä joku muu.
Puplikaaniksi en voi itseäni laskea mutta en aivan fariseukseksikaan. Hehän olivat mielestään toisten yläpuolella ja sitä taas ei meikäläinen voi olla koskaan.
Joten kai sitten on vain oltava sellainen uskova joka joka päivä sydämmessään tietää ainakin suunnilleen oikean ja väärän rajan ja yrittää sen mukaan elää vaikka se huonosti onnistuukin. Mutta onneksi siitä saa aina tehdä parannusta on eri asia miten se milloinkin onnistuu.
Vaikka olen sellainen koiranleuka en halua tietentahtoen toista loukata vaan mieluummin käännän toisenkin posken jos minua loukataan. Toisekseen meille on annettu myös huumorintaju ja mistäs se olisi saatu ja mitä varten ellei sitä saisi käyttää mutta ei toisten loukkaamiseen.
Tuomitsemaan emme voi ruveta se ei kuulu meille mutta jos toinen haluaa samaa tietä kulkea on meillä lupa siihen opastaa. Vain jos lähimmäisemme itse haluaa ei tyrkyttämällä.
silloinkaan ei voida vaatia heitä muuttamaan elämän tapojaan vaan työ kuuluu yksin Herralle.
No olisi siitä paljonkin puhumista mutta nyt tästä jo tuli "saarna" joten lopetan.
Tapaillaan taas.....
Vaikka epätietoinen uskossani olenkin, niin ehdottomasti olen publikaani. Olen siis henkilö, joka tarvitsee pelastusta.
Muiden yläpuolella olivat saddekiukselaiset ja fariseukset taas eivät mielestään tarvinneet pelastusta.
Pelastusta tarvitaan jokainen mutta tarkotan että minusta ei oo niin nöyränä olemaan kun he olivat. Minun luonteeni on enemmän semmonen liikaa ulospäin suuntautuva ja mistä en oikein itsekään nauti siis ei hiljanen ja syrjään vetäytyvä rukoilija niin kun haluaisin vaan suuna ja päänä joka paikassa.
Tuonkin ominaisuuden kyllä haluaisin karsia pois ja apua siihen olen pyytäny mutta kaipa on joskus tarpeenkin se rohkeus sanoa asioita. Kuitenkin kun sitten olen ihmisten seurassa livenä olen aika hiljanen ja ujo aluksi ennenkun pääsen kunnolla vauhtiin. Melkein voisi luulla, että olen hyvinkin hurskas. No se luulo kyllä karisee.
Se vilkaus ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että olen samanlainen pelastusta tarvitseva ihminen kuin muutkin syntiset. Se vain on luonteen piirre jonka olen syntymässäni saanut kai veren perintönä. Kummi-tätini joka oli harras uskova ihminen oli esikuvani ja aivan samanlainen.
Ja jos tarve vaatii osaan kyllä olla hiljaakin ainakin hetken. Mainitsin tuon tätini. Hän vanhoilla päivillään sairastui vaikeaan dementiaan ja kun olin noin 40 vuotias kävin häntä katsomassa sairaalassa. Ensin hän ei minua edes tuntenut mutta yht'äkkiä silmät kirkastuivat ja hän sanoi nimeni, pyysi muka menemään sisälle kahville ja sitten toivotti Jumalan siunausta minulle. Samassa hän meni taas sinne omaan maailmaansa.
Tuon tapauksen jälkeen minulle alkoi nämä uskonasiat kirkastua aivan eri tavoin. En tiedä vaikuttiko tädin antama siunaus vai mikä mutta minusta tuli kova Sanan tutkija. Silloin jonkun ajan jälkeen olin jo melkein fariseus. Voi kun olin viisas. Siinä lähinaapuritkin sai ojennusta päivittäin. Pian se kirja viisaus minulta karistettiin pois. Kaipa se ei ollut kuitenkaan tarpeen minun elämääni ja minusta tuli nöyrästi pelastusta tarvitseva ihminen. Sain oppia etten omilla ansioillani riitä mihinkään.
Mutta nythän minusta kohta tullee vaikka mikä pappi kun jo saman vuorokauden sisään kirjoitan toista saarnaa. Näin ihmisen kuvitelmat itsestään heilahtelee. Nyt lopetan ja tapaillaan taas.....
juttu pohtia, mutt noista nimityksistä sen verran: koulussa opettaja kysyi Liisalta, mitä nää "ns" oli; siihen Liisa; variseukset ja pulikaanit.
oman "viisauteni", mutta Ruuneperin hauskaan avaukseen en voi olla vastaamatta, varsinkin, kun vilkaisin ketjua, jossa Pääskyä sanottiin publikaaniksi.
Voin hyvin kuvitella Pääsky-rouvan seisomassa temppelin perällä korkeiden holvien hämärässä,
uskaltamatta tulla eteen, kaikkein pyhimpään,---
ja siellä lyövän rintoihinsa lausuen: "Herra, armahda minua syntistä!"
Itse kyllä olisin valmis jäämään sinne Pääskyn viereen ja saman rukouksen lausumaan,{ aivan vakavastikin puhuen}. :)
seuraksi sinne.Luen juuri kirjaa Isä Johannes kirjoittanut,Valamon vanhuksen kirjeitä.Se ei jätä epäselväksi ihmisten kysymyksiä uskosta kiusauksista ja lankeemussista.Lukekaa.
Naiselle joka tapasi miehensä aviorikoksesta hän antaa ohjeita miten suhtautua.Mies nöyrtyy pyytää anteeksiantoa.Anna hänelle anteeksi äläkä koskaan siitä muistuta ja soimaa.Hänellä on tarpeeksi piinaa sielussa kun häpeää.Rukoile hänen puolesta,peitä hänen syntinsä.Herra peittää sinunkin syntisi.
Pyhät isätkin lukevat paljon toistensa kirjoituksia ja kehottavat ripittäytyjiään lukemaan ja tutkimaan.Niin meidänkin pitäisi, niinhän opiskellaa muutakin elämää.
Eri uskonnoista sanoo että Jumalan luokse tullaan eri teitä mutta kaikki johtavat saman jumalan luokse.Siksi ei kannata pohtia mikä on oikea siihen käytetään turhaan enerkiaa.
Opiskellaan itselle tietoa lisää.Lihallisia ihmisiä olemme lisäksi pahojen henkien kiusattavana kun horjahdat nouse pystyyn, suoristaudu jatka matkaa.Isä johanneksen ohje.
uskovainen ja hurskas, mutta kumminkin kelvollinen ihminen.
Minun ohjenuorana on ollut pyrkimys elää siten, että olen rehellinen ensiksi itselleni, kuin myös kanssaihmisille.
Tekoni pyrin tekemään niin, että en kenellekään pahaa tee ja yritän olla inhimillinen toiset huomioon ottava.
Vastuun kannan tekemisistäni ja lakia ja sääntöjä noudatan.
Olen siis lainkuulijainen kansalainen, mutta en toki omastakaan mielestäni täydellinen ja puutteistani koetan irti päästä.
Joka päivä huomaan puutteeni ja yritän virheeni korjata.
Yhteyteni Jumalaani on suora, Hänelle huokaan kun koettelumus tielleni tulee ja aina olen lohdun saanut.
Kirkkoon kuulun ja veroni maksan, mutta raamattua en tutki, uskoni on kumminkin vahva ja elämäni olen jättänyt korkeimman johdatukseen.
Voihan olla, että vielä raamattukin tulee tutuksi, tutkimattomia on Herran tiet.
tekevät hyviä tekoja ja antavat kymmennyksiä tuloistaan.
hyvältä lukea näitä kirjoitettuja tekstiä. Olette varmaankin niitä taivaaseen pääseviä hurskaita .
Jos ja kun se aika tulee minulla ei ole sinne mitään asiaa ,koska en usko siihen ollenkaan .
Nämä uskonnot mitkä täällä maapallolla ihmisten keskuudessa on ,ei ole saanut mitään hyvää aikaan . Tämäkin uskonto, missä ihminen saa toiselta ihmiseltä pahat tekonsa anteeksi. Moraalia on monenlaista mikä on ihmisen perimässä jo annettu ,ja siihenkun vielä liitetään omaisten opetus lapsille ,mikä on minusta kaiken perusta inhimilliselle elämälle.
Nykyään on lasten kasvatus jätetty opettajille ja sen saakin huomata tässä pahassa maailmassa.
Silti ,vaikka en olekkaan uskovainen ,en pelkää kuolemaa ,koska minulla on tuonpuoleisesta aivan toiset käsitykset kun ,esm , evankelisluterilaisilla ,ja monella muulla uskonnolla .
Olen uteliaisuudesta lukenut erilaisia uskontoja ,ja niitähän meille riittää joka lähtöön.
vain papin siunasuta vailla.Kaikilla on jotain mielnpäällä kun uskosta puhutaan.Isä Johannes sanoi monesti että älkää luottako itseenne ennekuin olette ruumisarkussa.
Omat päätelmät vievät pois nöyryydetä koska on itse nähnyt hyväksi.Vain armoon luottaen meillä on mahikset.Kaikki ovat samalla viivalla.
Toivoisi kyllä Hitleriä ja Staalinia vähn eri paikkaan ja muita ihmisten kiduttajia,ei haluaisi olla yhtä syntinen.
Toivottavasti ei minua tämän takia karsita pois.Tiedä minkälainen huumori luojalla on.
Jotka ovat vasta alkaneet uskomaan ne vaahtoaa .
Toinen näistä kahdesta ei omannut vähääkään itsetuntemusta, eikä hän kuullut, eikä tahtonut kuulla omantuntonsa ääntä.
Fariseus ja publikaani olivat temppelissä rukoilemassa. Fariseuksen rukous:"Jumala minä kiitän sinua, etten ole niinkuin muut ihmiset, riistäjä, väärämielinen, huorintekijä, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani."
Sitten hän kertoi paastoavansa ja antavansa kymmenykset kaikista tuloistaan.....Niinkuin Jumala ei ihmisen tekoja tai tekemättä jättämisiä tietäisi:)
Publikaani seisoi taka-alalla, eikä rohjennut edes nostaa katsettaan, vaan rukoili:" Jumala ole minulle syntiselle armollinen!"
Tämän voi lukea Luukkaan evankeliumin luvusta 18,
jakeista 10 - 13.
Jatkossa on myöskin Jeesuksen "arvio" näiden kahden miehen hengellisestä tilasta.
Kuinka usein katsomme itseämme peilaten siihen naapuriin etten ole niinkuin tuo. Ainakaan minä en ole vaan olen vielä huonompi. Näin varmaan tunsi tuo puplikaanikin koska ei voinut muuta kun pyytää itselleen pelastusta.
Kuitenkaan emme millään taipuisi olemaan hänen tasollaan. Vanha-aatami meissä yrittää saada meidät näkemään itsemme parempana kuin olemmekaan ja oma voimaisena. Kuitenkaan siitä voimasta ei meille apua ole.
No niin tuli kolmannen saarnan alku tälle päivälle mutta tapaillaan taas.....
Ja siitäkö sinä saat hyvän omantunnon, kun koko ajan mietit, että olet huonompi kuin muut? Etkö todellakaan ole missään asiassa parempi kuin joku toinen, niin että voisit edes joskus sanoa itsellesi, että olenpa minä hyvä ihminen.
Tiedätkö, ihmisen kuin ihmisen itsetunto kaipaa päivittäin tällaista itsensä ylentämistä.
Luulen kyllä, että fariseuksen ja publikanin
tapauksessa(edellä mainitussa Jeesuksen vertauksessa)oltiin Jumalan edessä, joka on sydänten tutkija.
Näissä maallisissa asioissa voimme reilusti sanoa olevamme hyviä jossain, jos olemme Jotkut sanovat olevansa vaikka eivät olisikaan:)
Kuitenkin hengellisen tilansa tunnustaminen ja myöntäminen taitaa olla sitä nöyryyttä, josta raamatussa sanotaan :"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon":
koen olevani parempi kun joku toinen mutta en uskossa voi siihen yltää. Taas muut asiat on ihan eri alueella ja siellä kyllä keikun kukkona tunkiolla kiekumaassa tai oisko kana parempi sana.
Siis kun ajatellaan olenko elänyt nyt tämän päivän niin etten ole tehnyt mitään mikä esim. pahoittaa toisen mielen. En näe yhtään päivää etten olisi jossain asiassa jota kuta loukannu.
tai olenko muistanut kiittää siitä, että saan olla terve ja minulla on terveet lapset sekä hyviä ystäviä. Ei ne ole kaikille itsestään selvyys. Empä ole siitä kiittänyt.
Eli ei itsesäälissä oloa vaan asioiden oikeaan suhteeseen asettamista. Jos sen pystyisi tekemään ei illalla tarvitsisi tehdä itselleen raporttia mitä on tullut tehtyä. Kun edes muistaisi kaikki. Ihmisestä ei kuitenkaan ole siihen ja siksi onkin parasta sanoa vaan, että taas olen Pyhän tahtosi rikkonut ajatuksin sanoin ja töin.
Tätä tarkoitin ja siihen pyrin kun itsellä ei näy olevan voimaa edes itseään kurissa pitää. Kaikkea hyvää sinulle eteenpäin.
Joten tapaillaan taas....
Se oli tarkoitettu Olivialle vastaukseksi..
kohdalla?
ennen fariseusta taivaasen.Meni kumminkin että sinne menee hyvät ja huonot uskovat.Siksi sinullakin on hyvä ajatella että menet sinne, missä järjestyksessä,se ei ole meidän päätettävissä.