Välilevytyrä

Siis miten sait avun?miten niin leikattiin turhaan
?kaikki kokemukset olisivat tervetulleita, tekisin mitä vaan että selkä tulisi kuntoon ilman leikkausta. Onko jollakin hyviä kokemuksia leikkauksesta, itseäni mietityttää kun tämä on niin kauan vaivannut ja kaikki mahdolliset on koetettu...

minut taas kerran ja apu tuli heti. tällä palstalla muistetaan kertoa vain pieleen menneistä leikkauksista.

vuosia kirjoitti:

Siis miten sait avun?miten niin leikattiin turhaan
?kaikki kokemukset olisivat tervetulleita, tekisin mitä vaan että selkä tulisi kuntoon ilman leikkausta. Onko jollakin hyviä kokemuksia leikkauksesta, itseäni mietityttää kun tämä on niin kauan vaivannut ja kaikki mahdolliset on koetettu...

Liitän tähän yhdelle toiselle foorumille kirjoittamani "hoitokertomukseni". Sorry, jos näyttää sekavalta tai asettelu on huono... en muuta sitä nyt millään tavalla siitä, miten sen pari kuukautta sitten kirjoitin. Kysy toki, jos haluat jotain selvitystä.
--
- Selkäongelmia oli ollut suunnilleen 4-5 vuotta nyt pahemmin, lähtöisin varmaan nuorena ehdyistä kesätöistä, paljon kantamista eikä ergonomiasta tietoakaan, jne. Ikä muuten nyt 34.
- Ekan kerran selkä pamahti salibandyssä, salama kropan läpi pallontavoittelutilanteessa (kierto ja kurkotus kankealta pakilta) ja sen jälkeen päivän mittaan kävely kävi yhä tuskaisemmaksi, meni rähmälleen yrittäessä nousta tuolista. Lääkärille, sieltä naprapaatille ja kotiin. Kotona mittasin kuumeen, kun kroppa vapisi kylmästä, ja oli noussut 39,5 asteeseen. Kiva "sivuoire".
- Kuntoutusta, naprapaatteja, lääkäreitä, fysiota... ei tulosta. Lopulta niin paha, että päätettiin leikata. Pullistuma olisko ollu nelosen ja viitosen välissä, magneettikuvissa näkyi, miten painoi hermoa.
- Sen jälkeen sama kuvio, leikkauksen jälkeen hidas kuntoutuminen, edelleen napraa, fysiota, hierontaa... ei toimi, ei. Lekurille, uus magneetti.. oli jäänyt jokin irtopala ekasta leikkauksesta painamaan hermoa. Ja uudelle leikkaukselle sitten aika.
- Toinen leikkaus, sama väli tietenkin. Leikkausten välissä meni noin puoli vuotta. Kuntoutumista... ei enää napraa, mutta hierontaa ja osteopaattia.
- Salibandy takaisin kuvioihin, sulkapallo myös. Ja ei kun huonommaksi taas suunnilleen vuosi edellisestä leikkauksesta.

Ensin luulin, et on polvi hajonnut, ja sain siihenkin jopa diagnoosin hyppääjän polvesta yhdeltä lääkäriltä. Sitä hoidettiin sellaisena, mutta ei auta. Leikanneen lääkärin puheille, ja sanoi heti, että selkähän se taas. Kele. Liikunta pois, hoivaa tilalle... Ei auta. Paljon särkylääkettä, kolmiokamaa. Ei toimi, vaihdetaan hevoslääkettä lennossa. En suosittele kenellekään. Ensin pitäis ottaa hitaasti alas edellinen ja nostaa sitten toinen hitaasti, sillä: Olo aluksi harhainen muutaman päivän, makaan lattialla sikiöasennossa ja itken tai nyyhkin yhden päivän verran. Kunnon masennuskohtaus. Sit lääkkeet toimii vähän aikaa, mutta ei kauaa. Annostusta suuremmaksi, 3 x Burana 800 päivässä, Lyricaa (en muista määrää, mutta lähellä maksimia), Sirdaludiakin... sit oli jokin muukin vielä, en muista että mikä. Burana syövytti vissiin ruokatorvea, närästystä paljon, vaihto vastaavaan lääkkeeseen (muistaakseni Ketorin, sorry... ei muista tarkkaan enää, eikä paperit ja reseptit ole täällä, missä tätä kirjoitan).
- Tilanne sellainen, että lääkettä menee ihan liikaa, kivut tallessa ja olo sekava. Uudelle leikkaukselle aika parin kuukauden päähän. Harmittaa. Nettailen ja löydän tietoa Holmasta. Sen kautta löysin selkäsivut ja varasin Holmalle ajan. Mieli toivoa täynnä kohti Lahtea, kuski mukana. Löytyi Joukokin, oli tosin vielä nukkumassa, kun ovikelloa rimputin aikani.

Lopulta sisään ja hoidettavaksi. Paikalle tuli pian myös Toni, joka sitten otti shown itselleen (sorry, kerron asian sellaisena kuin sen koin). Mitä tahansa Joukolta kysyinkin, niin Toni otti asiakseen vastata. Tulin sinne _Joukon_ hoidettavaksi, koska _Jouko_ teki vaiktuksen tekstien perusteella, ja olisin halunnut hänen kanssaan puhua, mutta Toni sitten tosiaan vei sen keskustelun muualle. Harmitti. Sitten peilin eteen Joukon kanssa, todettiin, että SI, kallolaatta, olkapää jne... ryhtiä sivulta ja edestä. Ja seuraavaksi pöydälle. Jalkojen mittausta siinä, kääntö, veto jne... rusautus jne... tiedätte kyllä, olette käyneet ja videoita tai livetilanteita nähneet. Olo on hieman kevyempi, vähän helpompi hengittää. Muuta eroa ei ole. Ylös, kävelemään, varoittelua, peilin eteen... kivut kuitenkin entisellään. Olo ei selässä yhtään parempi. Seuraava potilas sisään. Toni ottaa keskustelun Holman ja potilaan kanssa jälleen hallintaansa, en saa oikein suutani auki tarpeeksi, kun koetan kysyä, että oliko tää nyt sitten tässä. Lopulta saan Holman kanssa juteltua pari lausetta, kun Toni on keskittynyt uuteen potilaaseen. Holma sanoo, että nyt on kunnossa, ja antaa venyttelyohjeet sekä paperin. Pyydän vielä katsomaan, mutta sanoo, että kunnossa on. Maksan ja poistun. Harmittaa, mutta ajattelen, että ehkä se tällä aukeaa sitten.
- Venyttelen ohjeiden mukaan (päinvastainen liike kuin aiemmilla ohjaajilla), edelleen toiveikkaana. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, kaikki entisellään. Aika toivoton olo. Leikkauspäivä lähestyy kuitenkin onneksi.
- Leikkaus. Kivut jälleen poissa. Kolmas leikkaus kuulemma on jo pirun vaikea samasta kohtaa tehdä, mutta onnistui kuulemma hyvin. Varovaista toipumista, taas hitaampaa kuin aiemmin. Todella hidasta toipumista. Osteopaatti mukaan kuvioon, syvien lihasten vetreyttämistä jne. Ihan rentouttavaa, mutta ei tulosta. Hierontaa myös, sama juttu. Fysioterapeutti mukaan, ei tunnu hyvältä. Jotenkin olo, et ei ihan oikein mene. Muutama kuukausi tätä köpöttelyä, vähän alkaa taas särkeä. Huolestuttaa.
- Nettailua. Antti Heikkilää joku jossain kehunut, käyn sivuilla. Soitan ja varaan ajan. Taas toiveikkaana, mutta ei kuitenkaan uskalla oikeasti toivoa, kun Holman luona tuli pettymys. Tiedän, että ehkä Holmaa olisi pitänyt kokeilla muutaman kerran, mutta tuo yksi tilaisuus oli niin suuri pettymys, että en halunnut. Heikkilän vastaanotolle, ja ovesta sisään. Kaveri on hyvin "suoraan asiaan" -tyylinen, harmittelee kolmea leikkausta ja sanoo, että se haittaa kyllä hoitoa, mutta homma järjestyy. Tulee hyvä olo. Oma uskohan on jo puoli voittoa, tietysti. Heikkilä sanoo, että 2 - 4 kertaa kun käy, niin
enempää ei tarvitse, ja kaikki muut fysiot, osteot ja hierojat kannattaa unohtaa nyt saman tien tämän hoidon ajaksi ja sitten jatkossakin, jos ja kun. Tutkimusta, painelua, paita pois ja penkille mahalleen. Todella tuskainen DRM-hoito,
painelee sormillaan ihan penteleen syvältä ja kovaa perslihasta sivulta, vissiin jonkin lonkkaluun päältä tai läheltä. Tätä pari minsaa, ja olen menossa penkistä läpi, jos vain pääsisin. En sentään huuda, mutta puhua ei uskalla. Pieni tauko, ja sama uudelleen. Lisäksi jokin pieni rusautus selästä, mutta varsin vaatimaton. Ylös penkiltä ja seuraava aika viikon päähän. Myös venyttelyohjeet muistaakseni tässä vaiheessa. Käänteinen liike Holmaan nähden taas, selkää taaksepäin, ei "palloksi".
Olo on vapaampi, kätellään, kiitän ja ulos. Kävely sujuu paremmin kuin tullessa, ja kotona sitten venyttelyä. Pientä parannusta heti havaittavissa.
- Viikon päästä toinen käynti, samat kuviot. Heikkilä sanoo manipulaation jälkeen, että se on siinä. Ei tartte tulla, ellei jotain negatiivista tapahdu. ~90 euroa kerta, mutta ei minkäänlaista rahastuksen makua. Kotona venyttelyä, paikat tuntuu kuntoutuvan, särkylääkkeitä ei enää tarvita. Salibandyt ja muut toki edelleen pois, vaikka Heikkilä sanoikin, että mitä tahansa voi tehdä taas, kroppa kyllä sanoo, jos jokin tuntuu pahalta.
- Tästä on nyt vähän yli puoli vuotta, ja olo on selän puolesta hyvä. Täydellisen tyytyväinen olen Heikkilän antamaan hoitoon, ei mitään valittamista. Välillä kroppa vähän jumittaa, kun ei muista aina venytellä, mutta ei mitään oikeita ongelmia enää. Katsoo sit, kun tai jos sitä vielä aloittaa urheilua. Vielä ei uskalla.

Semmoinen on tarinani lyhyesti tai lyhyehkösti. Kirjoitin läpi, enkä jaksa paljon palailla siihen nyt. Jos on epäselvyyksiä tai epäjohdonmukaisuuksia, sorry. Tai kysyttävää, niin vastaan mielelläni.

--

Kommentti vielä... tää on alun perin keskustelupalstalle, jonka aiheessa käsiteltiin Jouko Holmaa ja Antti Heikkilää. Tuo "Toni" tuossa on tämän palstan "Hoidettu".

Välilevy kirjoitti:

Liitän tähän yhdelle toiselle foorumille kirjoittamani "hoitokertomukseni". Sorry, jos näyttää sekavalta tai asettelu on huono... en muuta sitä nyt millään tavalla siitä, miten sen pari kuukautta sitten kirjoitin. Kysy toki, jos haluat jotain selvitystä.
--
- Selkäongelmia oli ollut suunnilleen 4-5 vuotta nyt pahemmin, lähtöisin varmaan nuorena ehdyistä kesätöistä, paljon kantamista eikä ergonomiasta tietoakaan, jne. Ikä muuten nyt 34.
- Ekan kerran selkä pamahti salibandyssä, salama kropan läpi pallontavoittelutilanteessa (kierto ja kurkotus kankealta pakilta) ja sen jälkeen päivän mittaan kävely kävi yhä tuskaisemmaksi, meni rähmälleen yrittäessä nousta tuolista. Lääkärille, sieltä naprapaatille ja kotiin. Kotona mittasin kuumeen, kun kroppa vapisi kylmästä, ja oli noussut 39,5 asteeseen. Kiva "sivuoire".
- Kuntoutusta, naprapaatteja, lääkäreitä, fysiota... ei tulosta. Lopulta niin paha, että päätettiin leikata. Pullistuma olisko ollu nelosen ja viitosen välissä, magneettikuvissa näkyi, miten painoi hermoa.
- Sen jälkeen sama kuvio, leikkauksen jälkeen hidas kuntoutuminen, edelleen napraa, fysiota, hierontaa... ei toimi, ei. Lekurille, uus magneetti.. oli jäänyt jokin irtopala ekasta leikkauksesta painamaan hermoa. Ja uudelle leikkaukselle sitten aika.
- Toinen leikkaus, sama väli tietenkin. Leikkausten välissä meni noin puoli vuotta. Kuntoutumista... ei enää napraa, mutta hierontaa ja osteopaattia.
- Salibandy takaisin kuvioihin, sulkapallo myös. Ja ei kun huonommaksi taas suunnilleen vuosi edellisestä leikkauksesta.

Ensin luulin, et on polvi hajonnut, ja sain siihenkin jopa diagnoosin hyppääjän polvesta yhdeltä lääkäriltä. Sitä hoidettiin sellaisena, mutta ei auta. Leikanneen lääkärin puheille, ja sanoi heti, että selkähän se taas. Kele. Liikunta pois, hoivaa tilalle... Ei auta. Paljon särkylääkettä, kolmiokamaa. Ei toimi, vaihdetaan hevoslääkettä lennossa. En suosittele kenellekään. Ensin pitäis ottaa hitaasti alas edellinen ja nostaa sitten toinen hitaasti, sillä: Olo aluksi harhainen muutaman päivän, makaan lattialla sikiöasennossa ja itken tai nyyhkin yhden päivän verran. Kunnon masennuskohtaus. Sit lääkkeet toimii vähän aikaa, mutta ei kauaa. Annostusta suuremmaksi, 3 x Burana 800 päivässä, Lyricaa (en muista määrää, mutta lähellä maksimia), Sirdaludiakin... sit oli jokin muukin vielä, en muista että mikä. Burana syövytti vissiin ruokatorvea, närästystä paljon, vaihto vastaavaan lääkkeeseen (muistaakseni Ketorin, sorry... ei muista tarkkaan enää, eikä paperit ja reseptit ole täällä, missä tätä kirjoitan).
- Tilanne sellainen, että lääkettä menee ihan liikaa, kivut tallessa ja olo sekava. Uudelle leikkaukselle aika parin kuukauden päähän. Harmittaa. Nettailen ja löydän tietoa Holmasta. Sen kautta löysin selkäsivut ja varasin Holmalle ajan. Mieli toivoa täynnä kohti Lahtea, kuski mukana. Löytyi Joukokin, oli tosin vielä nukkumassa, kun ovikelloa rimputin aikani.

Lopulta sisään ja hoidettavaksi. Paikalle tuli pian myös Toni, joka sitten otti shown itselleen (sorry, kerron asian sellaisena kuin sen koin). Mitä tahansa Joukolta kysyinkin, niin Toni otti asiakseen vastata. Tulin sinne _Joukon_ hoidettavaksi, koska _Jouko_ teki vaiktuksen tekstien perusteella, ja olisin halunnut hänen kanssaan puhua, mutta Toni sitten tosiaan vei sen keskustelun muualle. Harmitti. Sitten peilin eteen Joukon kanssa, todettiin, että SI, kallolaatta, olkapää jne... ryhtiä sivulta ja edestä. Ja seuraavaksi pöydälle. Jalkojen mittausta siinä, kääntö, veto jne... rusautus jne... tiedätte kyllä, olette käyneet ja videoita tai livetilanteita nähneet. Olo on hieman kevyempi, vähän helpompi hengittää. Muuta eroa ei ole. Ylös, kävelemään, varoittelua, peilin eteen... kivut kuitenkin entisellään. Olo ei selässä yhtään parempi. Seuraava potilas sisään. Toni ottaa keskustelun Holman ja potilaan kanssa jälleen hallintaansa, en saa oikein suutani auki tarpeeksi, kun koetan kysyä, että oliko tää nyt sitten tässä. Lopulta saan Holman kanssa juteltua pari lausetta, kun Toni on keskittynyt uuteen potilaaseen. Holma sanoo, että nyt on kunnossa, ja antaa venyttelyohjeet sekä paperin. Pyydän vielä katsomaan, mutta sanoo, että kunnossa on. Maksan ja poistun. Harmittaa, mutta ajattelen, että ehkä se tällä aukeaa sitten.
- Venyttelen ohjeiden mukaan (päinvastainen liike kuin aiemmilla ohjaajilla), edelleen toiveikkaana. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, kaikki entisellään. Aika toivoton olo. Leikkauspäivä lähestyy kuitenkin onneksi.
- Leikkaus. Kivut jälleen poissa. Kolmas leikkaus kuulemma on jo pirun vaikea samasta kohtaa tehdä, mutta onnistui kuulemma hyvin. Varovaista toipumista, taas hitaampaa kuin aiemmin. Todella hidasta toipumista. Osteopaatti mukaan kuvioon, syvien lihasten vetreyttämistä jne. Ihan rentouttavaa, mutta ei tulosta. Hierontaa myös, sama juttu. Fysioterapeutti mukaan, ei tunnu hyvältä. Jotenkin olo, et ei ihan oikein mene. Muutama kuukausi tätä köpöttelyä, vähän alkaa taas särkeä. Huolestuttaa.
- Nettailua. Antti Heikkilää joku jossain kehunut, käyn sivuilla. Soitan ja varaan ajan. Taas toiveikkaana, mutta ei kuitenkaan uskalla oikeasti toivoa, kun Holman luona tuli pettymys. Tiedän, että ehkä Holmaa olisi pitänyt kokeilla muutaman kerran, mutta tuo yksi tilaisuus oli niin suuri pettymys, että en halunnut. Heikkilän vastaanotolle, ja ovesta sisään. Kaveri on hyvin "suoraan asiaan" -tyylinen, harmittelee kolmea leikkausta ja sanoo, että se haittaa kyllä hoitoa, mutta homma järjestyy. Tulee hyvä olo. Oma uskohan on jo puoli voittoa, tietysti. Heikkilä sanoo, että 2 - 4 kertaa kun käy, niin
enempää ei tarvitse, ja kaikki muut fysiot, osteot ja hierojat kannattaa unohtaa nyt saman tien tämän hoidon ajaksi ja sitten jatkossakin, jos ja kun. Tutkimusta, painelua, paita pois ja penkille mahalleen. Todella tuskainen DRM-hoito,
painelee sormillaan ihan penteleen syvältä ja kovaa perslihasta sivulta, vissiin jonkin lonkkaluun päältä tai läheltä. Tätä pari minsaa, ja olen menossa penkistä läpi, jos vain pääsisin. En sentään huuda, mutta puhua ei uskalla. Pieni tauko, ja sama uudelleen. Lisäksi jokin pieni rusautus selästä, mutta varsin vaatimaton. Ylös penkiltä ja seuraava aika viikon päähän. Myös venyttelyohjeet muistaakseni tässä vaiheessa. Käänteinen liike Holmaan nähden taas, selkää taaksepäin, ei "palloksi".
Olo on vapaampi, kätellään, kiitän ja ulos. Kävely sujuu paremmin kuin tullessa, ja kotona sitten venyttelyä. Pientä parannusta heti havaittavissa.
- Viikon päästä toinen käynti, samat kuviot. Heikkilä sanoo manipulaation jälkeen, että se on siinä. Ei tartte tulla, ellei jotain negatiivista tapahdu. ~90 euroa kerta, mutta ei minkäänlaista rahastuksen makua. Kotona venyttelyä, paikat tuntuu kuntoutuvan, särkylääkkeitä ei enää tarvita. Salibandyt ja muut toki edelleen pois, vaikka Heikkilä sanoikin, että mitä tahansa voi tehdä taas, kroppa kyllä sanoo, jos jokin tuntuu pahalta.
- Tästä on nyt vähän yli puoli vuotta, ja olo on selän puolesta hyvä. Täydellisen tyytyväinen olen Heikkilän antamaan hoitoon, ei mitään valittamista. Välillä kroppa vähän jumittaa, kun ei muista aina venytellä, mutta ei mitään oikeita ongelmia enää. Katsoo sit, kun tai jos sitä vielä aloittaa urheilua. Vielä ei uskalla.

Semmoinen on tarinani lyhyesti tai lyhyehkösti. Kirjoitin läpi, enkä jaksa paljon palailla siihen nyt. Jos on epäselvyyksiä tai epäjohdonmukaisuuksia, sorry. Tai kysyttävää, niin vastaan mielelläni.

--

Kommentti vielä... tää on alun perin keskustelupalstalle, jonka aiheessa käsiteltiin Jouko Holmaa ja Antti Heikkilää. Tuo "Toni" tuossa on tämän palstan "Hoidettu".

Joo mä olin tuolloin reilu vuosi sitten niin innokas kyselemään Joukolta asioista, että varmaan häiritsin monia. Halusin oppia ja ymmärtää ja esimerkkipotilaat oli se keino nähdä mitä tapahtui. Ja mm. tällä palstalla annettiin niitä paineita ottaa asioista selvää. Mutta mun vikahan se oli, jos joku on kokenut mut häiritseväksi tekijäksi.

Samaa kokemusta on myös monilla, jotka ovat käyneet Joukolla ja "joutuneet" jonkin oppilaan hoidettavaksi.

Mutta ihan heti en osaa sanoa mikä olisi parempi vaihtoehto? Sekö, että Jouko hoitelisi yksin potilaitaan ja hänen poismenonsa mukanaan menisi hänen taidotkin unholaan? Hän on kuitenkin monia auttanut... Mielestäni jotenkin sitä tietotaitoa on saatava talteen. Ja siksi tästä meteliä pidänkin, että nuo taidot leviäisi. Parempia ehdotuksia on odotettu jo pitkään... Olen pahoillani.

Yhtä lailla olisi hyvä, jos Heikkilän taidot olis muillakin. Tuolla muuten Heikkilän haastattelu:
http://www.purucon.fi/nettipingis/1999/se270899.htm

hoidettu kirjoitti:

Joo mä olin tuolloin reilu vuosi sitten niin innokas kyselemään Joukolta asioista, että varmaan häiritsin monia. Halusin oppia ja ymmärtää ja esimerkkipotilaat oli se keino nähdä mitä tapahtui. Ja mm. tällä palstalla annettiin niitä paineita ottaa asioista selvää. Mutta mun vikahan se oli, jos joku on kokenut mut häiritseväksi tekijäksi.

Samaa kokemusta on myös monilla, jotka ovat käyneet Joukolla ja "joutuneet" jonkin oppilaan hoidettavaksi.

Mutta ihan heti en osaa sanoa mikä olisi parempi vaihtoehto? Sekö, että Jouko hoitelisi yksin potilaitaan ja hänen poismenonsa mukanaan menisi hänen taidotkin unholaan? Hän on kuitenkin monia auttanut... Mielestäni jotenkin sitä tietotaitoa on saatava talteen. Ja siksi tästä meteliä pidänkin, että nuo taidot leviäisi. Parempia ehdotuksia on odotettu jo pitkään... Olen pahoillani.

Yhtä lailla olisi hyvä, jos Heikkilän taidot olis muillakin. Tuolla muuten Heikkilän haastattelu:
http://www.purucon.fi/nettipingis/1999/se270899.htm

Juu, eipä mitään.

Mutta siis ongelma ei omalla kohdallani ollut se, että olisit kysellyt Joukolta... vaan se, että kun _minä_ kysyin Joukolta (se auktoriteetti ja ihminen, jonka hoidettavaksi menin), niin sinä et antanut Joukon vastata, vaan rupesit minulle selittämään vähän liikaakin asioita, välillä Joukolta varmistaen, että "eikö niin?". Koetin kyllä kääntyä (fyysisestikin) Joukon puoleen, mutta "tungit innokkaana väliin". Se fiilis minulle jäi, mutta ei siitä sen enempää. Toki Joukon hoidot on hyvä dokumentoida ja opettaa muillekin. Minua hän siis ei auttanut, mutta varmasti monia muita.

Itselläni on ollut heinäkuusta lähtien iskiastyyppistä kipua ja marraskuussa magneetiikuvauksen perusteella todettiin välilevytyrä. Ei ole vieläkään parantunut tuo ongelma. Mietin kovasti että kannattaako lähteä leikkaukseen vai ei?! Kun tuntuu löytyvän niin monenlaista ohjetta netistä ja kirjoista tuon hoitoon että ei niistä voi tietää mikä on "oikein". Olen 21-vuotias, että olisi kiva jos hoito sattuisi kerralla oikein etten loppuikääni joudu kärsimään kivuista... Kipuni eivät ole kovin pahoja, mutta kuitenkin jokapäiväisiä ja sellaisia etten haluaisi loppuelämääni niiden kanssa pelata. Harkitsen kovasti tuolle Antti Heikkilälle menemistä, olisiko jollain hänestä lisää hyviä/huonoja kokemuksia? Onko hänen hoitonsa aina auttanut?