Meillä ei ole paljon ystäviä löytynyt muista maitotilallisista, mutta meillä on tiivistä kanssakäymistä muilta aloilta olevien ystävien kanssa.Ainoa vaan, että kun itse joudutaan aina heräämään aikaisin navetalle, vanhemmiten ei oikein jaksa iltakyläilyjä ja sunnuntai-kahvitteluistakin pitää lähteä ikäänkuin kesken pois, kun on mentävä navetalle.
Vaikka ystävät tietävät tämän, silti tulee joskus tunne, että toinen puoli maailmaa ei tiedä, miten toinen puoli elää. Kun herätys on viiden jälkeen, ei sitä jaksa kutsuilla olla puolenyön jälkeen millään. Nyt uutenavuotenakin on sellaiset tuumingit, että eiköhän sitä pidä lähteä kotiin vielä wanhan wuoden puolella, muuten ei jaksa aamulla nousta.
Nämä on niitä sellaisia hetkiä, että tuntee olevansa kummajainen muiden joukossa, kun aina pitää olla töissä, eikä vaan joka päivä, vaan niin hankaliin aikoihin joka päivä.
Vaikka ystävät tietävät tämän, silti tulee joskus tunne, että toinen puoli maailmaa ei tiedä, miten toinen puoli elää. Kun herätys on viiden jälkeen, ei sitä jaksa kutsuilla olla puolenyön jälkeen millään. Nyt uutenavuotenakin on sellaiset tuumingit, että eiköhän sitä pidä lähteä kotiin vielä wanhan wuoden puolella, muuten ei jaksa aamulla nousta.
Nämä on niitä sellaisia hetkiä, että tuntee olevansa kummajainen muiden joukossa, kun aina pitää olla töissä, eikä vaan joka päivä, vaan niin hankaliin aikoihin joka päivä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Väliin sitä laittaa ärsyttään, kun joku ystävä soittaa neljän jälkeen illalla ja kummastelee, että vieläkö sitä ollaan töissä.Sitten pyydetään iltakahville ja kun ilmoitan, että siinä 20-21 välillä voisin ehtiä, kuulee vastauksen, että niinkö myöhään vasta.Usein lisään tulo-ajan perään sanan "jos ei tuu mitään erikoista töissä", jota moni kummastelee, että mitä se erikoita tarkoittaa...kumpa sen aina tietäisikin, koska tulee konerikkoja tai lehmän kanssa ongelmia.Eikä sitä illalla jaksa myöhään olla hereillä, kun usein aamulla saa auton rattiin hypätä jo ennen viittä.Pidän kyllä työstäni, mutta moni ei huomioi erikoisia työaikojani.Sama koskee kaikkia karjanpitäjiä sillä erotuksella, että he joutuvat heräämään joka ikinen aamu, jos ei satu olemaan sellaista lomittajaa, joka tekee työt siten, että isäntäväki saa aamulla itse nukkua.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille karjanpitäjille!!!
Ihan oli kuin minun kynästäni. Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on lomittajankin näkökulmasta vaikeaa, kun ystävät ja sukulaiset ovat töissä päivällä, jolloin on se oma vapaa-aika, ja sitten illalla, kun he pääsevät töistä, niin itse on juuri lähdössä töihin. Samoin minä olen melkein aina viikonloppuisin töissä - vapaata on arkipäivinä, jolloin muut paiskivat töitä.
Ja tosiaan noiden päivien venymisestä ei koskaan tiedä: monelle tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että jos olen sanonut, että voidaan tavata huomenna klo 11 kahvilla, että sitten joudunkin soittamaan tuntia aikaisemmin, että ei se onnistukaan, kun täällä on lehmä halvaantunut. Ei sitä halvaantunutta lehmää voi jättää, kun työaika päättyy, vaikka jossain toimistohommissa voi aina jättää paperit pinoon pöydälle ja jatkaa aamulla. Sitä ei kaikki voi ymmärtää.
Itse olen ystävystynyt jonkin verran karjatilojen ihmisten kanssa, heillä kun on sama päivärytmi kuin minulla, ja he myös ymmärtävät heti, kun soitan ja sanon, etten voikaan tulla vielä sen halvaantuneen lehmän takia.
Samaan tapaan on minun kaveripiiri muodostunut.Muista lomittajista ja talojen väestä ne muodostuvat.Muista kuitenkin, vaikka kuinka ystävystyisit jonkun tilan kanssa, että sinulla on vaitiolovelvollisuus.Tietoja naapurista monesti yritetään tiedustella sinulta ikäänkuin vaivihkaa.
naapurustosta tahdo löytyä aika ihmeellinen juttu sinällään!
En tiedä mistä moinen johtuu mutta täällä on aivan sama juttu, naapuri sadan metrin päässä, ei olla riidoissa millään tavalla mutta kummastakaan ei käydä toisen luona muuta kun silloin jos oikeaa asiaa on tai jotain apua pikkuhommissa tarvitsee puolin tai toisin.
Sama täällä. Yritin aikani ystävystyä muiden karjatilallisten kanssa, mutta sain pian huomata ettei ahtaisiin juorupiireihin paljoa kannata ängetä.Päätin siis pitää "vanhan elämäni" ja sitä myötä kontaktin vanhoihin ystäviin ja piireihin.
Kieltämättä ei kaverit aina tajua meidän rytmejä. Joskus tulee kyllä mentyä samoilla silmillä aamunavettaan...:)
Juu eipä tule oltuu paljoakaan tekemisissä naapureiden kanssa , kun on noi lehmät aina kiinni työmaassa . ainakin tuntuu siltä vaikka alkaisi neljän päivän loma huomenna .Häivyn kyllä koko pihapiiristä 200 km päähän niin ei tarvi nähä koko navettaa , niin tuntuu taas vähän mielekkäämmältä jatkaa taas töitä . Meitsillä on tuttu emäntä ystävänä jonka kanssa jutustelemme viikoilla ja puramme ilomme ja surumme .
Vuorotyötä tekevä öljynjalostaja jää myös kaikkien rientojen ulkopuolelle ja työkavereiden öljyjuttuja ei jaksa pitkään kuunnella vapaalla.
Ei niitä ystäviä ole täälläkään juuri liiemalti näkynyt ainakaan naapuristossa.Tää on niin hullua seutua että kaikki on sukua keskenään ja vielä kovia puskemaan töitä ja yrittämään.Ja mikäs muu siitä tulee kun kateus.
Melkein kakskyt vuotta meni ennen kun alkovat tietää nimeni siihen asti olin vaan sen ja sen eukko ja nyt jollain tapaa pääsee jo juttusillekin ihmisten kanssa.Revi siinä sitten virikettä ja uusiatuulia asuin ympäristöstään kun piiri pieni pyörii omiaan.
Tyttöpää elämästä on onneksi säilynyt niitä tosi ystäviä.Siis sellasia ystäviä joiden kanssa juttu jatkuu kuin ei mitään vaikka olis mennyt monta vuotta tai kuukautta ettei oltas toisesta kuultu mitään muuta kuin joulu- tai synttärikortti.Näissä ihmisissä on monen alan ihmistä ja sekin on osaltaan rikkaus.. onneksi.
Onhan niitä ns ystävyyssuhteita ollut toisiin emäntiin tässä vuosien varella..mutta mutta olen kai sellanen luonne että mulla on hyvä purkaa huoliaan kenen vaan.Yht äkkiä sitä huomas olevansa toisen kattopaikka ja jos sanoin että on tässä mullakin huolia tai murheita niin sillon loppu akku tai tuli siementäjä tms toiselle. Ja huomenna taas kuuntelin ja kuuntelin.
Olen siinä suhteessa vaativa ihminen että jos kuuntelen jotakin niin asiasta on sitten myös pystyttävä keskustelemaan oikeesti.Ja toisen on myös kuuneltava minua myös. Ja tuohon ne sitten on hiipuneet.Kun olis pitänyt toisen katkasta tuo tuntojen virta ja pysähtyä puhumaan oikeesti niin asiat on loppuneet yllättäen.
Olen ihmetellyt että pitääkö mun jaksaa toisen mutu tuntemuksia ja sitä että hänen ukko ei ymmärä ja huomio häntä.Tai kun on naistenvaivaa tms ..virta loppumaton.Mielestäni en ole tehnyt väärin jos olen sanonut että mieti asiaa rauhassa ja joka kantilata tai jos olen kyseenalaistanut näkökantoja tai asnonut että puhukaa.
Lopputulos että olen outo ja tosikko joka ei ymmärä muita.Et ei me samanalankaan ihmiset ole aina samalla aaltopituudella ja ei niistäkään ole välttämätttä ystävksi.
Vaan eiköhän se kunnikin ole tärkein että oman perheen kesken menee hyvin ja siellä ymmärys pelaa.